Harry Potterin jäljillä, osa 1
Löysin Harry Potterin ensimmäisen Harry Potter -elokuvan myötä. En edes mennyt katsomaan elokuvaa teatteriin, koska pidin sitä puhtaana lastenelokuvana, vaan näin sen sattumalta pieneltä ruudulta lentokoneessa matkalla Helsingistä Budapestiin.
En siis ollut ensimmäisen aallon kirjafani, vaan minusta tuli fani elokuvien kautta. Hankin kuitenkin hetimiten käsiini siihen mennessä ilmestyneet neljä kirjaa alkukielellä ja luin ne nopeassa tahdissa läpi. Sen jälkeen odotin uusien elokuvien (kakkosesta alkaen) ja kirjojen (vitosesta) ilmiintymistä innolla. Uskon monen muunkin fanin löytäneen Potterin samalla tavalla. Sekä kirjojen että elokuvien suosio vain kasvoi sarjan edetessä. Koko Potter-kirjasarjaa onkin mahdotonta ajatella ilman että ajattelee elokuvia.
Kirjojen lukeminen jäi minulta yhteen kertaan, mutta elokuvat olen nähnyt 3-4 kertaa kunkin, viimeisen kerran lasten kanssa. Nyt reilut 15 vuotta myöhemmin aloimme kuunnella kirjoja automatkoilla Vesa Vierikon lukemina ääniversioina, ja aina kuunneltuamme kirjan loppuun olemme katsoneet elokuvan uudestaan. Reilun kahden vuoden aikana olemme kuunnelleet viisi ensimmäistä kirjaa ja kuudes on nyt menossa. Arvioin tässä postissa kolme ensimmäistä kirjaa ja elokuvaa. Jatkan neljännestä ja viidennestä seuraavassa postissa.
Kesällä 2018 vierailimme Lontoon lähistöllä Warnerin studioilla The Making of Harry Potter elämys-näyttelyssä ja jouluna 2018 Harry Potterin eräänlaisilla syntysijoilla Edinburghissa. Näistäkin kerron seuraavassa postissani.
Oletan että Harry Potterin maailma on sinulle edes pintapuolisesti tuttu. Vaikket olisi lukenut yhtään kirjaa tai katsonut yhtään elokuvaa kokonaan, on vaatinut aktiivista välttelyä jos et Harryn lisäksi tunnista ainakin hänen tovereitaan Ronia ja Hermionea ja velhokoulun rehtori Dumbledorea.
Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko (Pottermore 2017)
★★★★★
Harry Potter ja viisasten kivi (1997) aloittaa kirjasarjan vahvasti. Tätinsä perheessä elävä 11-vuotias orpopoika Harry Potter paljastuu syntyperältään velhoksi ja saa kutsun Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Ensimmäisen kouluvuotensa aikana Harry oppii velhomaailmasta ja omasta paikastaan siinä, saa uusia ystäviä ja kohtaa pahan voiman joka on ollut syypää hänen vanhempiensa kuolemaan.
Läpi kirjasarjan tärkeät henkilöt esitellään ensimmäisessä kirjassa: Harryn ottoperhe Dursleyt, Tylypahkan riistanvartija Hagrid, Harryn toverit Rohkelikko-tuvasta Ron Weasley ja Hermione Granger, rehtori Albus Dumbledore, taikajuomien opettaja professori Severus Kalkaros, naapuritupa Luihuisen ilkeä Draco Malfoy sekä pahuuden velho Lordi Voldemort. Ensimmäisessä kirjassa heidän kaikkien rooli on melko yksioikoinen, mutta etenkin Dumbledoreen ja Kalkarokseen tulee myöhemmissä kirjoissa syvyyttä.
Viisasten kivi on napakka (223 sivua alkukielellä, 335 suomennoksena ja 10 h 22 min äänikirjana). Rowling ei aliarvioi lukijaa, mutta ei myöskään yritä hämmentää monitasoisella rakenteella. Tarina etenee suoraviivaisesti ja velhomaailman mysteerejä raotetaan vain niin paljon kuin juonen kannalta on tarpeen. Paljon jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan. Harryn osaan on helppo samaistua niin 7- kuin 47-vuotiaan lukijan. Ensimmäisen kirjan perusteella Rowlingia voi pitää jopa nerona.
