Sudensiltoja

Silta yhdistää tänään kirjallisuuden ja musiikin. Arvioin Juha Itkosen jo kahdentoista vuoden takaisen rock-maailmaan sijoittuvan epooksen Anna minun rakastaa enemmän ja sen viimevuotisen jatko-osan Palatkaa perhoset . Tästä teosparista on vaikea kirjoittaa spoilaamatta. Toisaalta ensimmäisen teoksen lukukokemusta nyt jo tietyllä tavalla muuttaa (pilaa?) kun tietää että kirjalle on olemassa jatko-osa. En ole ollut mikään pitkäaikainen Itkos-fani, mutta luin kuitenkin sattumalta ensimmäisen osan ennen kuin jatko-osasta oli tietoa. Suhtauduin ajatukseen jatko-osasta epäillen, mutta minulle kävi tässä  kuten Trainspottingin kanssa . En voi enää ajatella toista ilman toista. Juha Itkonen:  Anna minun rakastaa enemmän  (2005) 8/10 Anna minun rakastaa enemmän kertoo "suomen kaikkien aikojen suurimman rocktähden" Summer Maplen (oik. Suvi Vaahtera) tarinaa, nuoruuden ensimmäisistä bändikokeiluista kohti menestystä ja kriisiä. Kaksi minäkertojaa kuljettaa tarinaa vu...

Kirjoitin  aiemmassa postissani  palaavani vielä Mikko Joensuun  musiikkiin ja katson että nyt on sille otollinen aika. Joensuu on vihdoin saanut täyteen Amen -levytrilogiansa jossa hän käsittelee luopumistaan (helluntaikristillisestä) uskostaan. Levyt on julkaistu noin puolen vuoden välein huhtikuusta 2016 alkaen ja jokainen niistä on tyyliltään ja tunnelmaltaan hieman erilainen. Vaikka uskonnollinen teema levyissä onkin, Joensuuta ei kannata lokeroida pelkästään uskonnollisen musiikin tekijäksi. Käsitellessään uskonnollisia teemoja Joensuu koskettaa laajemmin elämää ja ihmisyyttä, ja uskon [sic] hänen musiikkinsa avautuvan myös ihmisille joilla ei ole mitään omaa kosketuspintaa kristinuskoon. Hän on myös ylipäätään huipputaitava muusikko! Samaisessa aiemmassa postissani pohdin indie-musiikin määritelmää. Luokittelin siinä Mikko Joensuun 16535:llä (tänään 17634:lla) kuukausittaisella Spotify-kuuntelijallaan indie-artistiksi. Joensuun julkaisija Svart Records on my...