Posts

Showing posts from 2020

Kohti Hämähäkkiversumia

Image
Aloittaessani blogitusta kolme ja puoli vuotta sitten tarkoitukseni oli kirjoittaa yleistä kulttuuriblogia. Pienen mutta äänekkään yleisönosan silmissä olen kuitenkin leimaantunut "sarjakuvabloggariksi". Teidän pyynnöstänne jatkan siis sarjakuva-elokuva-aiheesta. Päähenkilönä tänään on Spider-Man, eli kotimaisittain Hämähäkkimies. Hämähäkkimies on supersankarien tunnettuudessa joko ykkös- tai kakkossijalla, listasta riippuen. Googlen mukaan Spider-Man on myös kaikkien aikojen tuottoisin supersankari. Onko tämän syy vai seuraus sille että Hämis-elokuville on 2010-luvulla tehty peräti kaksi uudelleenkäynnistystä, yksi spin-off ja näytelmäelokuvien lisäksi yksi ison rahan animaatio. Käsittelen tänään 2010-luvun Spider-Man-elokuvat, poislukien Spider-Man: Homecoming (2017), josta kirjoitin aiemmin . Itse hämähäkkien lisäksi keitosta löytyy (hämähäkin)myrkkyä! Kaikki mainitut elokuvat löytyvät suoratoistopalvelujen vuokraamoista ja osan pääsee katsomaan kuukausimaksulla esim....

Rokkia ja sateenvarjoja

Image
Edellisessä postissani mainitsemani The Umbrella Academy (2019) tulikin ahmittua loppuun melkoista vauhtia ja se ansaitsee heti oman postinsa. Siis sontikat auki ja menoksi! The Umbrella Academy (2019-) K: Steve Blackman, Jeremy Slater (perustuen Gerard Wayn  ja Gabriel Bán sarjakuvaan) ★★★★ Kuten toinen fantastinen Netflix-sarja  Locke & Key (2020), myös The Umbrella Academy (2019) perustuu sarjakuvaan, mutta sarjakuvan käsikirjoittajalla on tässä tapauksessa hiukan värikkäämpi tausta. Umbrella Academy -sarjakuvat (Dark Horse 2007-2019) on käsikirjoittanut Gerard Way , joka kunnostautui 2000-luvun ensikymmenellä My Chemical Romance -yhtyeen nokkamiehenä. MCR:n albumi The Black Parade (2006) teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen ja kävimme jopa katsomassa yhtyeen keikan Helsingin jäähallissa heinäkuussa 2007. Vaikka jo Black Parade oli konseptialbumi, yhtyeen seuraava studioalbumi Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys (2010) oli varsi...

You want it darker

Image
Jos haluaa hakea jotain positiivista näistä maaliskuun 2020 päivistä, voisi yksi pieni ilonaihe olla se että netti toimii rivakasti ja suoratoistopalveluissa on runsaasti laadukasta katsottavaa. Kun elokuvateatteritkin ovat tilapäisesti suljetut, Anttila sekä Makuuni jo vuosia sitten päätyneet konkurssiin, eikä Prismassa käymistä suositella, on suoratoisto käytännössä ainoa vaihtoehto akuuttiin sarjojen ja elokuvien himoon. (Hiukan pitkäjänteisempi ruutuviihteen ystävä saa toki tilattua leffoja nettikaupasta.) Kokosin siis tähän postiin parhaimmistoa Netflixin ja Yle Areenan sarjoista, joita olen itse katsellut viime aikoina. Oudompien asioiden jälkeen tuli vastaan jotain synkempää ja siitä tämän postin nimi. You Want It Darker on toki myös Leonard Cohenin kappale ja se kuullaan yhdessä alla esitellyistä sarjoista. Saatat kysyä miksi pitäisi katsoa synkkiä asioita tv:stä kun ajatkin ovat ovat synkät. Esiteltyjen sarjojen synkkyys on kuitenkin outoa ja erilaista, ja ne tarjoavat he...

Gravity ja Ad Astra

Image
Jatkona aiempaan postiini  esittelen kaksi uudehkoa avaruuselokuvaa: Gravity (2013) ja Ad Astra (2019). Gravity (2013) O: Alfonso Cuarón K: Alfonso Cuarón, Jonás Cuarón ★★★★½ Gravity (2013) on jo muutaman vuoden takaa, joten voimme kiistellä siitä täyttääkö se uudehkon määritelmän. Elokuva on kuitenkin mielestäni moderni klassikko ja ansaitsee ehdottomasti käsittelyn. Se on parhaillaan kätevästi katsottavissa Netflixissä. Gravityn mainosjuliste. Sandra Bullock on pahassa pulassa. Elokuvan vaihtoehtoisessa nykyisyydessä avaruussukkula Explorer on lennolla numero STS-157 huoltamassa Hubblen avaruusteleskooppia kun hajonneen satelliitin avaruusromu iskee sukkulaan ja vaarantaa miehistön hengen. Astronautit Ryan Stone ( Sandra Bullock ) ja Matt Kowalski ( George Clooney ) yrittävät selviytyä turvaan ja takaisin maahan. Viimeinen oikea sukkulalento oli Atlantiksella tehty STS-135 heinäkuussa 2011. Jos sukkulalentoja olisi jatkettu, olisi lento STS-157 varmaankin ta...

