You want it darker
Jos haluaa hakea jotain positiivista näistä maaliskuun 2020 päivistä, voisi yksi pieni ilonaihe olla se että netti toimii rivakasti ja suoratoistopalveluissa on runsaasti laadukasta katsottavaa. Kun elokuvateatteritkin ovat tilapäisesti suljetut, Anttila sekä Makuuni jo vuosia sitten päätyneet konkurssiin, eikä Prismassa käymistä suositella, on suoratoisto käytännössä ainoa vaihtoehto akuuttiin sarjojen ja elokuvien himoon. (Hiukan pitkäjänteisempi ruutuviihteen ystävä saa toki tilattua leffoja nettikaupasta.) Kokosin siis tähän postiin parhaimmistoa Netflixin ja Yle Areenan sarjoista, joita olen itse katsellut viime aikoina.
Oudompien asioiden jälkeen tuli vastaan jotain synkempää ja siitä tämän postin nimi. You Want It Darker on toki myös Leonard Cohenin kappale ja se kuullaan yhdessä alla esitellyistä sarjoista. Saatat kysyä miksi pitäisi katsoa synkkiä asioita tv:stä kun ajatkin ovat ovat synkät. Esiteltyjen sarjojen synkkyys on kuitenkin outoa ja erilaista, ja ne tarjoavat hetkiseksi pakopaikan, ja lopulta myös uskon ja toivon aikojen muuttumisesta paremmiksi.
Sarjoista Stranger Things, Locke & Key ja M/S Romantic sopivat koko perheen katsottavaksi, sillä oletuksella että lapset lähestyvät jo teini-ikää. Dark ja etenkään Exit eivät ole lapsille sopivia sarjoja ja niiden kohdalla ikäraja on syytä ottaa vakavasti.
★★★★
Aiemmassa postissani uhosin että saattaisin jättää Stranger Thingsin kolmannen kauden katsomatta, mutta toisin kävi. Jos ensimmäisen kauden leimaavin esikuva oli Firestarter (1984) ja toisen kauden Aliens (1986), kolmannella kaudella se on Invaders from Mars (1953). Tuo suomeksi Avaruuden pirut -nimen saanut elokuva järkytti syvästi minun ikäluokkani lapsia tv-esityksellään vuonna 1983. Tobe Hooperin uudelleenohjausta vuodelta 1986 en ole nähnyt, mutta netistä lukemani perusteella se on melko uskollinen remake. Vaikka Invaders from Mars näennäisesti kertoo avaruuden olentojen hyökkäyksestä, on se vain vaivoin verhottu vertauskuva kommunismin uhalle. Stranger Things 3:ssa kommunismin uhkaa ei edes verhota, vaan siitä tehdään camp-huumoria. Kesällä 1985 Hawkinsin pikkukaupungissa häärii sekä toisen ulottuvuuden olio ottamassa ihmisiä haltuunsa että ryhmä neuvostoliittolaisia sotilaita ja tiedemiehiä salaisissa puuhissa. Ja jo kolmannen kerran on lasten ja nuorten taisteltava eturintamassa heitä vastaan. Aidolla 1980-luvulla neukkujen saapuminen pikkukaupunkiin on koettu elokuvassa Red Dawn (1984).
Eleven (Millie Bobby Brown) oli edellisten kausien avainhenkilö, varsinainen yhden naisen deus ex machina. Nyt käsikirjoittaja ovat viisaasti leikanneet hänen voimiaan. Hän on edelleen ryhmän velho, mutta hän ei selviä enää kaikesta yksin, vaan tarvitsee tuekseen taistelijaa, varasta ja parantajaa, ehkä myös bardia.