Jos et ole koskaan lukenut kirjoja, tämä äänikirja on oiva tapa aloittaa!
Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko (Pottermore 2017)
Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko (Pottermore 2017)
★★★★
Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999) oli ensimmäisen lukukerran jäljiltä mielestäni kirjasarjan paras, mutta mielipiteeni on myöhemmin muuttunut. Kuten jo arvata saattaa kolmas kirja kuvaa Harryn kolmatta lukuvuotta Tylypahkassa. Azkabanin vankila mainittiin kirjasarjan toisessa osassa kun eräs henkilöistä lähetettiin sinne melko kevein perustein. Nyt pahamaineista vankilaa ja sen synkkiä vartijoita, ankeuttajia kuvataan tarkemmin, ja se kuvaus on ahdistavuudessaan taitavaa. Pahuuden velho Sirius Musta onnistuu karkaamaan 12 vankilavuoden jälkeen ja uhkaa Harryn henkeä. Turvakseen Harry saa uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan professori Lupinin, jolla on kuitenkin omat salaisuutensa.
Kirja on edellisiä kirjoja pidempi (14 h 26 min äänikirjana), mutta monien juonenkäänteiden vuoksi sen pituus on perusteltua. Tapahtumien rytmitys kouluvuoden mittaiseksi häiritsee uusintalukemisella, mutta ei välttämättä ensimmäisellä kerralla. Mysteeri on niin kutkuttava ja palkitseva että kirjaa ei malta jättää käsistään. Äänikirjan tapauksessa päätyy toivomaan ettei automatka ihan vielä päättyisi.
Kirjasta ei puutu yllättäviä käänteitä, mutta niitä pohjustetaan taitavasti ja kirjan lopussa palaset ikäänkuin loksahtavat paikoilleen. Loppuhuipennuksessa kuitenkin (väärin)käytetään erästä yleistä fantasia- ja scifi-viihteen kikkaa, ja sen tarkempi pohdinta syö kirjasarjan sisäistä eheyttä ja nakertaa uskoa velhomaailmaan. Asian voi jättää pohtimatta ja pelkästään nauttia, mutta kun en osaa niin tehdä, pystyn antamaan Azkabanin vangille vain neljä tähteä viidestä.
En siis ollut ensimmäisen aallon kirjafani, vaan minusta tuli fani elokuvien kautta. Hankin kuitenkin hetimiten käsiini siihen mennessä ilmestyneet neljä kirjaa alkukielellä ja luin ne nopeassa tahdissa läpi. Sen jälkeen odotin uusien elokuvien (kakkosesta alkaen) ja kirjojen (vitosesta) ilmiintymistä innolla. Uskon monen muunkin fanin löytäneen Potterin samalla tavalla. Sekä kirjojen että elokuvien suosio vain kasvoi sarjan edetessä. Koko Potter-kirjasarjaa onkin mahdotonta ajatella ilman että ajattelee elokuvia.
Kirjojen lukeminen jäi minulta yhteen kertaan, mutta elokuvat olen nähnyt 3-4 kertaa kunkin, viimeisen kerran lasten kanssa. Nyt reilut 15 vuotta myöhemmin aloimme kuunnella kirjoja automatkoilla Vesa Vierikon lukemina ääniversioina, ja aina kuunneltuamme kirjan loppuun olemme katsoneet elokuvan uudestaan. Reilun kahden vuoden aikana olemme kuunnelleet viisi ensimmäistä kirjaa ja kuudes on nyt menossa. Arvioin tässä postissa kolme ensimmäistä kirjaa ja elokuvaa. Jatkan neljännestä ja viidennestä seuraavassa postissa.
