Jouluna katsottua - Episode 004
Vuodenvaihteen pyhinä olen taas katsonut roppakaupalla elokuvia perheen kanssa. Koska lapset ovat blogin aloituksesta kasvaneet, "koko perheelle" tägiä täytyy tulkita hiukan eri tavalla kuin ensimmäisissä posteissa. John Wickejä emme ole vielä antaneet lasten katsoa, useista pyynnöistä huolimatta, mutta selkeästi K-13/16 elokuvia katsomme jo yhdessä. Jos omat perheen pienimmät käyvät vielä ensikymmentä, en toki alla esiteltyjä elokuvia heille suosittele.
K: Chris Terrio, J.J. Abrams
★★★
Kerroin Star Wars fanituksestani parin vuoden takaisessa postissa, enkä aio toistella koko tarinaa enää tässä. Toistan kuitenkin että odotukseni episodi ysin suhteen olivat lähes nollassa. Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (2017) oli yllättävä ja siksi ensi kertaa nähtynä vaikuttava kokemus. Uudelleen katselua se ei kestä kovin hyvin kun yllätysmomentti on hävinnyt. Pidän kuitenkin kiinni sille alunperin antamastani neljästä tähdestä. Kasin ohjaaja Rian Johnson ei enää ole ysin puikoissa. Kulissien takana ohjaajan pallista käytiin jonkinlaista vääntöä ennen kun se annettiin takaisin episodi seiskan ohjanneelle J.J. Abramsille. Abrams palaa liiankin tutuille ja turvallisille raiteille.
Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker (2019) on varsin yllätyksetön elokuva. Elokuvan alku on jopa puuduttavan huono. Sille täytyy hakea vertauskohtaa umpisurkeasta Solo: A Star Wars Story (2018) -elokuvasta, jota en ole jaksanut tässä blogissa edes arvostella. Tylsän alun jälkeen meno terästäytyy hieman. Keski- ja loppuvaiheilla on muutama kohokohta, mutta vastapainona roppakaupalla älyttömyyttä, joka—seiskan ja kasin viitoittamalla tiellä—rikkoo kahden aiemman trilogian määrittämiä Star Wars -universumin sääntöjä.
Elokuvan pelastus on Kylo Ren ja häntä esittävä Adam Driver. Driverin näyttelijäntyö nostaa elokuvan arvosanan lopulta kolmeen tähteen. The Rise of Skywalkeria ei ole mikään pakko nähdä, mutta jos olet nähnyt aiemmat osat, mikset katsoisi tätäkin. Star Wars -universumi ei suinkaan ole kuollut tähän. Disney+ -suoratoistopalvelussa alkanut The Mandalorian (2019-) on saanut lähes pelkästään kehuja.
Lähes perinteisesti aloitan uusimmassa Star Wars -elokuvasta ja jatkan mm. James Bondeihin.
Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker (2019)
O: J.J. AbramsK: Chris Terrio, J.J. Abrams
★★★
Kerroin Star Wars fanituksestani parin vuoden takaisessa postissa, enkä aio toistella koko tarinaa enää tässä. Toistan kuitenkin että odotukseni episodi ysin suhteen olivat lähes nollassa. Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (2017) oli yllättävä ja siksi ensi kertaa nähtynä vaikuttava kokemus. Uudelleen katselua se ei kestä kovin hyvin kun yllätysmomentti on hävinnyt. Pidän kuitenkin kiinni sille alunperin antamastani neljästä tähdestä. Kasin ohjaaja Rian Johnson ei enää ole ysin puikoissa. Kulissien takana ohjaajan pallista käytiin jonkinlaista vääntöä ennen kun se annettiin takaisin episodi seiskan ohjanneelle J.J. Abramsille. Abrams palaa liiankin tutuille ja turvallisille raiteille.
Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker (2019) on varsin yllätyksetön elokuva. Elokuvan alku on jopa puuduttavan huono. Sille täytyy hakea vertauskohtaa umpisurkeasta Solo: A Star Wars Story (2018) -elokuvasta, jota en ole jaksanut tässä blogissa edes arvostella. Tylsän alun jälkeen meno terästäytyy hieman. Keski- ja loppuvaiheilla on muutama kohokohta, mutta vastapainona roppakaupalla älyttömyyttä, joka—seiskan ja kasin viitoittamalla tiellä—rikkoo kahden aiemman trilogian määrittämiä Star Wars -universumin sääntöjä.
Elokuvan pelastus on Kylo Ren ja häntä esittävä Adam Driver. Driverin näyttelijäntyö nostaa elokuvan arvosanan lopulta kolmeen tähteen. The Rise of Skywalkeria ei ole mikään pakko nähdä, mutta jos olet nähnyt aiemmat osat, mikset katsoisi tätäkin. Star Wars -universumi ei suinkaan ole kuollut tähän. Disney+ -suoratoistopalvelussa alkanut The Mandalorian (2019-) on saanut lähes pelkästään kehuja.
Mission: Impossible - Fallout (2018)
O&K: Christopher McQuarrie
★★★½
Tähtien sodan jälkeen sukelsimme agenttien maailmaan, ja emme ole vielä päässeet pois sieltä. Hyviä agenttielokuvia nimittäin riittää. Mission: Impossible - Fallout (2018) on jo kuudes Tom Cruisen tähdittämä M:I-elokuva. Olin valmis julistamaan tämän elokuvasarjan kuolleeksi jo J.J. Abramsin ohjaaman vuoden 2006 kolmososan jälkeen, mutta 2010-luvulla sarja heräsi uudelleen eloon! Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011) ja Mission: Impossible – Rogue Nation (2015) jäävät selvästi jälkeen samojen aikojen Bond-elokuvista, mutta onnistuvat kuitenkin tekohengittämään sarjaa niin että päästiin tähän kuudenteen osaa. Kyllä kannatti!
Fallout onnistuu olemaan vauhdikas, jännittävä, nokkela ja yllättävä. Toiminta siinä ei ole sarjakuvamaisen älytöntä, vaan pysyy juuri ja juuri uskottavan rajoissa, no kuitenkin modernin agenttielokuvan viitekehyksessä.
Henry Cavill, Alec Baldwin ja Angela Bassett tekevät vahvat sivuroolit. Tutut Simon Pegg ja Ving Rhames ovat osa Tom Cruisen / Ethan Huntin mahdottomia aikaansaavaa luottotiimiä. Vain Jeremy Renner puuttuu tällä kerralla tiimistä (enkä muista että hänen hahmonsa olisi edellisessä elokuvassa kuollut).
Falloutin menestyksen saattelemana tekeillä on yhtäaikaa 7. ja 8. osa. Aion katsoa!
K: Jeffrey Caine, Bruce Feirstein
Tähtien sodan jälkeen sukelsimme agenttien maailmaan, ja emme ole vielä päässeet pois sieltä. Hyviä agenttielokuvia nimittäin riittää. Mission: Impossible - Fallout (2018) on jo kuudes Tom Cruisen tähdittämä M:I-elokuva. Olin valmis julistamaan tämän elokuvasarjan kuolleeksi jo J.J. Abramsin ohjaaman vuoden 2006 kolmososan jälkeen, mutta 2010-luvulla sarja heräsi uudelleen eloon! Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011) ja Mission: Impossible – Rogue Nation (2015) jäävät selvästi jälkeen samojen aikojen Bond-elokuvista, mutta onnistuvat kuitenkin tekohengittämään sarjaa niin että päästiin tähän kuudenteen osaa. Kyllä kannatti!
Fallout onnistuu olemaan vauhdikas, jännittävä, nokkela ja yllättävä. Toiminta siinä ei ole sarjakuvamaisen älytöntä, vaan pysyy juuri ja juuri uskottavan rajoissa, no kuitenkin modernin agenttielokuvan viitekehyksessä.