Ihmissuhteiden maanläheinen kuvaus vahvistuu yhä kolmannella kaudella. Lasten kasvaessa myös aikuiset joutuvat uusien tilanteiden eteen. Stranger Things on tehnyt sheriffi Hopperia esittävästä David Harbourista tähden, eikä syyttä! Vaikka sarjan esiintyjäkaarti on vahvasti tasa-arvoinen, jotenkin Hopper nousee keskushenkilöksi, jota ilman koko sarjaa ei voi ajatella. Winona Ryderin Joyce Byers on edelleen poikaisiaan suojeleva leijonaemo, yhtä aikaa hauras ja kiivas. Jo edellisellä kaudella nähty Brett Gelman saa enemmän tilaa salaliittoteoreetikko Murray Baumanina.
Kolmas kausi on mahdottoman hauska ja samalla dramaattinen. Voitto avaruuden piruista ja neukuista ei ole itsestään selvyys, vaan sen eteen joudutaan tekemään uhrauksia. Kokonaisuudeltaan kolmas kausi on lähes ensimmäisen veroinen, mutta vaaran ja oudon tunne ei ole kuitenkaan niin vahva kuin ykköskaudella. Mikään ei ole uutta, kaikki on jo kerran tässä sarjassa nähtyä tai muualta (taitavasti) lainattua.
Neljäs kausi on (tietenkin) tulossa vuonna 2021. Sovitaanko että se riittää oudompien asioiden osalta? Nimittäin kaiken voi tehdä vielä oudommin ja ennen kaikkea synkemmin.
★★★★★
Dark (2017-) tulee Saksasta ja Netflixin alkuperäissarjana sitä on usein verrattu Stranger Thingsiin. On jopa mahdollista että sarjaa ei olisi olemassa ilman Stranger Thingsin menestystä, tai ainakaan sitä ei olisi tehty näin korkeilla tuotantoarvoilla.
Sarjoille on yhteistä se että molemmat yhdistelevät perhedraamaa ja outoa scifi-jännitystä. Molemmissa on ryhmä lapsia ja aikuisia jotka joutuvat mysteerin keskelle ja molemmat viittaavat 1980-luvulle, mutta kuten Darkin nimi kertoo, sen mysteeri on jotain paljon synkempää. Stranger Thingsin camp-huumori on tipotiessään. On vain pelkoa, surua ja vaikeita valintoja, ja niistä valinnoista huolimatta lopulta voikin käydä niin että kaikki on ollut turhaa ja johtaa tuhoon ja kuolemaan. Dark kouraisee jostain syvältä alitajunnasta. Yksi vertailukohta sille on Franz Kafkan kirja Der Prozess (1925, suom. Oikeusjuttu, 1946).
Vaikka Darkin keskeisimmät henkilöt ovat (ainakin aluksi) lapsia, he eivät ole samalla lailla hassuja ja ihailtavia kuin Stranger Thingsin lapset. Joillekin lapsille käy jo sarjan alkuvaiheilla kehnosti, vailla mitään lieventävää tai järkeenkäyvää selitystä. Siksi Dark ei ole ensisijaisesti lapsille eikä edes nuorille suunnattu sarja.
Sarja alkaa vuodesta 2019, mutta pian selviää että nykyajan tapahtumilla on joku yhteys 33 vuotta aiemmin tapahtuneeseen, ja niillä vielä toiset 33 vuotta aiemmin tapahtuneeseen. Eri ajoissa esiintyy osittain samoja henkilöitä eri ikäisinä. Parhaimmillaan samaa henkilöä esittää kolme eri näyttelijää. Dark ei siis ole tässä seurannut viime aikojen hittitekniikkaa, joissa näyttelijöitä nuorennetaan tai vanhennetaan digitaalisesti. Silti ei ole epäselvää kuka on kukin missäkin ajassa. Eri ikäiset näyttelijät on valittu rooleihinsa taidolla! Ratkaisu toimii paljon paremmin kuin digitaalinen vanhentaminen ja alleviivaa yhtä Darkin pointtia: Olet eri ihminen eri ikäisenä ja et välttämättä toimi ja ajattele samalla lailla, etkä ehkä edes jaa samoja arvoja! Näyttelijäntyö on muutenkin kautta linjan upeaa. Vaikka Dark sisältää lukuisia fantasiaelementtejä, uskottavat roolityöt vetävät sitä lähemmäs arkipäivää.