Kesällä 2018 vierailimme Lontoon lähistöllä Warnerin studioilla The Making of Harry Potter elämys-näyttelyssä ja jouluna 2018 Harry Potterin eräänlaisilla syntysijoilla Edinburghissa. Näistäkin kerron seuraavassa postissani.
 |
| Viistokujan esikuva(?) Victoria Street Edinburghissa |
Äänikirjat
Vesa Vierikko on kertojana mainio! Hänen lukutyylinsä ei ole neutraali, vaan hän eläytyy juuri sopivasti eri hahmoihin. Esimerkiksi hänen Hagridinsa tai Fleur Delacourinsa ovat vivahteikkaita ja heidän puhetyylinsä luo kontrastia muille hahmoille. Vierikko ei kuitenkaan ylinäyttele tai "lue lapsille", mistä moitin hieman Narnia-kirjojen lukijaa Mikko Leppilampea. Kirjailija Laura Lindstedt kritisoi äskettäin äänikirjojen kuuntelun ylipäätään vievän jotain olennaista pois kokemuksesta, mutta hyvän kertojan lukemina ne ovat taidemuoto sinänsä!
Jaana Kapari-Jatan suomennoksista en alunperin pitänyt ja pyrin kaikin tavoin välttämään joutumista kosketuksiin niiden kanssa. Etenkään en pitänyt Kapari-Jatan tavasta suomentaa henkilöiden nimiä. Esimerkiksi suomentaessaan taikaministeri Cornelius Fudgen nimen Toffeeksi katoaa jotain alkukielisestä vivahteesta. Sen lisäksi että fudge on kermakaramelli, tarkoittaa se myös tekaisemista tai kyhäämistä. Ja jos Snape on Kalkaros ja Hogwarts on Tylypahka, miksi Dumbledore ei ole Tyhmyliove? Myöhemmin olen kuitenkin alkanut hyväksyä nimien suomennokset ja jopa pitää niistä. Englantia taitamattomalle ne ovat usein varsin hyvin asiaa tai henkilöä kuvaavia, koska onhan J.K. Rowling selvästi tarkoittanut useiden henkilöiden nimet kuvaamaan jotenkin heidän luonnettaan. Ja jos Ordinary Wizarding Level (OWL) examination saa käännöksen Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä (VIP) tutkinto, onhan se paljon parempi käännös kuin Perus Öpetys Lupa Lisenssi Ökkömönkiäisille (PÖLLÖ).
Mennäänpä seuraavaksi itse teoksiin.
Mennäänpä seuraavaksi itse teoksiin.
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (Tammi 1998)Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko (Pottermore 2017)
★★★★★
Harry Potter ja viisasten kivi (1997) aloittaa kirjasarjan vahvasti. Tätinsä perheessä elävä 11-vuotias orpopoika Harry Potter paljastuu syntyperältään velhoksi ja saa kutsun Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Ensimmäisen kouluvuotensa aikana Harry oppii velhomaailmasta ja omasta paikastaan siinä, saa uusia ystäviä ja kohtaa pahan voiman joka on ollut syypää hänen vanhempiensa kuolemaan.
Läpi kirjasarjan tärkeät henkilöt esitellään ensimmäisessä kirjassa: Harryn ottoperhe Dursleyt, Tylypahkan riistanvartija Hagrid, Harryn toverit Rohkelikko-tuvasta Ron Weasley ja Hermione Granger, rehtori Albus Dumbledore, taikajuomien opettaja professori Severus Kalkaros, naapuritupa Luihuisen ilkeä Draco Malfoy sekä pahuuden velho Lordi Voldemort. Ensimmäisessä kirjassa heidän kaikkien rooli on melko yksioikoinen, mutta etenkin Dumbledoreen ja Kalkarokseen tulee myöhemmissä kirjoissa syvyyttä.
Viisasten kivi on napakka (223 sivua alkukielellä, 335 suomennoksena ja 10 h 22 min äänikirjana). Rowling ei aliarvioi lukijaa, mutta ei myöskään yritä hämmentää monitasoisella rakenteella. Tarina etenee suoraviivaisesti ja velhomaailman mysteerejä raotetaan vain niin paljon kuin juonen kannalta on tarpeen. Paljon jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan. Harryn osaan on helppo samaistua niin 7- kuin 47-vuotiaan lukijan. Ensimmäisen kirjan perusteella Rowlingia voi pitää jopa nerona.