Henry Cavill, Alec Baldwin ja Angela Bassett tekevät vahvat sivuroolit. Tutut Simon Pegg ja Ving Rhames ovat osa Tom Cruisen / Ethan Huntin mahdottomia aikaansaavaa luottotiimiä. Vain Jeremy Renner puuttuu tällä kerralla tiimistä (enkä muista että hänen hahmonsa olisi edellisessä elokuvassa kuollut).
Falloutin menestyksen saattelemana tekeillä on yhtäaikaa 7. ja 8. osa. Aion katsoa!
GoldenEye (1995)
O: Martin CampbellK: Jeffrey Caine, Bruce Feirstein
★★★
Katsottuamme Mahdottoman tehtävän, vierailimme seuraavana päivänä London Film Museumissa, jossa oli käynnissä Bond In Motion -näyttely. Suosittelen näyttelyä jos satut Lontoossa päin liikkumaan, mutta varta vasten sen takia ei kannata lentolippuja hankkia. Näyttelyssä on kattava valikoima Bondin kulkuneuvoja eri vuosikymmeniltä, ja kunkin kulkuneuvon lähellä pyörii klippi Bond-elokuvasta jossa se on esiintynyt. Kyllä siellä mukavasti tunti vierähtää.
Olimme ennen näyttelyä katsoneet pari Sean Conneryn Bondia ja kaikki Daniel Craigin Bondit, joten aihe oli myös lapsille tuttu. Innostuimme näyttelyn jälkeen katsomaan lisää vanhempia Bondeja ja aloitimme Pierce Brosnanin debyytistä GoldenEye (1995).
Elokuvasta ei tarvinne kertoa sen enempää. Aikoinaan 1990-luvulla nähtynä, GoldenEye tuntui vauhdikkaalta ja onnistuneelta, mutta nyt 25 vuotta myöhemmin se on lähinnä huomoristisen älytön. Räikein esimerkki tästä on Pietarissa tapahtuva tankkiralli. Aikoinaan se tuntui rajulta, nyt pelkältä vitsiltä. Muutama mieleenpainuva roolityö pitävät elokuvan kuitenkin maan pinnalla. Judi Dench on ensimmäistä kertaa M:n roolissa. Sean Bean esittää agentti 006:a. Beanillä on taipumus esittää jollain tapaa epäonnistuvaa sankaria, mutta tässä hänen roolinaan on olla (lopulta) epäonnistuva Bond-pahis. Alan Cumming esittää pahis-hakkeri Borista, jonka tokaisusta "I am invincible" ja sitä seuraavasta kohtalosta on tullut jonkinsortin meemi.
K: Bruce Feirstein
K: Neal Purvis, Robert Wade, Bruce Feirstein
Katsottuamme Mahdottoman tehtävän, vierailimme seuraavana päivänä London Film Museumissa, jossa oli käynnissä Bond In Motion -näyttely. Suosittelen näyttelyä jos satut Lontoossa päin liikkumaan, mutta varta vasten sen takia ei kannata lentolippuja hankkia. Näyttelyssä on kattava valikoima Bondin kulkuneuvoja eri vuosikymmeniltä, ja kunkin kulkuneuvon lähellä pyörii klippi Bond-elokuvasta jossa se on esiintynyt. Kyllä siellä mukavasti tunti vierähtää.
 |
| Bondin legendaarinen Aston Martin DB5. Tämä on elokuvassa GoldenEye (1995) esiintynyt kappale. |
Olimme ennen näyttelyä katsoneet pari Sean Conneryn Bondia ja kaikki Daniel Craigin Bondit, joten aihe oli myös lapsille tuttu. Innostuimme näyttelyn jälkeen katsomaan lisää vanhempia Bondeja ja aloitimme Pierce Brosnanin debyytistä GoldenEye (1995).