Harry Potterin jäljillä, osa 2

Image
Tämä posti on jatkoa  viime viikon julkaisuun , ja jos et ole vielä lukenut sitä, teepä se ensin. Käyn tässä suoraan asiaan ilman sen kummempia johdantoja. Äänikirjat J.K. Rowling:  Harry Potter ja liekehtivä pikari  (2000) Suomentaja:  Jaana Kapari-Jatta  (Tammi 2001) Äänikirjan lukija:  Vesa Vierikko  (Pottermore 2017) ★★★ Harry Potter ja liekehtivä pikari  (2000) alkaa kuvauksella Voldemortin puuhista. Kirjan alkukohtaus on ravisteleva, mutta sen jälkeen alkaa tarinan kannalta tyhjäkäynti. Harryn kesänvietto Weasleyiden luona ja huispauksen maailmanmestaruuskisat kuvataan pitkän kaavan kautta. Alkuteosta on kulunut neljännes ennenkuin edes päästään Tylypahkaan. Kirjan pääjuonena on niin sanotut kolmivelhoturnajaiset. Tylypahkaan saapuu kahdesta muusta velhokoulusta oppilaita osallistumaan turnajaisiin, ja Harry valitaan yllättäen neljänneksi osallistujaksi.  Joku kuitenkin haluaa kisojen aikana vahingoittaa Harryä. Mutt...

Harry Potterin jäljillä, osa 1

Image
Löysin Harry Potterin ensimmäisen Harry Potter -elokuvan myötä. En edes mennyt katsomaan elokuvaa teatteriin, koska pidin sitä puhtaana lastenelokuvana, vaan näin sen sattumalta  pieneltä ruudulta lentokoneessa matkalla Helsingistä Budapestiin. En siis ollut ensimmäisen aallon kirjafani, vaan minusta tuli fani elokuvien kautta. Hankin kuitenkin hetimiten käsiini siihen mennessä ilmestyneet neljä kirjaa alkukielellä ja luin ne nopeassa tahdissa läpi. Sen jälkeen odotin uusien elokuvien (kakkosesta alkaen) ja kirjojen (vitosesta) ilmiintymistä innolla. Uskon monen muunkin fanin löytäneen Potterin samalla tavalla. Sekä kirjojen että elokuvien suosio vain kasvoi sarjan edetessä. Koko Potter-kirjasarjaa onkin mahdotonta ajatella ilman että ajattelee elokuvia. Kirjojen lukeminen jäi minulta yhteen kertaan, mutta elokuvat olen nähnyt 3-4 kertaa kunkin, viimeisen kerran lasten kanssa. Nyt reilut 15 vuotta myöhemmin aloimme kuunnella kirjoja automatkoilla  Vesa Vierikon lukemina ä...

Jouluna katsottua - Episode 004

Image
Vuodenvaihteen pyhinä olen taas katsonut roppakaupalla elokuvia perheen kanssa. Koska lapset ovat blogin aloituksesta kasvaneet, "koko perheelle" tägiä täytyy tulkita hiukan eri tavalla kuin ensimmäisissä posteissa. John Wickejä emme ole vielä antaneet lasten katsoa, useista pyynnöistä huolimatta, mutta selkeästi K-13/16 elokuvia katsomme jo yhdessä. Jos omat perheen pienimmät käyvät vielä ensikymmentä, en toki alla esiteltyjä elokuvia heille suosittele. Lähes perinteisesti aloitan uusimmassa Star Wars -elokuvasta ja jatkan mm. James Bondeihin . Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker (2019) O: J.J. Abrams K: Chris Terrio, J.J. Abrams ★★★ Kerroin Star Wars fanituksestani parin vuoden takaisessa postissa , enkä aio toistella koko tarinaa enää tässä. Toistan kuitenkin että odotukseni episodi ysin suhteen olivat lähes nollassa. Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (2017) oli yllättävä ja siksi ensi kertaa nähtynä vaikuttava kokemus. Uudelleen katselua s...