Supervaisua sankaritouhua
Kirjoitin yli vuosi sitten ensimmäisessä blogipostissani DC-sarjakuviin perustuvasta elokuvasarjasta (DC Extended Universe, DCEU). Tuo sarja on sittemmin täydentynyt peräti kolmella elokuvalla. Marvel/Disney on onnistunut ripeästä julkaisutahdistaan huolimatta pitämään elokuvien tason varsin korkealla. Entäpä DC/Warner? DC:llä on repertuaarissaan vähintään yhtä monta maailmanlaajuisesti tunnettua supersankaria kuin kilpailijallaan Marvelilla. On jopa vaikea sanoa kuinka monta. Marvel-sankarien lukumäärä vaihtelee laskutavasta riippuen 700:sta 7000:een. Jonkun tiedon mukaan DC-hahmoja olisi yli 10000. Kuinka monta näistä on tunnettuja sankareita, on jo toinen kysymys, mutta hyvästä lähdemateriaalista ja kiinnostavista hahmoista ei silti luulisi olevan puutetta.
Teräsmies ja Lepakkomies ovat joka tapauksessa tuttuja kaikille. Onhan heistä jo aiemmin tehty lukuisia elokuva- ja tv-sarjoja. Muut DCEU:hun valikoituneet sankarit, Wonder Woman, Aquaman, Flash ja Cyborg eivät ole ainakaan minulle olleet ennestään kovin tuttuja. He kaipaisivat jonkinlaista esittelyä valkokankaalla, niin sanottua origin storyä. MCU on malttanut tehdä tällaisen kaikille päähahmoilleen (vaikkakin Spider-Man ja Black Panther saavat tämän vasta ensiesiintymisensä jälkeen). DCEU on tähän mennessä tarjonnut tämän kunnian vain Supermanille ja Wonder Womanille. Edes Batman ei saa kunnollista aloitusta DCEU:ssa, vaan hänen historiansa oletetaan olevan katsojan tiedossa ja ehkä jopa tuoreessa muistissa Nolanin veljesten Dark Knight -trilogian (2005-2012) myötä. (Noiden elokuvien tapahtumat eivät kuitenkaan ole todellisuutta DCEU:ssa, sillä Jokeri on elossa ja voi hyvin, mutta Robin on kuollut.)
Man of Steel (2013) oli tehty huolella, mutta nyt DCEU:ta tuntuu vaivaavan jonkinlainen kiire. Katsotaanpa sitten itse elokuvat.
⭑⭑⭑⭑⭑ (5/10)
Kuten edellisessä Marvel-kirjoituksessani totesin, Hämähäkkimies ei olisi suuri sankari ilman hänen vihollisiaan. Samaa voi sanoa Lepakkomiehestä. Bättiksen pahimmat viholliset ovat yhtä tunnettuja kuin hän itse: Jokeri, Pingviini, Arvuuttaja, Kaksinaama, Kissanainen, Myrkkymuratti... Batman toimittaa heidät yhä uudelleen ja uudelleen Arkhamin mielisairaalaan, josta he myös karkaavat uudelleen ja uudelleen.
Suicide Squad (2016) on elokuva nimenomaan Batmanin vihollisista. Itse Batman / Bruce Wayne vilahtaa vain muutamassa kohtauksessa (Ben Affleckin esittämänä tietenkin). Jared Leto esittää Jokeria, ja on varsin mainio roolissaan. Isoimman huomion konnista saa Harley Quinn, Jokerin kilahtanut rakastajatar, roolissa Margot Robbie. Muut konnat eivät ole suurelle yleisölle niin tunnettuja. Jos et ole lukenut sarjakuvia, tiedät Harley Quinninkin luultavasti vain jos olet pelannut Arkham-sarjan Batman-pelejä tai seurannut palkittua Batman-animaatiosarjaa (1992-1995).