Elokuvasta ei tarvinne kertoa sen enempää. Aikoinaan 1990-luvulla nähtynä, GoldenEye tuntui vauhdikkaalta ja onnistuneelta, mutta nyt 25 vuotta myöhemmin se on lähinnä huomoristisen älytön. Räikein esimerkki tästä on Pietarissa tapahtuva tankkiralli. Aikoinaan se tuntui rajulta, nyt pelkältä vitsiltä. Muutama mieleenpainuva roolityö pitävät elokuvan kuitenkin maan pinnalla. Judi Dench on ensimmäistä kertaa M:n roolissa. Sean Bean esittää agentti 006:a. Beanillä on taipumus esittää jollain tapaa epäonnistuvaa sankaria, mutta tässä hänen roolinaan on olla (lopulta) epäonnistuva Bond-pahis. Alan Cumming esittää pahis-hakkeri Borista, jonka tokaisusta "I am invincible" ja sitä seuraavasta kohtalosta on tullut jonkinsortin meemi.
Tomorrow Never Dies (1997)
O: Roger SpottiswoodeK: Bruce Feirstein
★★★
Tomorrow Never Dies (1997) muistetaan Bond-elokuvien jatkumossa siitä että 007 vaihtaa tilapäisesti automerkin BMW:hen ja aseensa Walther PPK:sta Walther P99:ään. Muuten Tomorrow Never Dies ei oikeastaan edes ole originaali Bond-elokuva. Se on jonkinlainen remake ja mashup useista aiemmista elokuvista, silmiinpistävimpiä ovat yhtäläisyydet elokuvaan The Spy Who Loved Me (1977). Molemmissa elokuvissa pääkonna lietsoo sotaa kahden suurvallan välille ja Bond yrittää pysäyttää konnan aikeet apunaan vihollismaan naispuolinen agentti. 1970-luvulla vihollismaa oli Neuvostoliitto, nyt se on Kiina. Elokuvien konnien lopullinen päämäärä on kuitenkin erilainen. The Spy Who Loved Me -elokuvan Stromberg haluaa hukuttaa koko maailman ja perustaa uuden sivilisaation. Tomorrown Carverille riittää maailmanlaajuinen median hallinta ja valta luoda uutisia sen sijaan että pelkästään raportoi niistä. Jonathan Pryce esittää kovasti stevejobsmaista Elliot Carveria maanisesti, ja jopa uskottavasti. Carverin muskelimiestä Stamperia esittää kaksimetrinen Götz Otto. Hän on vuosituhannen vaihteen Rautahammas, mutta ilman niitä hampaita.
Tomorrow Never Dies ei ansaitse erityispaikkaa Bond-elokuvien historiassa. Sen toimintakohtaukset ovat varsin ennalta-arvattavia ja jopa tylsiä 2020-luvun katsojalle. Pääkonnan suunnitelmat ovat kuitenkin yllättävän ajankohtaisia vielä alkaneella vuosikymmenellä. Siksi elokuva ansaitsee edelleen kolme tähteä viidestä.
Tomorrow Never Dies (1997) muistetaan Bond-elokuvien jatkumossa siitä että 007 vaihtaa tilapäisesti automerkin BMW:hen ja aseensa Walther PPK:sta Walther P99:ään. Muuten Tomorrow Never Dies ei oikeastaan edes ole originaali Bond-elokuva. Se on jonkinlainen remake ja mashup useista aiemmista elokuvista, silmiinpistävimpiä ovat yhtäläisyydet elokuvaan The Spy Who Loved Me (1977). Molemmissa elokuvissa pääkonna lietsoo sotaa kahden suurvallan välille ja Bond yrittää pysäyttää konnan aikeet apunaan vihollismaan naispuolinen agentti. 1970-luvulla vihollismaa oli Neuvostoliitto, nyt se on Kiina. Elokuvien konnien lopullinen päämäärä on kuitenkin erilainen. The Spy Who Loved Me -elokuvan Stromberg haluaa hukuttaa koko maailman ja perustaa uuden sivilisaation. Tomorrown Carverille riittää maailmanlaajuinen median hallinta ja valta luoda uutisia sen sijaan että pelkästään raportoi niistä. Jonathan Pryce esittää kovasti stevejobsmaista Elliot Carveria maanisesti, ja jopa uskottavasti. Carverin muskelimiestä Stamperia esittää kaksimetrinen Götz Otto. Hän on vuosituhannen vaihteen Rautahammas, mutta ilman niitä hampaita.
