Posts

Showing posts from 2018

X-voimien vietävänä

Image
Jatkan kolmannesta lempiaiheestani, eli Marvel-universumista. Jutun varsinaisena pihvinä on kolmen X-Men -elokuvan arvio, tuoreimpana niistä Deadpool 2 (2018). Päästäkseni tästä jorinasta kärryille, on hyödyllistä että olet nähnyt edes yhden aiemman  X-Men- elokuvan. Huom vanhoille lukijoilleni: Olen siirtynyt käyttämään arvosteluissa tähtiasteikkoa yhdestä viiteen. Mikä Ryhmä-X? Stan Leen  ja  Jack Kirbyn loppuvuonna 1963 esittelemä  X-Men  (suomeksi Ryhmä-X) on 55 vuoden aikana käynyt läpi useita muutoksia. Jotkut asiat ovat kuitenkin pysyneet alusta asti samoina. Marvelin mytologiassa Ryhmä-X:n jäsenet ovat saaneet superkykynsä geenimutaation seurauksena. He ovat siis mutantteja. Lee on myöhemmin haastattelussa kertonut ettei enää jaksanut keksiä selityksiä sille mistä supersankarit ovat saaneet kykynsä, ja sai idean esittää superkyvyt mutaatioina. Sarjakuvissa mutantit luokitellaan ihmisten alalajiksi, tieteelliseltä nimeltään  Homo superior. ...

Kolme tarinaa kuningas Arthurista

Image
Britannian keskiajalle sijoittuu kaksi maailmanmaineeseen noussutta legendaa. Ne kertovat kuningas Arthurista ja Robin Hoodista . Kummankaan legendan keskushenkilön olemassaoloa historiantutkimus ei ole varmistanut, mutta tarinat heistä elävät vielä satoja vuosia myöhemmin. Erityisesti Robin Hood on kiehtonut minua pikkupojasta saakka. Arthur on ollut minulle etäisempi hahmo. Tänään kuitenkin otan hänestä selvää. Arthur - mennyt ja tuleva kuningas? Legendojen mukaan kuningas Arthur olisi ollut kuningas Uther Pendragonin poika. Kuningas Uther puolestaan olisi ollut Ambrosius Aurelianuksen veli, ja sekä Ambrosius että Uther olisivat olleet keisari Konstantinus III:n poikia. Flavius Claudius Constantinus oli todellinen historiallinen henkilö. Hän oli roomalainen kenraali joka julistautui länsi-Rooman keisariksi Britanniassa vuonna 407 ja hallitsi sen jälkeen vuoteen 411, jolloin hänet teloitettiin. Myös Ambrosius oli historiallinen henkilö, roomalais-brittiläinen sotapäällikkö, mu...

Kevyesti keskellä kesää

Image
En ole kirjoittanut musiikista koko vuonna, joten nyt on korkea aika jakaa muutama musiikkielämys. Niitä ovat tarjonneet Olavi Uusivirta , Mafia Honey ja CMX. Niiden lisäksi  Vain elämää -sarjan arviolta et välty tälläkään kertaa! Sivumennen tekninen huomio: Olen siirtynyt käyttämään musiikkiarvosteluissa tähtiasteikkoa yhdestä viiteen (aiemman 1-10 numeron sijaan). Elokuvat arvioin edelleen 1-10-asteikolla, IMBD:tä mukaillen. Konsertteja Olavi Uusivirta ja Mafia Honey Allas Sea Poolilla 4.7.2018 ★★★★ Edellisestä konserttikäynnistä oli vierähtänyt jo tovi ja kun tuli tilaisuus viettää kesäinen vapaailta puolison kanssa kaupungilla, päätimme siis mennä popkonserttiin! Valinnanvara pääkaupunkiseudulla arki-iltana ei ollut erityisen runsas, mutta valitsimme artistiksi radiosoiton perusteella molempia miellyttävän  Olavi Uusivirran ja aiemmin meille vieraan tapahtumapisteen Allas Sea Poolin. Molempi valinta osui nappiin! Allas Sea Pool tuli viimeistään puolitoista vi...

Mustan Pantterin ikuinen sota ötököitä vastaan

Image
Tänä vuonna putkahtaa ulos niin monta supersankarielokuvaa että minunkin on vaikea pysyä laskuissa. Kolmen Marvel Cinematic Universe (MCU) -elokuvan lisäksi Marvelin sarjakuvista ammentavat Deadpool 2 (2018) ja Venom (2018). (Niistä myöhemmin lisää.) DC Extended Universe (DCEU) puolestaan jatkuu elokuvassa  Aquaman  (2018). Ja ensi vuonna tahti kiihtyy! Nyt kuitenkin keskityn tämän vuoden MCU-elokuviin. Miksi supersankareista? Jopa jotkut scifiä ja toimintaa fanittavat kaverini ihmettelevät miksi pitäisi yrittää pysyä supersankareiden perässä. Koska Batman v Superman (2016) oli heidän mielestään sekava ja huono, sama tuomio ulottuu Marvel-elokuviin. Olen aiemmissa posteissani yrittänyt hiukan raottaa sarjakuva-maailmojen historiaa ja yritän nyt jatkaa avaamista. Siis jos olet supersankari-agnostikko tämä teksti on tarkoitettu sinulle! Jos olet supersankareiden suhteen ateisti, voi minun olla turha yrittää sinua käännyttää, mutta kehoitan silti lukemaan opiksi, valis...