Dark käyttää musiikkia taitavasti. Jo alkutekstien aikana kuultava Apparatin Goodbye upottaa sarjan synkkään tunnelmaan. Myöhemmin Agnes Obelin Familiär jatkaa samoilla linjoilla. Aikakausien musiikista kuullaan mm. Nenaa, Tears for Fearsia ja ABC:tä. Kreatorin Pleasure to Kill on juonen kannalta olennainen.
Darkista on tullut tähän mennessä kaksi tuotantokautta ja kolmas - ilmeisesti sarjan viimeinen - on tulossa ennakkotietojen mukaan tänä vuonna. Mysteeri kantaa hienosti kahden kauden yli ja juonen langat punoutuvat yhteen pelottavan tarkasti. Toinen kausi päättyy vahvaan cliffhangeriin, joka saa himoamaan jatkoa. Toisaalta se miten sarja osataan lopettaa, tulee ratkaisemaan muodostuuko Darkista vuosikymmenien klassikko, vai Lost-sarjan (2004-2010) kaltainen kyhäelmä jota harva sarjan kerran nähnyt haluaa koskaan katsoa uudelleen.
Katsoin Darkin molemmat kaudet tiiviiseen tahtiin viime marras-joulukuussa kahdella eri työmatkalla, ensin Intiassa ja sitten USA:ssa, osan jaksoista lentokoneessa ja osan hotellissa työpäivän jälkeen. Välimatkani kotiin voimisti sarjan vaikutusta minuun. Sarja tuli uniin ja päivän ajatuksiin. Odotin työpäivän päätymistä että pääsisin hotellille jatkamaan sarjan katsomista. Suunnittelen katsovani sarjan vielä uudestaan vaimoni kanssa.
★★★★
Jos Dark on synkkää, norjalainen Exit (2019) on vielä synkempää. Mutta nyt ei ole kyse fantasian kaapuun puetusta perhedraamasta vaan aikuisten liikemiesten huumehöyryisestä öykkäröinnistä josta syntyy mustaa komediaa.
Sarjan mainoksissa väitetään sen perustuvan todellisiin tarinoihin Norjan rahapiireistä. Uskokoon ken tahtoo. Tapahtumat eivät toki ole mahdottomia, mutta ehkä todellisissa tarinoissa on ollut jonkin verran liioittelua. Sarjan keskushenkilöinä on neljän oslolaista liikemiestoverusta, Adam, William, Henrik ja Jeppe, jotka kyllä osaavat tehdä rutkasti fyrkkaa, mutta eivät osaa elää normaaleina vastuullisina aikuisina. Vastapainoa miehille tuo Adamin vaimo Hermine, jota esittää Agnes Kittelsen. Kittelsen oli mainio jo mustassa komediassa Dag (2010-2015).
Leonard Cohenin You Want It Darker kuullaan useassa jaksossa, niin että siitä tulee suorastaan sarjan tunnusmusiikki.
Netflix pursuaa nyt sarjakuviin perustuvia sarjoja. Marvel-sarjojen lisäksi useampi pienempien kustantamojen sarjakuva on saanut televisio-adaptaation. Tuore Locke & Key (2020) perustuu Joe Hillin käsikirjoittamaan, Gabriel Rodriguezin piirtämään ja IDW Publishingin julkaisemaan sarjakuvaan (2008-2012).
Locke & Key on jonkinlainen risteytys Narniaa ja Stranger Thingsiä ja The Ring/Ringu-tyyppistä selittämätöntä kauhua. Myös tässä sarjassa seurataan lapsia ja aikuisia kun he joutuvat mysteerin keskelle.