Tomorrow Never Dies ei ansaitse erityispaikkaa Bond-elokuvien historiassa. Sen toimintakohtaukset ovat varsin ennalta-arvattavia ja jopa tylsiä 2020-luvun katsojalle. Pääkonnan suunnitelmat ovat kuitenkin yllättävän ajankohtaisia vielä alkaneella vuosikymmenellä. Siksi elokuva ansaitsee edelleen kolme tähteä viidestä.
The World Is Not Enough (1999)
O: Michael AptedK: Neal Purvis, Robert Wade, Bruce Feirstein
★★½
The World Is Not Enough (1999) muistetaan ylipitkästä alkujaksostaan joka päättyy takaa-ajoon Thames-joella ja Bondin epäonnistumiseen. Normaalista Bond-toiminnasta ja hurtista huumorista huolimatta elokuvassa on surumielinen vivahde, joka enteilee 2000-luvun Bondeja. Robert Carlyle on kärsivä pahis. Myös M kärsii tässä elokuvassa aikaisempien valintojensa seurauksista. Robbie Coltrane toistaa sivuroolinsa GoldenEyestä venäläisenä gangsterina. Juuri Coltranen varma läsnäolo tuo valoa elokuvaan, mutta ei aivan riitä nostamaan tähtiä kolmeen. Miinuksena ovat videopelimäiset toimintajaksot, joissa 007 ei tunnu kertaakaan olevan todellisessa vaarassa.
The World Is Not Enough (1999) muistetaan ylipitkästä alkujaksostaan joka päättyy takaa-ajoon Thames-joella ja Bondin epäonnistumiseen. Normaalista Bond-toiminnasta ja hurtista huumorista huolimatta elokuvassa on surumielinen vivahde, joka enteilee 2000-luvun Bondeja. Robert Carlyle on kärsivä pahis. Myös M kärsii tässä elokuvassa aikaisempien valintojensa seurauksista. Robbie Coltrane toistaa sivuroolinsa GoldenEyestä venäläisenä gangsterina. Juuri Coltranen varma läsnäolo tuo valoa elokuvaan, mutta ei aivan riitä nostamaan tähtiä kolmeen. Miinuksena ovat videopelimäiset toimintajaksot, joissa 007 ei tunnu kertaakaan olevan todellisessa vaarassa.
Daddy's Home (2015)
O: Sean Anders
K: Brian Burns, Sean Anders, John Morris
K: Brian Burns, Sean Anders, John Morris
★★½
Bondien lomassa vaihdoimme perhekomediaan. Jostain syystä olen karttanut Will Ferrellin elokuvia kuin ruttoa, vaikka Lego Elokuvassa (2014) hän vetääkin mielestäni osuvan roolin. Tämän elokuvan myötä Ferrell-kammoni osoittautui turhaksi.
Daddy's Home -komediassa (2015) Ferrell esittää uusperheen isää Bradiä, joka on juuri saamaisillaan lapsipuolensa pitämään itsestään kun kuvioihin ilmestyy lasten oikea isä Dusty (Mark Wahlberg). Dusty on kaikinpuolin supermies, ilmeisesti ammatiltaan sotilas tai salainen agentti. Hän on tosin hieman renttu, minkä takia lasten äiti hänet aikoinaan jätti. Linda Cardellini, jonka minä tunnen lähinnä Marvel-elokuvista Hawkeyn vaimona, esittää äitiä. Thomas Haden Church esittää Bradin räävintöntä pomoa.
Alkupuolella Daddy's Home ei osaa päättää onko se vakava draama uusperhearjesta vai slapstick-komedia. Kun se lopulta on rohkeasti jälkimmäistä, elokuva kirvoittaa useat röhönaurut. Vaikka annankin elokuvalle nihkeästi tähtiä, suosittelen sitä perhetilanteesta riippumatta. Kakkososa on nimittäin täyttä herkkua ja sen pohjille toki kannattaa katsoa tämä ensimmäinen.