Jos et ole koskaan lukenut kirjoja, tämä äänikirja on oiva tapa aloittaa!
J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (Tammi 1999)Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko (Pottermore 2017)
★★★★½
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998) kuvaa Harryn toista kouluvuotta Tylypahkassa. Oppilaisiin kohdistuvat hyökkäykset vaivaavat Tylypahkaa ja velhomaailman erilaiset aatteet riitelevät.
Salaisuuksien kammio raottaa nimensä mukaisesti velhomaailman salaisuuksia lisää, mutta ei itsetarkoituksellisesti vaan edelleen tarinan ehdoilla. Uusina sivuhenkilöinä esitellään muun muassa taikaministeri Cornelius Toffee, Dracon isä Lucius Malfoy sekä kotitonttu Dobby. Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart vaikuttaa aluksi puhtaan humoristiselta hahmolta, mutta hänessä piilee muitakin kykyjä.
Läpi kirjasarjan toistuvat teemat ovat syrjintä (paha) ja tasa-arvo (hyvä). Rowling pyrkii olemaan suvaitseva, mutta kuvatessaan ilkeiksi tarkoittamiaan ihmisiä, esimerkiksi Dursleyn perhettä, Rowling sortuu kuvailemaan heidän ulkonäköään piikikkäästi. Erityisesti ylipainoiset ihmiset eivät vaikuta olevan suojassa pilkkasanoilta.
Kirja on edelleen napakka (11 h 27 min äänikirjana) ja jännitys pysyy yllä sen läpi. Mikä kuitenkin tekee Salaisuuksien kammiosta lievästi ykkösosaa heikomman on juonen tapahtumien venyttäminen väkisin Harryn kouluvuoden mittaiseksi. Tämä piirre pahenee silmiinpistävästi myöhemmissä kirjoissa. Pohjustus tapahtuu aina Harryn kesäloman lopussa heinäkuussa ja loppuratkaisu lähellä kouluvuoden loppua kesäkuussa. Tässä kakkososassa venytys ei vielä häiritse liikaa, koska itse kirja on mitaltaan maltillinen ja etenee vauhdikkaasti. Ensimmäisellä lukukerralla sitä ei ehkä edes huomaa.
Myös tämä toinen kirja on ehdottomasti lukemisen/kuuntelemisen arvoinen.
Salaisuuksien kammio raottaa nimensä mukaisesti velhomaailman salaisuuksia lisää, mutta ei itsetarkoituksellisesti vaan edelleen tarinan ehdoilla. Uusina sivuhenkilöinä esitellään muun muassa taikaministeri Cornelius Toffee, Dracon isä Lucius Malfoy sekä kotitonttu Dobby. Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart vaikuttaa aluksi puhtaan humoristiselta hahmolta, mutta hänessä piilee muitakin kykyjä.
Läpi kirjasarjan toistuvat teemat ovat syrjintä (paha) ja tasa-arvo (hyvä). Rowling pyrkii olemaan suvaitseva, mutta kuvatessaan ilkeiksi tarkoittamiaan ihmisiä, esimerkiksi Dursleyn perhettä, Rowling sortuu kuvailemaan heidän ulkonäköään piikikkäästi. Erityisesti ylipainoiset ihmiset eivät vaikuta olevan suojassa pilkkasanoilta.
Kirja on edelleen napakka (11 h 27 min äänikirjana) ja jännitys pysyy yllä sen läpi. Mikä kuitenkin tekee Salaisuuksien kammiosta lievästi ykkösosaa heikomman on juonen tapahtumien venyttäminen väkisin Harryn kouluvuoden mittaiseksi. Tämä piirre pahenee silmiinpistävästi myöhemmissä kirjoissa. Pohjustus tapahtuu aina Harryn kesäloman lopussa heinäkuussa ja loppuratkaisu lähellä kouluvuoden loppua kesäkuussa. Tässä kakkososassa venytys ei vielä häiritse liikaa, koska itse kirja on mitaltaan maltillinen ja etenee vauhdikkaasti. Ensimmäisellä lukukerralla sitä ei ehkä edes huomaa.