Jaksot ovat taitavasti rakennettuja, mikä kannustaa ahmimaan sarjaa. Sekä lapsi- että aikuisnäyttelijät sopivat rooleihinsa hyvin ja tekevät samaistuttavia hahmoja, joiden puolesta jännittää. Jännitys säilyykin viimeiseen jaksoon saakka, mutta sitten lopahtaa. Keskivaiheilla pidin sarjaa lähes Darkin veroisena, mutta viimeinen jakso pudotti arvosanaani roimasti. Suosittelen silti sarjaa näillä varauksilla.
Myös Locke & Key on saamassa jatkoa. Tänään viimeiseksi esittelemälleni sarjalle ei kuitenkaan jatkoa liene luvassa.
O: Jani Volanen
Sarjoista Stranger Things, Locke & Key ja M/S Romantic sopivat koko perheen katsottavaksi, sillä oletuksella että lapset lähestyvät jo teini-ikää. Dark ja etenkään Exit eivät ole lapsille sopivia sarjoja ja niiden kohdalla ikäraja on syytä ottaa vakavasti.
Stranger Things 3 (2019)
K: The Duffer Brothers ym.★★★★
Aiemmassa postissani uhosin että saattaisin jättää Stranger Thingsin kolmannen kauden katsomatta, mutta toisin kävi. Jos ensimmäisen kauden leimaavin esikuva oli Firestarter (1984) ja toisen kauden Aliens (1986), kolmannella kaudella se on Invaders from Mars (1953). Tuo suomeksi Avaruuden pirut -nimen saanut elokuva järkytti syvästi minun ikäluokkani lapsia tv-esityksellään vuonna 1983. Tobe Hooperin uudelleenohjausta vuodelta 1986 en ole nähnyt, mutta netistä lukemani perusteella se on melko uskollinen remake. Vaikka Invaders from Mars näennäisesti kertoo avaruuden olentojen hyökkäyksestä, on se vain vaivoin verhottu vertauskuva kommunismin uhalle. Stranger Things 3:ssa kommunismin uhkaa ei edes verhota, vaan siitä tehdään camp-huumoria. Kesällä 1985 Hawkinsin pikkukaupungissa häärii sekä toisen ulottuvuuden olio ottamassa ihmisiä haltuunsa että ryhmä neuvostoliittolaisia sotilaita ja tiedemiehiä salaisissa puuhissa. Ja jo kolmannen kerran on lasten ja nuorten taisteltava eturintamassa heitä vastaan. Aidolla 1980-luvulla neukkujen saapuminen pikkukaupunkiin on koettu elokuvassa Red Dawn (1984).
Eleven (Millie Bobby Brown) oli edellisten kausien avainhenkilö, varsinainen yhden naisen deus ex machina. Nyt käsikirjoittaja ovat viisaasti leikanneet hänen voimiaan. Hän on edelleen ryhmän velho, mutta hän ei selviä enää kaikesta yksin, vaan tarvitsee tuekseen taistelijaa, varasta ja parantajaa, ehkä myös bardia.
Ihmissuhteiden maanläheinen kuvaus vahvistuu yhä kolmannella kaudella. Lasten kasvaessa myös aikuiset joutuvat uusien tilanteiden eteen. Stranger Things on tehnyt sheriffi Hopperia esittävästä David Harbourista tähden, eikä syyttä! Vaikka sarjan esiintyjäkaarti on vahvasti tasa-arvoinen, jotenkin Hopper nousee keskushenkilöksi, jota ilman koko sarjaa ei voi ajatella. Winona Ryderin Joyce Byers on edelleen poikaisiaan suojeleva leijonaemo, yhtä aikaa hauras ja kiivas. Jo edellisellä kaudella nähty Brett Gelman saa enemmän tilaa salaliittoteoreetikko Murray Baumanina.
Kolmas kausi on mahdottoman hauska ja samalla dramaattinen. Voitto avaruuden piruista ja neukuista ei ole itsestään selvyys, vaan sen eteen joudutaan tekemään uhrauksia. Kokonaisuudeltaan kolmas kausi on lähes ensimmäisen veroinen, mutta vaaran ja oudon tunne ei ole kuitenkaan niin vahva kuin ykköskaudella. Mikään ei ole uutta, kaikki on jo kerran tässä sarjassa nähtyä tai muualta (taitavasti) lainattua.