Bondien lomassa vaihdoimme perhekomediaan. Jostain syystä olen karttanut Will Ferrellin elokuvia kuin ruttoa, vaikka Lego Elokuvassa (2014) hän vetääkin mielestäni osuvan roolin. Tämän elokuvan myötä Ferrell-kammoni osoittautui turhaksi.
Daddy's Home -komediassa (2015) Ferrell esittää uusperheen isää Bradiä, joka on juuri saamaisillaan lapsipuolensa pitämään itsestään kun kuvioihin ilmestyy lasten oikea isä Dusty (Mark Wahlberg). Dusty on kaikinpuolin supermies, ilmeisesti ammatiltaan sotilas tai salainen agentti. Hän on tosin hieman renttu, minkä takia lasten äiti hänet aikoinaan jätti. Linda Cardellini, jonka minä tunnen lähinnä Marvel-elokuvista Hawkeyn vaimona, esittää äitiä. Thomas Haden Church esittää Bradin räävintöntä pomoa.
Alkupuolella Daddy's Home ei osaa päättää onko se vakava draama uusperhearjesta vai slapstick-komedia. Kun se lopulta on rohkeasti jälkimmäistä, elokuva kirvoittaa useat röhönaurut. Vaikka annankin elokuvalle nihkeästi tähtiä, suosittelen sitä perhetilanteesta riippumatta. Kakkososa on nimittäin täyttä herkkua ja sen pohjille toki kannattaa katsoa tämä ensimmäinen.
Daddy's Home 2 (2017)
O: Sean Anders
K: Sean Anders, John Morris
K: Sean Anders, John Morris
★★★½
Kakkososan myötä pääsemme vihdoin joulun tunnelmaan! Daddy's Home 2 (2017) tapahtuu noin 2 vuotta edellisen osan jälkeen. Spoilaan ilmiselvää asiaa, eli Brad ja Dusty ovat lopulta ystävystyneet. Heidän yhteistä joulunviettoaan tulevat sotkemaan molempien isät (John Lithgow ja Mel Gibson). Tämä elokuva on alusta asti hulvatonta farssia. Etenkin Gibson on osuvassa roolissa Dustyn törkeänä macho-isänä. Enempää en paljasta etten spoilaisi liikaa.
Kakkososan myötä pääsemme vihdoin joulun tunnelmaan! Daddy's Home 2 (2017) tapahtuu noin 2 vuotta edellisen osan jälkeen. Spoilaan ilmiselvää asiaa, eli Brad ja Dusty ovat lopulta ystävystyneet. Heidän yhteistä joulunviettoaan tulevat sotkemaan molempien isät (John Lithgow ja Mel Gibson). Tämä elokuva on alusta asti hulvatonta farssia. Etenkin Gibson on osuvassa roolissa Dustyn törkeänä macho-isänä. Enempää en paljasta etten spoilaisi liikaa.
You Only Live Twice (1967)
O: Levis Gilbert
K: Roal Dahl
K: Roal Dahl
★★★★
Lopuksi palaan Bond-aiheeseen. Etsimme loppiaisviikonloppuna katsottavaa ja päädyimme äänestyksen jälkeen klassiseen Sean Conneryn elokuvaan You Only Live Twice (1967). Elät vain kahdesti oli Conneryn Bond-uran alunperin viimeinen elokuva. Seuraavassa Bondissa tähtenä oli jo George Lazenby. Connery toki palasi Bondin rooliin vielä kahdesti (1971 ja 1983). Elät vain kahdesti on kuitenkin Conneryn Bondien huipentuma ja niistä selkeästi paras. Elokuvan henki on toiveikas. Siinä esiintyy idealisoituna 1960-luvun Kylmän sodan, avaruuskilvan, teknologiauskon, kansainvälistymisen ja seksuaalisen vapautumisen ilmapiiri. Kaikki tämä tapahtuu ennen Vietnamin sodan pitkittymistä, öljykriisiä ja 1970-luvun todellista raakaa siviileihin kohdistunutta terrorismia. Elokuvan käänteitä on kopioitu useissa myöhemmissä Bond-elokuvissa ja parodioitu lukuisissa muissa viihdetuotteissa, mm. Simpsoneissa.