Myös tämä toinen kirja on ehdottomasti lukemisen/kuuntelemisen arvoinen.
J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (Tammi 2000)Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko (Pottermore 2017)
Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999) oli ensimmäisen lukukerran jäljiltä mielestäni kirjasarjan paras, mutta mielipiteeni on myöhemmin muuttunut. Kuten jo arvata saattaa kolmas kirja kuvaa Harryn kolmatta lukuvuotta Tylypahkassa. Azkabanin vankila mainittiin kirjasarjan toisessa osassa kun eräs henkilöistä lähetettiin sinne melko kevein perustein. Nyt pahamaineista vankilaa ja sen synkkiä vartijoita, ankeuttajia kuvataan tarkemmin, ja se kuvaus on ahdistavuudessaan taitavaa. Pahuuden velho Sirius Musta onnistuu karkaamaan 12 vankilavuoden jälkeen ja uhkaa Harryn henkeä. Turvakseen Harry saa uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan professori Lupinin, jolla on kuitenkin omat salaisuutensa.
Kirja on edellisiä kirjoja pidempi (14 h 26 min äänikirjana), mutta monien juonenkäänteiden vuoksi sen pituus on perusteltua. Tapahtumien rytmitys kouluvuoden mittaiseksi häiritsee uusintalukemisella, mutta ei välttämättä ensimmäisellä kerralla. Mysteeri on niin kutkuttava ja palkitseva että kirjaa ei malta jättää käsistään. Äänikirjan tapauksessa päätyy toivomaan ettei automatka ihan vielä päättyisi.
Kirjasta ei puutu yllättäviä käänteitä, mutta niitä pohjustetaan taitavasti ja kirjan lopussa palaset ikäänkuin loksahtavat paikoilleen. Loppuhuipennuksessa kuitenkin (väärin)käytetään erästä yleistä fantasia- ja scifi-viihteen kikkaa, ja sen tarkempi pohdinta syö kirjasarjan sisäistä eheyttä ja nakertaa uskoa velhomaailmaan. Asian voi jättää pohtimatta ja pelkästään nauttia, mutta kun en osaa niin tehdä, pystyn antamaan Azkabanin vangille vain neljä tähteä viidestä.
Elokuvat
Harry Potter and the Sorcerer's Stone (2001)
O: Chris Columbus
K: Steve Kloves (perustuu J.K. Rowlingin kirjaan)
★★★½
Ensimmäinen elokuvaa kulkee kirjan amerikkalaisella nimellä Harry Potter and the Sorcerer's Stone. Kirjasarjan amerikkalainen julkaisija Scholastic piti Philosopher's Stone -nimeä liian hankalana jenkki-lukijalle ja muutti sen. Alkuperäinen englannin kielinen nimi, kuten myös sen suomennos, viittaa antiikin ja keskiajan alkemistien havittelemaan lapis philosophorum -kiveen, jolla on kyky muuntaa halvempiarvoiset metallit kullaksi ja myös valmistaa elämän eliksiiriä. Minulle viisasten kivi ja sen ominaisuudet ovat entuudestaan tuttuja Carl Barksin mainiosta The Fabulous Philosopher's Stone -sarjakuvasta vuodelta 1954. Kuvasarja ilmestyi suomeksi nimellä Roope-setä ja viisasten kivi vuonna 1977 ja lienen lukenut sen melko pian ilmestymisen jälkeen.