Juoni on melko sekavaa kohkausta. Yhdysvaltain hallitus värvää joukon superrikollisia suorittamaan salaista tehtävää. Tehtävä muuttuu selviytymistaisteluksi ja tekee konnista vastahakoisia sankareita. Elokuvassa on kiinnostavaa lähinnä hahmojen sanailu ja lievä anarkismi. Loppujen lopuksi koko soppa on kuitenkin valjun makuinen.
K: Allan Heinberg
⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6/10)
Ei ole varsinainen spoileri että Wonder Woman / Diana Prince esiintyy jo edellisvuoden Batman v Superman (2016) -elokuvassa. Nyt Wonder Woman (2017) kertoo hänen taustatarinansa sadan vuoden takaa.
Elokuvan alku koettelee vahvasti uskottavuuden rajoja. Nuori Diana asustaa amatsoniheimon keskuudessa salaisella Themysciran paratiisisaarella (jossain Kreikan saaristossa) ja saa heiltä koulutusta taistelutaidoissa. Nämä amatsonit ovat erittäin pitkäikäisiä ja omaavat yli-inhimilliset taistelutaidot, mutta he eivät ole haavoittumattomia. Yksi tavallinen kiväärinluoti riittää surmaamaan amatsonisoturin, kuten elokuvassa pian jo nähdään. Suuren sodan laineet yltävät paratiisisaaren rannoille ja sinne saapuu amerikkalainen lentäjä takaa-ajajinaan pahat saksalaiset.
Ensimmäisestä maailmansodasta on ilmeisesti kulunut jo niin kauan aikaa, että sen historiaa voidaan vääristellä miten päin tahansa eikä yleisön odoteta siitä älähtävän. Wonder Woman on toki kaikin tavoin fantasiaa, mutta jos käytetään todellisten henkilöiden nimiä, olisi jonkinlainen historian noudattaminen suotavaa, myös fantasiaelokuvassa. Saksalaisena pääpahiksena elokuvassa häärää kenraali Erich Ludendorff. Danny Hustonin esittämä Ludendorff on ehkä yhtä misantrooppinen ja häikäilemätön kuin oikea ensimmäisen maailmansodan kenraali Erich Ludendorff, mutta hänen toimillaan ja kohtalollaan elokuvassa ei ole yhtymäkohtia todellisuuteen. Oikea Ludendorff oli myöhemmillä päivillään natsien tukija ja osallistui jopa Adolf Hitlerin vetämään oluttupakapinaan Münchenissä marraskuussa 1923. Hitler joutui linnaan tunnetuin seurauksin, mutta Ludendorff vapautui syytteistä.
Wonder Woman on hahmona jonkinlainen DCEU:n vastine MCU:n Thorille (Vertailu näin päin on sikäli kohtuuton että Wonder Woman on esitelty hahmona parikymmentä vuotta ennen Marvelin Thoria.) Toisaalta oikeamielisyydessään ja naiiviuudessaan hahmo muistuttaa Marvelin Kapteeni Amerikkaa. Kuten jo aiemmin arvelin, myös tämä elokuva muistuttaa juonenkäänteiltään monessa kohdassa Captain America: The First Avenger (2011) -elokuvaa.
Uskoa koettelevan alun jälkeen elokuva pääsee vauhtiin toiminnan siirtyessä Kreikan saarilta Lontooseen ja Belgian sotatantereelle. Gal Gadot on kyllä alusta asti Wonder Womanina loistava. Hän on yhtäaikaa viaton ja vaarallinen. Hän on myös erittäin naisellinen mutta ei lainkaan perinteisellä amerikkalaisen elokuvan tavalla jossa nainen kaipaa miesten suojelua tai hyväksyntää. Ihmenainen saattaa pukeutua taisteluun niukasti, mutta hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa toimia miesten vielä ihmetellessä! Chris Pine osoittaa modernia tasa-arvoasennetta mutta myös perinteistä sankaruutta amerikkalaisena lentäjä-vakoojana. Sivuosiin putkahtavat mainiot brittinäyttelijät Lucy Davis, Ewen Bremner ja David Thewlis.