Neljäs kausi on (tietenkin) tulossa vuonna 2021. Sovitaanko että se riittää oudompien asioiden osalta? Nimittäin kaiken voi tehdä vielä oudommin ja ennen kaikkea synkemmin.
Dark (2017-)
K: Baran bo Odar, Jantje Friese★★★★★
Sarjoille on yhteistä se että molemmat yhdistelevät perhedraamaa ja outoa scifi-jännitystä. Molemmissa on ryhmä lapsia ja aikuisia jotka joutuvat mysteerin keskelle ja molemmat viittaavat 1980-luvulle, mutta kuten Darkin nimi kertoo, sen mysteeri on jotain paljon synkempää. Stranger Thingsin camp-huumori on tipotiessään. On vain pelkoa, surua ja vaikeita valintoja, ja niistä valinnoista huolimatta lopulta voikin käydä niin että kaikki on ollut turhaa ja johtaa tuhoon ja kuolemaan. Dark kouraisee jostain syvältä alitajunnasta. Yksi vertailukohta sille on Franz Kafkan kirja Der Prozess (1925, suom. Oikeusjuttu, 1946).
 |
| Dark (2017-) ja synkkä luola. Tämän pimeämmäksi ei voi touhu enää mennä! |
Vaikka Darkin keskeisimmät henkilöt ovat (ainakin aluksi) lapsia, he eivät ole samalla lailla hassuja ja ihailtavia kuin Stranger Thingsin lapset. Joillekin lapsille käy jo sarjan alkuvaiheilla kehnosti, vailla mitään lieventävää tai järkeenkäyvää selitystä. Siksi Dark ei ole ensisijaisesti lapsille eikä edes nuorille suunnattu sarja.
Sarja alkaa vuodesta 2019, mutta pian selviää että nykyajan tapahtumilla on joku yhteys 33 vuotta aiemmin tapahtuneeseen, ja niillä vielä toiset 33 vuotta aiemmin tapahtuneeseen. Eri ajoissa esiintyy osittain samoja henkilöitä eri ikäisinä. Parhaimmillaan samaa henkilöä esittää kolme eri näyttelijää. Dark ei siis ole tässä seurannut viime aikojen hittitekniikkaa, joissa näyttelijöitä nuorennetaan tai vanhennetaan digitaalisesti. Silti ei ole epäselvää kuka on kukin missäkin ajassa. Eri ikäiset näyttelijät on valittu rooleihinsa taidolla! Ratkaisu toimii paljon paremmin kuin digitaalinen vanhentaminen ja alleviivaa yhtä Darkin pointtia: Olet eri ihminen eri ikäisenä ja et välttämättä toimi ja ajattele samalla lailla, etkä ehkä edes jaa samoja arvoja! Näyttelijäntyö on muutenkin kautta linjan upeaa. Vaikka Dark sisältää lukuisia fantasiaelementtejä, uskottavat roolityöt vetävät sitä lähemmäs arkipäivää.
Dark käyttää musiikkia taitavasti. Jo alkutekstien aikana kuultava Apparatin Goodbye upottaa sarjan synkkään tunnelmaan. Myöhemmin Agnes Obelin Familiär jatkaa samoilla linjoilla. Aikakausien musiikista kuullaan mm. Nenaa, Tears for Fearsia ja ABC:tä. Kreatorin Pleasure to Kill on juonen kannalta olennainen.