Elokuva on kohtuullisen uskollinen kirjalle, mutta jää nerokasta kirjaa heikommaksi. Toiminnalliset osat, kuten huispaus-peli esitetään pitkän kaavan kautta, mutta aikuislukijaan vetoavat nyanssit on hävitetty. Ohjaaja Chris Columbus tekee elokuvaa lapsille. Etenkin Harryä esittävä Daniel Radcliffe ja Ronia esittävä Rupert Grint ilmehtivät alleviivaavasti kuin hölmöläiset. En usko tämän johtuvan tekoaikaan 11-12-vuotiaiden Radcliffen ja Grintin huonoista näyttelijänlahjoista vaan Columbuksen ohjaustyylistä. Vastapainoa hölmöydelle tuo Richard Harrisin Dumbledore, joka on yksinkertaisesti jämerä! Moitteista huolimatta, tämä elokuva sai itseni uppoutumaan Rowlingin velhomaailmaan, joten ei se varsinaisesti huono ole.
Elokuva on kohtuullisen uskollinen kirjalle, mutta jää nerokasta kirjaa heikommaksi. Toiminnalliset osat, kuten huispaus-peli esitetään pitkän kaavan kautta, mutta aikuislukijaan vetoavat nyanssit on hävitetty. Ohjaaja Chris Columbus tekee elokuvaa lapsille. Etenkin Harryä esittävä Daniel Radcliffe ja Ronia esittävä Rupert Grint ilmehtivät alleviivaavasti kuin hölmöläiset. En usko tämän johtuvan tekoaikaan 11-12-vuotiaiden Radcliffen ja Grintin huonoista näyttelijänlahjoista vaan Columbuksen ohjaustyylistä. Vastapainoa hölmöydelle tuo Richard Harrisin Dumbledore, joka on yksinkertaisesti jämerä! Moitteista huolimatta, tämä elokuva sai itseni uppoutumaan Rowlingin velhomaailmaan, joten ei se varsinaisesti huono ole.
Harry Potter and the Chamber of Secrets (2002)
O: Chris Columbus
K: Steve Kloves (perustuu J.K. Rowlingin kirjaan)
★★★½
Toinen elokuva on myös Chris Columbusin ohjaama ja jakaa siten edeltäjänsä heikkoudet. Alkuteos olisi ensimmäistä selvästi synkempi, mutta Columbus haluaa vastapainoksi korostaa hassuja tapahtumia kuten Ford Anglialla lentelyä ja kirkuvien alruunojen istutusta.
Elokuva on katsottava sarjan osana, mutta ei sen huippukohta.
Elokuva on katsottava sarjan osana, mutta ei sen huippukohta.
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (2004)
O: Alfonso Cuarón
K: Steve Kloves (perustuu J.K. Rowlingin kirjaan)
★★★★
Kolmannessa elokuvassa ohjaajanpallille istahtaa (myöhemmistä elokuvistaan) palkittu Alfonso Cuarón. Käsikirjoitus on edelleen Steve Klovesin. Tyylin muutos on kuitenkin väkevä. Jo elokuvan värimaailma on kahta ensimmäistä synkempi.
Kirjan tapahtumia on täytynyt tiivistää melkoisesti, mutta Kloves ja Cuarón onnistuvat siinä hyvin. Tärkeä loppuselvittely vie ehkä kolmanneksen elokuvan kestosta, kun kirjassa sen osuus on alle viidennes.
Elokuva toki kärsii samasta fantasia-kikasta kuin alkuteos. Se onnistuu joka tapauksessa nousemaan alkuteoksen rinnalle.
Näin löin halki, poikki ja pinoon kolme ensimmäistä Potter-kirjaa ja -elokuvaa. Potter-arviot jatkuvat...
Kirjan tapahtumia on täytynyt tiivistää melkoisesti, mutta Kloves ja Cuarón onnistuvat siinä hyvin. Tärkeä loppuselvittely vie ehkä kolmanneksen elokuvan kestosta, kun kirjassa sen osuus on alle viidennes.
Elokuva toki kärsii samasta fantasia-kikasta kuin alkuteos. Se onnistuu joka tapauksessa nousemaan alkuteoksen rinnalle.
Näin löin halki, poikki ja pinoon kolme ensimmäistä Potter-kirjaa ja -elokuvaa. Potter-arviot jatkuvat...
Comments
Post a Comment