Loppua kohden elokuva siis paranee ja rymistely on komeaa katsottavaa! Alun epäusko ei kuitenkaan pääse kokonaan unohtumaan. Siksi annan elokuvalle ainoastaan kuusi pistettä kymmenestä. Olen tämän jälkeen kuitenkin pienin varauksin Wonder Woman (ja Gal Gadot) -fani ja uskon että hahmossa on potentiaalia enempään! Valitettavasti seuraava esiintyminen ei vielä lunasta tätä potentiaalia...
K: Chris Terrio, Joss Whedon
⭑⭑⭑⭑ (4/10)
Niin, Oikeuden Puolustajat jää ainakin elokuvassa osiensa summaa heikommaksi. Tuntuu siltä että DC Filmsillä on ollut mahdoton kiire kuroa Marvel Studiosin etumatka elokuvissa kiinni. Siinä missä MCU käytti viisi elokuvaa esitelläkseen hahmot ennen kuin kokosi niistä Avengers-tiimin, DCEU yrittää tehdä sen käytännössä kahdella elokuvalla. Man of Steel (2013) oli oikeastaan itsenäinen teos ja Justice Leaguen siemen kylvettiin vasta Batman v Supermanissä (2016). Suicide Squad (2016) ei tuonut yhtä kohtausta lukuunottamatta mitään lisävaloa aiheeseen joten toinen pohjustava elokuva olikin vasta Wonder Woman (2017). Katsojat eivät ehtineet sen tapahtumia kauan sulatella kun jo puoli vuotta myöhemmin valkokankaalle saapui Justice League (2017).
Siinä missä MCU tulee pedanneeksi sotaa Ikuisuuskivistä 18:n elokuvan verran, yrittää DCEU selvitä tästä nollalla elokuvalla. Nimittäin Justice League vyöryttää katsojien eteen kovin Marvelin Infinity Stonejen kaltaisen uhkan. Ulkoavaruuden superkonna Steppenwolf (Arosusi?) hamuaa kolmea Mother Boxia (Äitiyspakkausta?), jotka yhdistettynä muodostavat voittamattoman superaseen. Korvaa Steppenwolf Thanoksella ja kolme Mother Boxia kuudella Infinity Stonella, niin olemmekin Marvel-universumissa.
Ohjaaja Zack Snyder on sankarielokuvien ohjaajana kokenut tekijä. Aiempien DCEU-elokuvien lisäksi hänen meriitteihinsä kuuluvat 300 (2006) ja Watchmen (2009), sekä ei-niin-menestynyt Sucker Punch (2011). Samoin toinen käsikirjoittaja Joss Whedon on nimekäs fantasian veteraani. Hänen ansioluettelonsa on liian pitkä tässä toistettavaksi, mutta riittänee jos kerron että hän on käsikirjoittanut ehtaa Marvel-sarjakuvaa, hän on Buffy the Vampire Slayer (1997-2003) ja Firefly (2002-2003) -sarjojen luoja ja hän ohjasi kaksi MCU:n Avengers-elokuvaa (2012 ja 2015). Toinen käsikirjoittaja Chris Terrio puolestaan voitti Oscarin elokuvan Argo (2012) käsikirjoituksesta. Heidän panoksensa ei riitä pelastamaan tätä elokuvaa. Minun on vaikea uskoa että Justice League olisi sellainen elokuva jonka he halusivat tehdä, vaan he ovat tehneet studion antamissa raameissa sen minkä ovat pystyneet.
Kuten todettua, Oikeuden Puolustajien jäsenet Aquaman, Flash ja Cyborg esitellään häthätää. Hahmoissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Jokaisen tausta on kiinnostava ja heillä on sopivasti omaa luonnetta, sellaisella supersankari-tavalla. Nyt keneenkään heistä ei ehditä paneutua vaan on kiire toimintaan. Itse toiminta on suoraviivaista ja paikoin jopa tylsää. Pari kohtausta saa kyllä leuan lievästi auki ja sen jälkeen hymyn huulille.