Darkista on tullut tähän mennessä kaksi tuotantokautta ja kolmas - ilmeisesti sarjan viimeinen - on tulossa ennakkotietojen mukaan tänä vuonna. Mysteeri kantaa hienosti kahden kauden yli ja juonen langat punoutuvat yhteen pelottavan tarkasti. Toinen kausi päättyy vahvaan cliffhangeriin, joka saa himoamaan jatkoa. Toisaalta se miten sarja osataan lopettaa, tulee ratkaisemaan muodostuuko Darkista vuosikymmenien klassikko, vai Lost-sarjan (2004-2010) kaltainen kyhäelmä jota harva sarjan kerran nähnyt haluaa koskaan katsoa uudelleen.
Katsoin Darkin molemmat kaudet tiiviiseen tahtiin viime marras-joulukuussa kahdella eri työmatkalla, ensin Intiassa ja sitten USA:ssa, osan jaksoista lentokoneessa ja osan hotellissa työpäivän jälkeen. Välimatkani kotiin voimisti sarjan vaikutusta minuun. Sarja tuli uniin ja päivän ajatuksiin. Odotin työpäivän päätymistä että pääsisin hotellille jatkamaan sarjan katsomista. Suunnittelen katsovani sarjan vielä uudestaan vaimoni kanssa.
Exit (2019)
K: Øystein Karlsen★★★★
Jos Dark on synkkää, norjalainen Exit (2019) on vielä synkempää. Mutta nyt ei ole kyse fantasian kaapuun puetusta perhedraamasta vaan aikuisten liikemiesten huumehöyryisestä öykkäröinnistä josta syntyy mustaa komediaa.
Sarjan mainoksissa väitetään sen perustuvan todellisiin tarinoihin Norjan rahapiireistä. Uskokoon ken tahtoo. Tapahtumat eivät toki ole mahdottomia, mutta ehkä todellisissa tarinoissa on ollut jonkin verran liioittelua. Sarjan keskushenkilöinä on neljän oslolaista liikemiestoverusta, Adam, William, Henrik ja Jeppe, jotka kyllä osaavat tehdä rutkasti fyrkkaa, mutta eivät osaa elää normaaleina vastuullisina aikuisina. Vastapainoa miehille tuo Adamin vaimo Hermine, jota esittää Agnes Kittelsen. Kittelsen oli mainio jo mustassa komediassa Dag (2010-2015).
Leonard Cohenin You Want It Darker kuullaan useassa jaksossa, niin että siitä tulee suorastaan sarjan tunnusmusiikki.
If you are the dealer, I'm out of the gameRaha ei tuo onnea, mutta rahamiesten touhuja on niin kiinnostava seurata, että Exit on saamassa tänä vuonna jatkoa. Tämä ensimmäinen kausi on katsottavissa Yle Areenassa.
If you are the healer, it means I'm broken and lame
If thine is the glory then mine must be the shame
You want it darker
We kill the flame
Locke & Key (2020)
K: Carlton Cuse, Meredith Averill, Aron Eli Coleite ym. (perustuu Joe Hillin ja Gabriel Rodriguezin sarjakuvaan)
★★★½
Netflix pursuaa nyt sarjakuviin perustuvia sarjoja. Marvel-sarjojen lisäksi useampi pienempien kustantamojen sarjakuva on saanut televisio-adaptaation. Tuore Locke & Key (2020) perustuu Joe Hillin käsikirjoittamaan, Gabriel Rodriguezin piirtämään ja IDW Publishingin julkaisemaan sarjakuvaan (2008-2012).
Locke & Key on jonkinlainen risteytys Narniaa ja Stranger Thingsiä ja The Ring/Ringu-tyyppistä selittämätöntä kauhua. Myös tässä sarjassa seurataan lapsia ja aikuisia kun he joutuvat mysteerin keskelle.
Jaksot ovat taitavasti rakennettuja, mikä kannustaa ahmimaan sarjaa. Sekä lapsi- että aikuisnäyttelijät sopivat rooleihinsa hyvin ja tekevät samaistuttavia hahmoja, joiden puolesta jännittää. Jännitys säilyykin viimeiseen jaksoon saakka, mutta sitten lopahtaa. Keskivaiheilla pidin sarjaa lähes Darkin veroisena, mutta viimeinen jakso pudotti arvosanaani roimasti. Suosittelen silti sarjaa näillä varauksilla.
