Niveljalkaismiehet galaksin vartijoina jumalten tuhon koittaessa
Supersankarielokuvia työntyy nyt ulos sellaisella tahdilla että jopa kaltaiseni puoli-fanin on vaikea pysyä mukana. Yritän kuitenkin. Thor: Ragnarökin (2017) kävin katsomassa tuoreeltaan elokuvateatterissa; se on viimeinkin elokuva joka yltää Marvel-universumin täyteen potentiaaliin! Sitä ennen otin kuitenkin kiinni aiemmin ohi menneitä sarjan jaksoja.
Jos Marvel-elokuvien maailma on sinulle vieras, suosittelen lukemaan ensin aiemman postini.
K: Edgar Wright, Joe Cornish, Adam McKay, Paul Rudd
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7/10)
Ant-Man (2015) on Marvel-elokuvasarjan kahdestoista elokuva. Se tapahtuu ennen Captain America: Civil Waria (2016) ja on ehkä hyvä myös nähdä ennen sitä.
Marvel-sarjakuvissa alkuperäinen Muurahaismies, Henry "Hank" Pym, esiteltiin vuonna 1962 Tales to Astonish -sarjakuvissa. Hän on Avengerien perustajajäsen, Tony Starkin (Iron Man) ja Reed Richardsin (Mister Fantastic) veroinen nero, ja hänellä on monta supersankariroolia. Muurhaismiehen lisäksi hän on välillä Giant-Man, Goliath tai Yellowjacket (suom. Jättiläinen, Goljatti ja Kimalainen). Sarjakuvissa Pym on se tiedemies joka kehitti Ultronin (jo vuonna 1968), ja tämä vihamielinen tekoäly palaa tasaisin väliajoin piinaamaan luojaansa.
Toisaalta Pym on antisankari, mieleltään epävakaa vaimonhakkaaja. Hän ottaa välillä yhteen muiden supersankareiden kanssa, jos ei aina fyysisesti niin vähintään riitautumalla heidän kanssaan. 2000-luvun Marvel Ultimates sarjakuvissa tätä puolta on vielä korostettu. Niissä Steve Rogers ja Hank Pym tappelevat samasta naisesta. Tämä nainen on Janet van Dyne, supersankarinimeltään Wasp (Ampiainen). Myös Janet van Dyne on esitelty Tales to Astonish -sarjassa, kesäkuun 1963 numerossa. Saman vuoden syyskuussa myös hän on perustamassa Avengereja, Hank Pymin, Tony Starkin, Bruce Bannerin ja Thorin rinnalla.
Ant-Man ja Wasp eivät ole laajemmalle kohdeyleisölle enää niin tuttuja. Siksi on ymmärrettävää että Marvel Cinematic Universessä (MCU) heidät esitellään vasta nyt. Elokuva esittelee muutenkin puhtoisemman version Pymistä. MCU:ssa Hank Pym ja Janet van Dyne ovat vaikuttaneet sankareina 1960- ja 1970-luvuilla. Ant-Man on toiminut supersankarina Vietnamin sodassa, mutta myöhemmin luopunut roolista. Elokuva näyttää takaumissa tapahtumaketjun joka on johtanut tähän. Pymistä on tullut pasifisti joka ei ole halunnut enää jatkaa Howard ja Tony Starkin linjoilla.
Sarjakuvia seuraten elokuva esittelee uuden Ant-Manin, Scott Langin. Lang on alunperin elektroniikkaekspertti, joka on päätynyt rikoksen polulle. Hänet esitellään robinhoodmaisena hahmona, iloisen rosvojoukon jäsenenä, joka ryöstää rikkailta eikä varsinaisesti tarkoita pahaa kenellekään. Elokuva siis alkaa veijarikomediana.
Näyttelijävalinnat korostavat elokuvan veijariluonnetta. Scott Langin rooliin on palkattu (romanttisista) komediarooleista, mm. Frendeistä, tuttu Paul Rudd. Ruddilla on jo ikää lähemmäs viisikymmentä, mutta hän on onnistunut säilyttämään poikamaiset kasvonpiirteet ja elkeet. Langin rosvotovereiden näyttelijät ovat myös tuttuja huumorirooleista. Erityisesti Michael Peña tekee hervottoman roolityön hiukan hölmönä Luis'na. Michael Douglas tuo elokuvaan ripauksen vakavuutta jämeränä tohtori Pyminä.