Myös huumoria ja läpänheittoa elokuvasta löytyy. Se osoittaa että hahmoissa ja heidän yhteistyössään olisi aineksia parempaan. Elokuvan pilaa lopulta sen älytön pääjuoni, superhirviö Arosusi ja ne Äitiyspakkaukset.
Kaikesta huolimatta, jään odottamaan jatkoa.
Teräsmies ja Lepakkomies ovat joka tapauksessa tuttuja kaikille. Onhan heistä jo aiemmin tehty lukuisia elokuva- ja tv-sarjoja. Muut DCEU:hun valikoituneet sankarit, Wonder Woman, Aquaman, Flash ja Cyborg eivät ole ainakaan minulle olleet ennestään kovin tuttuja. He kaipaisivat jonkinlaista esittelyä valkokankaalla, niin sanottua origin storyä. MCU on malttanut tehdä tällaisen kaikille päähahmoilleen (vaikkakin Spider-Man ja Black Panther saavat tämän vasta ensiesiintymisensä jälkeen). DCEU on tähän mennessä tarjonnut tämän kunnian vain Supermanille ja Wonder Womanille. Edes Batman ei saa kunnollista aloitusta DCEU:ssa, vaan hänen historiansa oletetaan olevan katsojan tiedossa ja ehkä jopa tuoreessa muistissa Nolanin veljesten Dark Knight -trilogian (2005-2012) myötä. (Noiden elokuvien tapahtumat eivät kuitenkaan ole todellisuutta DCEU:ssa, sillä Jokeri on elossa ja voi hyvin, mutta Robin on kuollut.)
Man of Steel (2013) oli tehty huolella, mutta nyt DCEU:ta tuntuu vaivaavan jonkinlainen kiire. Katsotaanpa sitten itse elokuvat.
Suicide Squad (2016)
O&K: David Ayer⭑⭑⭑⭑⭑ (5/10)
Kuten edellisessä Marvel-kirjoituksessani totesin, Hämähäkkimies ei olisi suuri sankari ilman hänen vihollisiaan. Samaa voi sanoa Lepakkomiehestä. Bättiksen pahimmat viholliset ovat yhtä tunnettuja kuin hän itse: Jokeri, Pingviini, Arvuuttaja, Kaksinaama, Kissanainen, Myrkkymuratti... Batman toimittaa heidät yhä uudelleen ja uudelleen Arkhamin mielisairaalaan, josta he myös karkaavat uudelleen ja uudelleen.
Suicide Squad (2016) on elokuva nimenomaan Batmanin vihollisista. Itse Batman / Bruce Wayne vilahtaa vain muutamassa kohtauksessa (Ben Affleckin esittämänä tietenkin). Jared Leto esittää Jokeria, ja on varsin mainio roolissaan. Isoimman huomion konnista saa Harley Quinn, Jokerin kilahtanut rakastajatar, roolissa Margot Robbie. Muut konnat eivät ole suurelle yleisölle niin tunnettuja. Jos et ole lukenut sarjakuvia, tiedät Harley Quinninkin luultavasti vain jos olet pelannut Arkham-sarjan Batman-pelejä tai seurannut palkittua Batman-animaatiosarjaa (1992-1995).
Juoni on melko sekavaa kohkausta. Yhdysvaltain hallitus värvää joukon superrikollisia suorittamaan salaista tehtävää. Tehtävä muuttuu selviytymistaisteluksi ja tekee konnista vastahakoisia sankareita. Elokuvassa on kiinnostavaa lähinnä hahmojen sanailu ja lievä anarkismi. Loppujen lopuksi koko soppa on kuitenkin valjun makuinen.