Vallankumouksesta ja sodasta

Image
Tänään minulla on pika-arvioissa pari melko tuoretta elokuvaa ja yksi museo, jotka kaikki käsittelevät 20. vuosisadan puolenvälin historiaa. Matkaan ensin vuoteen 1953 Moskovaan ja sen jälkeen vuoteen 1940 Englannin kanaalin rannalle ja sieltä samaan vuoteen Suomen Kollaalle. Elokuvia The Death of Stalin (2017) O:  Armando Iannucci K:  Armando Iannucci, David Schneider, Ian Martin, Peter Fellows (perustuu  Fabien Nuryn ja  Thierry Robinin sarjakuvaan) ★★★★★★★★★ (9/10) The Death of Stalin perustuu ranskalaiseen sarjakuvaan Le mort de Staline (Dargaud 2010) ja kertoo musta komedian keinoin Stalinin kuolemaa seuranneesta valtataistelusta Neuvostoliitossa. Elokuvan ote on kauttaaltaan ronski, mutta sen tapahtumat ovat kuitenkin vahvasti tosipohjaisia. Elokuvan näyttelijäkaarti on täynnä hienoja deadpan-koomikoita. Steve Buscemi on Hruštšov , Jason Isaacs on marsalkka Žukov , Michael Palin on Molotov , elokuvanäyttelijänä ei niin ...

Kaikki anteeksi

Image
Päätettyäni Hammaskeijun , otin kuunneltavakseni Mika Waltarin klassikko-dekkarin Kuka murhasi rouva Skrofin?  (1939). Se oli kerrassaan riemastuttava, mutta en kirjoita siitä sen enempää tänään. Etsiessäni sen jälkeen lisää luettavaa, Storytelin top-listalta osui eteeni Laura Mannisen tuore Kaikki anteeksi (WSOY 2018). Kirjan "takakansiteksti" ei erityisesti herättänyt kiinnostustani, mutta päätin kuitenkin selvittää miksi kirja oli top-listalle päätynyt. Laura Manninen: Kaikki anteeksi (WSOY 2018) Äänikirjan kertoja: Sanna Majuri ★★½ Kuva: wsoy.fi Kaikki anteeksi on kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva tarina parisuhdeväkivallasta. Kirja alkaa minäkertoja Lauran tutustuessa unelmamieheen Mikkoon. Laura on itsenäinen, vakaa ja järkevä uranainen. Mikko taas on eronnut kolmen lapsen isä ja herkkä runosielu joka hurmaa kaikki ihmiset ympäriltään. Lauran ja Mikon suhde kehittyy nopeasti uusperheen arjeksi (ja juhlaksi) kahden kaupungin välillä. Ihanuuden loma...

Yliannos kohotettua arkirealismia

Kehuin taannoin blogissani   Marja Pyykön ohjaamaa  Yösyöttö -elokuvaa (2017). Kun huomasin elokuvan perustana olevan kirjan Storytelin äänikirjojen listalla, päätin ottaa sen kuunteluun. Samaan putkeen kuuntelin myös kirjan kaksi jatko-osaa. Minulla on siis takana yli 30 tuntia Eve Hietamiehen luomien ja Antti Virmavirran kertojanäänen elävöittämien hahmojen parissa. Eve Hietamies: Yösyöttö (Otava 2010) Äänikirjan kertoja: Antti Virmavirta ⭑⭑⭑⭑ (8/10) Elokuvan nähneelle kirjan pääjuoni on jo tuttu: Antti Pasasesta, Tavallisesta Miehestä™ tulee pienen poikavauvan yksinhuoltaja kun äiti lähtee yllättäen lätkimään ja Antti kokee monia arkisia yllätyksiä pojan kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Elokuva poikkeaa kirjasta muutamassa kohdassa. Elokuvassa Antin Pia-vaimon häipymistä ei juuri perustella. Katsojalle jätetään vaikutelma että Pia on epäkypsä ja itsekäs hupakko. Kirjakaan ei maalaa Piasta mairittelevaa kuvaa, mutta hän saa ikäänkuin sairausdiagnoosin, ja ...

Suomen historia nuorisolle

Image
Suomen itsenäisyyden juhlavuonna puskivat painokoneet ulos useita Suomen historiaa käsitteleviä teoksia. Olen nyt kokenut niistä Juha Hurmeen ja Mauri Kunnaksen aikaansaannokset. Vaikka ne Suomen itsenäisyyden juhlavuonna ilmestyivätkin, kumpikaan niistä ei kerro Suomen itsenäisyyden ajasta, vaan käsittelee sitä varhaisempaa historiaa. Tämän "esi-itsenäisyyden" lisäksi yhteinen piirre on ettei kumpaakaan luokitella tietokirjaksi, vaikka niistä valtavasti tietoa löytyykin, taitavasti paketoituna! Tämän postin otsikon olen lainannut  Hilda Käkikosken  (1864-1912) kaksiosaisesta historiateoksesta Suomen historia nuorisolle  (Kansanvalistusseura 1908-1913), joka on siis julkaistu jo ennen Suomen itsenäisyyttä. Minulta sattuu löytymään hyllystäni kyseisen teossarjan toisen osan ensimmäinen nide, Keski-aika , joka käsittelee vuosia 1154-1323. Jos et ole kuullut aiemmin Käkikoskesta, voin valistaa että hän on ollut varsin merkittävä henkilö, Suomen ensimmäisen eduskunnan jäs...