K: James Gunn
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7/10)
Jos Ant-Man (2015), pyrki jotenkin sitomaan toiminnan tosimaailman puitteisiin ja maan pinnalle, ampuu Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017) heti ensiminuuteillaan ronskisti tähtiin ja yli!
Ensimmäinen Guardians of the Galaxy (2014) oli varsin kahtiajakoinen elokuva. Sen alkuosa oli merkityksetöntä rymistelyä, mutta loppuosa tiukkaa ja tunteisiin käyvää Marvel-fantasiaa. Kakkososa tasaa rymistelyn ja tunteilun yli koko elokuvan ja onnistuu siten hiukan ykkösosaa paremmin.
En ole ehtinyt tutustua Galaksin vartijoiden pohjan muodostaviin sarjakuviin, enkä ole vielä vakuuttunut että niihin edes kannattaa tutustua. Sarjakuvat ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1969, mutta nyt elokuvissa esitelty tiimi on kasattu vuonna 2008 sekalaisista Marvel-sankareista. Peter Quill (Star-Lord), Drax, Gamora ja Rocket Raccoon on esitelty 1970-luvulla, ja ennen ryhmääntymistään he ovat esiintyneet harvakseltaan sivuhenkilöinä muiden hahmojen tarinoissa. Alkuperäinen versio Grootista on peräti vuodelta 1960, edellämainitusta Tales to Astonish -sarjakuvasta. Siinä Groot on vihamielinen hirviö, joka tarinan lopuksi tuhotaan. Hahmon seuraavaa esiintymistä saatiin odottaa vuoteen 1976, jolloin uudestisyntynyt Groot toimii Hulkin vastustajana. Nyt Marvel-sarjakuvissa seikkaileva Groot ei ole sama hahmo, mutta ehkä tuon alkuperäisen 1960-luvun Grootin rönsy.
Galaksin vartijoiden lisäksi elokuvassa esiintyy useita muita Marvel-sarjakuvien hahmoja. Merkittävimmät näistä ovat Peter Quillin eräänlainen ottoisä Yondu Udonta sekä Quillin biologiseksi(?) isäksi paljastuva mahti-olento Ego. Sarjakuvissa Yondu on itse asiassa alkuperäisten vuoden 1969 Galaksin vartijoiden jäsen. Ego on taasen esitelty Thor-sarjakuvissa jo 1966. Elokuvassa kumpikaan hahmo ei ole täysin uskollinen esikuvalleen, mutta mitäpä sitten. Muutokset ovat tarpeellisia että yli 50 vuoden sekava sarjakuvahistoria saadaan sovitettua valkokankaalle.
Elokuvan juonesta en sano sen enempää kuin että se saa varsin eeppiset mittasuhteet. Eeppisissä puitteissa heitetään koko ajan läppää ja kuunnellaan 1970-luvun musaa. Jos mahdollista, musiikki on Guardians of the Galaxy -elokuvissa jopa merkittävämmässä osassa kuin Quentin Tarantinon leffoissa. Kuuluuhan jo elokuvan juoneen, että päähenkilö Peter Quillin äiti on jättänyt hänelle c-kasetteja joille hän on koonnut omaa suosikkimusiikkiaan. Nyt soi mm. Electric Light Orchestra, Fleetwood Mac sekä George Harrison, ja kappalevalinnat sopivat kohtauksiin kuin kivinyrkki supersankarin silmään!
Toiminnassa ei siis edes yritetä pysyä maan pinnalla, mutta uskottavuutta tuovat pätevät näyttelijät. Michael Rooker Yonduna ja Kurt Russell Egona pääsevät loistamaan. Entinen showpainija ja vapaaottelija Dave Bautista on varsin sopiva Draxin rooliin. Hänen vastinparinaan toimii tietokoneanimoitu Rocket Raccoon, ja se on todellakin taitavimmin animoitu tietokonehahmo tämän hetken elokuvissa. Osan hahmon uskottavuutta luovat Bradley Cooperin ääni ja Sean Gunnin liikkeiden kaappaus. (Rocketin lisäksi Sean Gunn esittää elokuvassa Yondun luutnanttia Kraglinia.)
Kokonaisuutena elokuva on oikein hyvää fantasiaviihdettä, mutta taas hiukan liian kreisiä tehdäkseen minuun syvää vaikutusta.