Wonder Woman (2017)
O: Patty JenkinsK: Allan Heinberg
⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6/10)
Elokuvan alku koettelee vahvasti uskottavuuden rajoja. Nuori Diana asustaa amatsoniheimon keskuudessa salaisella Themysciran paratiisisaarella (jossain Kreikan saaristossa) ja saa heiltä koulutusta taistelutaidoissa. Nämä amatsonit ovat erittäin pitkäikäisiä ja omaavat yli-inhimilliset taistelutaidot, mutta he eivät ole haavoittumattomia. Yksi tavallinen kiväärinluoti riittää surmaamaan amatsonisoturin, kuten elokuvassa pian jo nähdään. Suuren sodan laineet yltävät paratiisisaaren rannoille ja sinne saapuu amerikkalainen lentäjä takaa-ajajinaan pahat saksalaiset.
Ensimmäisestä maailmansodasta on ilmeisesti kulunut jo niin kauan aikaa, että sen historiaa voidaan vääristellä miten päin tahansa eikä yleisön odoteta siitä älähtävän. Wonder Woman on toki kaikin tavoin fantasiaa, mutta jos käytetään todellisten henkilöiden nimiä, olisi jonkinlainen historian noudattaminen suotavaa, myös fantasiaelokuvassa. Saksalaisena pääpahiksena elokuvassa häärää kenraali Erich Ludendorff. Danny Hustonin esittämä Ludendorff on ehkä yhtä misantrooppinen ja häikäilemätön kuin oikea ensimmäisen maailmansodan kenraali Erich Ludendorff, mutta hänen toimillaan ja kohtalollaan elokuvassa ei ole yhtymäkohtia todellisuuteen. Oikea Ludendorff oli myöhemmillä päivillään natsien tukija ja osallistui jopa Adolf Hitlerin vetämään oluttupakapinaan Münchenissä marraskuussa 1923. Hitler joutui linnaan tunnetuin seurauksin, mutta Ludendorff vapautui syytteistä.
Wonder Woman on hahmona jonkinlainen DCEU:n vastine MCU:n Thorille (Vertailu näin päin on sikäli kohtuuton että Wonder Woman on esitelty hahmona parikymmentä vuotta ennen Marvelin Thoria.) Toisaalta oikeamielisyydessään ja naiiviuudessaan hahmo muistuttaa Marvelin Kapteeni Amerikkaa. Kuten jo aiemmin arvelin, myös tämä elokuva muistuttaa juonenkäänteiltään monessa kohdassa Captain America: The First Avenger (2011) -elokuvaa.
 |
| Ihmenainen levyn kannessa valmiina taisteluun |
Uskoa koettelevan alun jälkeen elokuva pääsee vauhtiin toiminnan siirtyessä Kreikan saarilta Lontooseen ja Belgian sotatantereelle. Gal Gadot on kyllä alusta asti Wonder Womanina loistava. Hän on yhtäaikaa viaton ja vaarallinen. Hän on myös erittäin naisellinen mutta ei lainkaan perinteisellä amerikkalaisen elokuvan tavalla jossa nainen kaipaa miesten suojelua tai hyväksyntää. Ihmenainen saattaa pukeutua taisteluun niukasti, mutta hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa toimia miesten vielä ihmetellessä! Chris Pine osoittaa modernia tasa-arvoasennetta mutta myös perinteistä sankaruutta amerikkalaisena lentäjä-vakoojana. Sivuosiin putkahtavat mainiot brittinäyttelijät Lucy Davis, Ewen Bremner ja David Thewlis.
Loppua kohden elokuva siis paranee ja rymistely on komeaa katsottavaa! Alun epäusko ei kuitenkaan pääse kokonaan unohtumaan. Siksi annan elokuvalle ainoastaan kuusi pistettä kymmenestä. Olen tämän jälkeen kuitenkin pienin varauksin Wonder Woman (ja Gal Gadot) -fani ja uskon että hahmossa on potentiaalia enempään! Valitettavasti seuraava esiintyminen ei vielä lunasta tätä potentiaalia...
