Sudensiltoja

Tänään minulla on aiheena muutama tuoreehko elokuva fantasian ja satujen ystäville: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016), Paddington (2014) sekä Paddington 2 (2017). Postin otsikko on kyyninen, mutta sisältö menee fanituksen puolelle. Antaa tulla vaan lisää jatko-osia molempiin jos taso on näin hyvä! Fantastic Beasts and Where to Find Them (2016) O: David Yates K: J.K. Rowling ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8/10) David Yates  sai kunnian ohjata neljä viimeistä (ja synkintä) Harry Potter -elokuvaa ja hänet on nyt kiinnitetty ohjaamaan viiden(!) elokuvan Ihmeotukset -sarja. Käsikirjoituksesta vastaa J.K. Rowling itse!  Fantastic Beasts on ikäänkuin prequel-pentalogia Harry Pottereille ja sen tapahtumat sijoittuvat aikaan n. 70 vuotta ennen Harrya. Tarkemmin sanottuna tämä ensimmäinen osa tapahtuu vuonna 1926 New York Cityssä. Tuo aika, Roaring Twenties , oli Yhdysvalloissa vahvaa nousukautta, kaupungistumisen ja teknologisten edistysten aikaa, mutta myös kieltolain ja gan...

Olen parhaillaan lukemassa Joonas Pörstin ansiokasta tietokirjaa Propagandan lumo (2017). Lukemisen lomassa olen tutustunut syvemmin eräisiin propagandan uranuurtajiin. Tässä postissa palaan vuosiin 1933-1945 ja sen ajan elokuvaan. Lopuksi seuraa lyhyt arvio aiheeseen liittyvästä fiktioelokuvasta/mokumentistä. Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda  1933 - 1945 (2017) O: Rüdiger Suchsland ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8/10) Tuore  Rüdiger Suchslandin  dokumenttielokuva Hitlers Hollywood (2017) kertoo Saksan vuosien 1933-1945 unelmatehtaasta. Natsi-Saksan elokuvatuotanto sai sodan jälkeen yleisesti pahamaineisen ja kielletyn leiman. Dokumentti kuitenkin muistuttaa että Saksassa tuotettiin noiden 12 vuoden aikana yli 1000 elokuvaa, ja vaikka osa elokuvista oli räikeää propagandaa, joukkoon mahtui myös melkoinen määrä tavallisia elokuvia, jotka eivät ainakaan päällisin puolin eroa tuon ajan Hollywood-elokuvista tai Suomi-filmeistä. Elokuvat tarjosivat kansall...

Olin alunperin suunnitellut julkaisevani tämän vuodatuksen osana Missä kuljimme kerran -arviota , mutta totesin että  Aki Ollikaisen  Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon 2012 saanut pienoisromaani  Nälkävuosi ansaitsee oman postinsa. Tämä posti jatkaa Suomi 100 -teemaa. Saatat myös huomata että palaan posteissani toistuvasti tiettyihin Suomen historian merkkihenkilöihin... Aki Ollikainen:  Nälkävuosi  (Siltala 2012) ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (10/10) Aki Ollikaisen  Nälkävuosi  on vain 141-sivuinen ja sellaisena se luokiteltaneen pienoisromaaniksi. Silti se lyhyessä mitassaan avaa lukijan eteen kokonaisen todellisen maailman todellisine henkilöineen. Ja millainen maailma se onkaan, samaan aikaan tuttu ja pelottavan vieras, samaan aikaan kaunis ja inhottavan julma. Se iskee tajuntaan kovaa! Nälkävuoden  tapahtumat sijoittuvat aikaan syksystä 1867 kevääseen 1868, viimeiseen Suomessa koettuun todelliseen nälänhätään.  Suurien nälkävuosien  ...

Vihjaisin edellisessä postissani aikovani käsitellä häpeän aiheita Suomen historiassa. Sivuan tässä postissa niistä kahta, tapahtumia vuosilta 1918 ja 1930. Innoituksen tälle tarkastelulle antaa Kjell Westön  vuoden 2006 Finlandia-palkinnon korjannut eepos Missä kuljimme kerran . Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Otava 2006) Suomentaja: Katriina Savolainen Lukija: Eero Saarinen ⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6/10) Missä kuljimme kerran (alkup. Där vi en gång gått ) on Kjell Westön massiivinen historiallinen romaani elämästä Helsingissä vuodesta 1906 vuoteen 1938. Lisäksi lyhyt epilogi tapahtuu vuonna 1944. Vaikka kirja ei olekaan historiallinen dokumentti, näiden vuosien merkittävät historialliset tapahtumat käydään otsikkotasolla läpi, vuoden 1906 Viaporin kapinasta vuoden 1938 Tšekkoslovakian miehitykseen. Vuosi 1918 on vedenjakaja ja jonkinlainen koko tarinan kiintopiste. Sen tapahtumat kuvataan jo hyvin alkupuolella kirjaa, mutta päähenkilöiden kannalta elämä jakautuu selvästi ...

Tänään on luvassa musiikkigenrejen sekasotku, kolme viime viikkoina kokemaani konserttia sekä jo tavaksi tullut Vain elämää -arvio. Bonuksena sananen tuoreesta Idols -kaudesta. Ei kai? No kyllä, tapani mukaan matkaan ylhäisestä alhaiseen ja takaisin. Artistinimet ovat Opeth,  Mikael Gabriel , Viitasen Piia sekä nuo tv:stä tutut. Konsertteja Opeth Finlandia-talolla 16.10.2017 9/10 Opeth on jo 1989 perustettu ruotsalainen musiikkigenrejä rikkova yhtye. Se aloitti raa'asta death metallista, mutta transitioi progressiiviseen metalliin ja viimeiset levyt ovat olleet suorastaan puhdasta progea. Vertailukohtia nyky-suomirockista ovat jollain tavalla CMX ja Stam1na. Vanhemmasta suomi-progesta verrokkina löytyvät Wigwam ja Elonkorjuu, jotka Opethin nokkamies Mikael Åkerfeldt myös mainitsee välispiikissä. Olen itse myöhäisherännäinen Opethin suhteen. Aloin kuuntelemaan yhtyettä vasta 2010-luvulla joskus ennen bändin kymmenennen levyn  Heritagen  (2011) julkaisua. Minuun...