Myös Locke & Key on saamassa jatkoa. Tänään viimeiseksi esittelemälleni sarjalle ei kuitenkaan jatkoa liene luvassa.
M/S Romantic (2019)
K: Tommi Korpela, Jani VolanenO: Jani Volanen
★★★★★
Jos M/S Romantic (2019) meni vuosi sitten sinulta ohi, nyt on korkea aika katsastaa se. M/S Romantic on Suomen tv-historian merkkipaalu joka nousee Julmahuvi-ryhmän Mennen tullen (2000-2001) -sarjan rinnalle, ja jopa sen ohi. Julmahuviin sarjan yhdistää tietenkin sarjan käsikirjoittajat Tommi Korpela ja Jani Volanen.
M/S Romantic kuvaa tavallista Ruotsin risteilyä, joka saa kuitenkin yllättäviä käänteitä. Neljän jakson aikana käydään lomittain useita eri tarinoita jotka kietoutuvat toisiinsa. Tapahtumien keskipisteessä on risteilyisäntä Jocke (Hannu-Pekka Björkman), joka yrittää epätoivoisesti pitää järjestystä ja tunnelmaa yllä laivalla.
Sarjan rakenne on aivan nerokas. Heti ensimmäisiltä minuuteilta tulee selväksi että jotain uhkaavaa ja synkkää tulee tapahtumaan. Aikaa kelataan edestakaisin aina kuin henkilöt joiden läpi tilannetta katsotaan vaihtuvat. Langat pysyvät Volasen ja Korpelan käsissä aivan vihonviimeiseen kuvaan saakka. Olen katsonut sarjan nyt kaksi kertaa ja voisin katsoa sen vaikka heti uudestaan.
Vaikka sarjassa on paljon ns. aikuisten teemoja, siinä on paljon huumoria ja se sopii vallan hyvin isompien lasten kanssa katsottavaksi. Ikärajaksi sarjalle annettu 12. Siis jos et ole vielä tätä nähnyt, heti Yle Areenaan tsiigaamaan!
Jos M/S Romantic (2019) meni vuosi sitten sinulta ohi, nyt on korkea aika katsastaa se. M/S Romantic on Suomen tv-historian merkkipaalu joka nousee Julmahuvi-ryhmän Mennen tullen (2000-2001) -sarjan rinnalle, ja jopa sen ohi. Julmahuviin sarjan yhdistää tietenkin sarjan käsikirjoittajat Tommi Korpela ja Jani Volanen.
M/S Romantic kuvaa tavallista Ruotsin risteilyä, joka saa kuitenkin yllättäviä käänteitä. Neljän jakson aikana käydään lomittain useita eri tarinoita jotka kietoutuvat toisiinsa. Tapahtumien keskipisteessä on risteilyisäntä Jocke (Hannu-Pekka Björkman), joka yrittää epätoivoisesti pitää järjestystä ja tunnelmaa yllä laivalla.
Sarjan rakenne on aivan nerokas. Heti ensimmäisiltä minuuteilta tulee selväksi että jotain uhkaavaa ja synkkää tulee tapahtumaan. Aikaa kelataan edestakaisin aina kuin henkilöt joiden läpi tilannetta katsotaan vaihtuvat. Langat pysyvät Volasen ja Korpelan käsissä aivan vihonviimeiseen kuvaan saakka. Olen katsonut sarjan nyt kaksi kertaa ja voisin katsoa sen vaikka heti uudestaan.
Vaikka sarjassa on paljon ns. aikuisten teemoja, siinä on paljon huumoria ja se sopii vallan hyvin isompien lasten kanssa katsottavaksi. Ikärajaksi sarjalle annettu 12. Siis jos et ole vielä tätä nähnyt, heti Yle Areenaan tsiigaamaan!
Comments
Post a Comment