Conneryn Bond on ärsyttävä sovinisti ja kyltymätön naistenmies. Elokuvassa hän matkustaa Japaniin selvittämään avaruusalusten katoamista. Bond tutustuu Japanin kulttuuriin, joka kuvataan naisia alistavana ja militaristisena, ja siten hyvin Bondin pirtaan sopivana. Muistan aikoinaan lukeneeni Ian Flemingin alkuperäisteoksen. Elokuva lainaa monia kirjan teemoja, mutta avaruusjuonta ei löydy kirjasta. Kirjan loppu on kuitenkin elokuvaa dramaattisempi. Bond-elokuville epätyypillisesti, Elät vain kahdesti tapahtuu alkujaksoa lukuunottamatta kokonaan Japanissa.
Toiminta on hätkähdyttävää vielä yli 50 vuotta myöhemmin. Veriroiskeita ei tosin näy ja trikit ovat hieman aikaansa eläneitä. Eivät ne silti häiritse nauttimasta elokuvasta. Elät vain kahdesti kuljettaa katsojan toiseen aikaan ja paikkaan ja pitää onnistuneesti siellä reilun kahden tunnin ajan. Klassikko!
Lopuksi palaan Bond-aiheeseen. Etsimme loppiaisviikonloppuna katsottavaa ja päädyimme äänestyksen jälkeen klassiseen Sean Conneryn elokuvaan You Only Live Twice (1967). Elät vain kahdesti oli Conneryn Bond-uran alunperin viimeinen elokuva. Seuraavassa Bondissa tähtenä oli jo George Lazenby. Connery toki palasi Bondin rooliin vielä kahdesti (1971 ja 1983). Elät vain kahdesti on kuitenkin Conneryn Bondien huipentuma ja niistä selkeästi paras. Elokuvan henki on toiveikas. Siinä esiintyy idealisoituna 1960-luvun Kylmän sodan, avaruuskilvan, teknologiauskon, kansainvälistymisen ja seksuaalisen vapautumisen ilmapiiri. Kaikki tämä tapahtuu ennen Vietnamin sodan pitkittymistä, öljykriisiä ja 1970-luvun todellista raakaa siviileihin kohdistunutta terrorismia. Elokuvan käänteitä on kopioitu useissa myöhemmissä Bond-elokuvissa ja parodioitu lukuisissa muissa viihdetuotteissa, mm. Simpsoneissa.
Conneryn Bond on ärsyttävä sovinisti ja kyltymätön naistenmies. Elokuvassa hän matkustaa Japaniin selvittämään avaruusalusten katoamista. Bond tutustuu Japanin kulttuuriin, joka kuvataan naisia alistavana ja militaristisena, ja siten hyvin Bondin pirtaan sopivana. Muistan aikoinaan lukeneeni Ian Flemingin alkuperäisteoksen. Elokuva lainaa monia kirjan teemoja, mutta avaruusjuonta ei löydy kirjasta. Kirjan loppu on kuitenkin elokuvaa dramaattisempi. Bond-elokuville epätyypillisesti, Elät vain kahdesti tapahtuu alkujaksoa lukuunottamatta kokonaan Japanissa.
Toiminta on hätkähdyttävää vielä yli 50 vuotta myöhemmin. Veriroiskeita ei tosin näy ja trikit ovat hieman aikaansa eläneitä. Eivät ne silti häiritse nauttimasta elokuvasta. Elät vain kahdesti kuljettaa katsojan toiseen aikaan ja paikkaan ja pitää onnistuneesti siellä reilun kahden tunnin ajan. Klassikko!
Comments
Post a Comment