Justice League (2017)
O: Zack SnyderK: Chris Terrio, Joss Whedon
⭑⭑⭑⭑ (4/10)
Niin, Oikeuden Puolustajat jää ainakin elokuvassa osiensa summaa heikommaksi. Tuntuu siltä että DC Filmsillä on ollut mahdoton kiire kuroa Marvel Studiosin etumatka elokuvissa kiinni. Siinä missä MCU käytti viisi elokuvaa esitelläkseen hahmot ennen kuin kokosi niistä Avengers-tiimin, DCEU yrittää tehdä sen käytännössä kahdella elokuvalla. Man of Steel (2013) oli oikeastaan itsenäinen teos ja Justice Leaguen siemen kylvettiin vasta Batman v Supermanissä (2016). Suicide Squad (2016) ei tuonut yhtä kohtausta lukuunottamatta mitään lisävaloa aiheeseen joten toinen pohjustava elokuva olikin vasta Wonder Woman (2017). Katsojat eivät ehtineet sen tapahtumia kauan sulatella kun jo puoli vuotta myöhemmin valkokankaalle saapui Justice League (2017).
Siinä missä MCU tulee pedanneeksi sotaa Ikuisuuskivistä 18:n elokuvan verran, yrittää DCEU selvitä tästä nollalla elokuvalla. Nimittäin Justice League vyöryttää katsojien eteen kovin Marvelin Infinity Stonejen kaltaisen uhkan. Ulkoavaruuden superkonna Steppenwolf (Arosusi?) hamuaa kolmea Mother Boxia (Äitiyspakkausta?), jotka yhdistettynä muodostavat voittamattoman superaseen. Korvaa Steppenwolf Thanoksella ja kolme Mother Boxia kuudella Infinity Stonella, niin olemmekin Marvel-universumissa.
Ohjaaja Zack Snyder on sankarielokuvien ohjaajana kokenut tekijä. Aiempien DCEU-elokuvien lisäksi hänen meriitteihinsä kuuluvat 300 (2006) ja Watchmen (2009), sekä ei-niin-menestynyt Sucker Punch (2011). Samoin toinen käsikirjoittaja Joss Whedon on nimekäs fantasian veteraani. Hänen ansioluettelonsa on liian pitkä tässä toistettavaksi, mutta riittänee jos kerron että hän on käsikirjoittanut ehtaa Marvel-sarjakuvaa, hän on Buffy the Vampire Slayer (1997-2003) ja Firefly (2002-2003) -sarjojen luoja ja hän ohjasi kaksi MCU:n Avengers-elokuvaa (2012 ja 2015). Toinen käsikirjoittaja Chris Terrio puolestaan voitti Oscarin elokuvan Argo (2012) käsikirjoituksesta. Heidän panoksensa ei riitä pelastamaan tätä elokuvaa. Minun on vaikea uskoa että Justice League olisi sellainen elokuva jonka he halusivat tehdä, vaan he ovat tehneet studion antamissa raameissa sen minkä ovat pystyneet.
Kuten todettua, Oikeuden Puolustajien jäsenet Aquaman, Flash ja Cyborg esitellään häthätää. Hahmoissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Jokaisen tausta on kiinnostava ja heillä on sopivasti omaa luonnetta, sellaisella supersankari-tavalla. Nyt keneenkään heistä ei ehditä paneutua vaan on kiire toimintaan. Itse toiminta on suoraviivaista ja paikoin jopa tylsää. Pari kohtausta saa kyllä leuan lievästi auki ja sen jälkeen hymyn huulille.
Myös huumoria ja läpänheittoa elokuvasta löytyy. Se osoittaa että hahmoissa ja heidän yhteistyössään olisi aineksia parempaan. Elokuvan pilaa lopulta sen älytön pääjuoni, superhirviö Arosusi ja ne Äitiyspakkaukset.
Kaikesta huolimatta, jään odottamaan jatkoa.
Comments
Post a Comment