K: Jonathan Goldstein, John Francis Daley, Jon Watts, Christopher Ford, Chris McKenna, Erik Sommers
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8/10)
Ennakko-odotukseni tätä elokuvaa kohtaan olivat epäilevät, onhan Spider-Man: Homecoming (2017) jo toinen Hämähäkkimiehen reboot muutaman vuoden sisällä. Tämä uusi Tom Hollandin näyttelemä seittiveikko esiteltiin jo Captain America: Civil War (2016) -elokuvassa. Tuo esittely oli itsenäisenä jaksona kelvollinen, mutta se lamautti elokuvan rytmin kriittisellä hetkellä. Heti kohta tämän elokuvan alussa Civil Warin tapahtumat nähdään pikakelauksella Peter Parkerin silmin ja tämä jakso ikään kuin kuittaa ja oikeuttaa edeltävän elokuvan rytmirikon.
Iron Man -elokuvista tutut Tony Stark ja Happy Hogan ovat mukana elokuvan alkumetreiltä saakka. Mutta vaikka Iron Man onkin vaikuttamassa taustalla, kuvaa elokuva ensisijaisesti Spider-Manin elinpiiriä. Jos Ant-Man oli supersankarin kaapuun verhottu rikoskomedia, on Spider-Man: Homecoming high school -teini-komedia! Nimen homecoming tarkoittaa todellakin amerikkalaiseen kouluperinteeseen kuuluvia tanssiaisia.
Sarjakuvissa Peter Parker on alkujaan teini-ikäinen poika, joka radioaktiivisen hämähäkin pureman saatuaan huomaa muuttuvansa Hämähäkkimieheksi. Elokuvissa häntä on yleensä esittänyt vanhempi näyttelijä. Kaksi edellistä Hämistä Andrew Garfield ja Tobey Maguire olivat kumpikin kolmenkympin molemmin puolin roolityönsä aikoihin. Nyt Tom Holland on tasan 20 aloittaessaan roolissa. Hän on varsin uskottava ja sympaattinen hiukan epävarmana mutta helposti innostuvana teini-sankarina.
Hämähäkkimies on Teräsmiehen ja Lepakkomiehen ohella yksi tunnetuimmista supersankarihahmoista. Ei ehkä suurelle yleisölle, mutta sarjisten lukijoille ovat tuttuja myös Hämähäkkimiehen viholliset. Onpa suomalaisrokkari Herra Ylppö tehnyt kappaleenkin Lista Hämähäkkimiehen vihollisista. Vulture (suom. Korppikotka) ei Herra Ylpön listalla esiinny, mutta hän on kuitenkin yksi vanhimmista Hämiksen vastustajista. Upean pelottava Michael Keaton esittää Adrian Toomesia / Vulturea ja jo yksin hän tekee tästä elokuvasta näkemisen arvoisen!
Kuten Guardians of the Galaxyssä, tässäkin leffassa on kosolti huumoria ja mainiota musiikkia. Huumori ei ole niin osoittelevaa, vaan pysyy deadpan-linjalla. Ramonesin Blitzkrieg Bop soi juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa! Rymistelykin pysyy maltillisissa rajoissa. Näistä aineksista syntyy toimivaa viihdettä!
K: Eric Pearson, Craig Kyle, Christopher Yost
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (10/10)
Mutta lopuksi iskee ukkonen! Kaksi edellistä Thor-elokuvaa ovat olleet kelvollisia, mutta eivät mitenkään järisyttäviä elokuvia. Chris Hemsworthin esittämä Thor on ollut hiukan ärsyttävä hahmo kaikessa pullistelussaan ja ylimielisyydessään, ja häntä uhkaavat mystiset voimat ovat häilyneet tylsän ja kornin rajamailla. Elokuvissa melkein parasta on ollut Tom Hiddlestonin esittämä Loki niiden outojen voimien komentajana tai vaihtoehtoisesti kätyrinä.
Marvel-sarjakuvien Thor ei ole täysin uskollinen saman nimiselle muinais-skandinaaviselle esikuvalleen, eikä MCU:n Thor ole täysin uskollinen sarjakuvien Thorille. Siis tämän elokuvan tulkinta Ragnarökistä, jumalten kohtalosta ei vastaa skandinaavisen mytologian tulkintaa. Mutta mitäpä sitten kun se tulkinta on näin älyttömän viihdyttävä!
Taannun täysin 13-vuotiaan tasolle elokuvaa katsoessani ja samoin minun käy yrittäessäni arvostella sitä, joten ehkä on parempi etten muuta yritäkään.
Thor-sarjakuvien ohella Thor: Ragnarök (2017) on imenyt vahvoja vaikutteita Grek Pakin ja Carlo Pagulayanin vuoden 2006 Planet Hulk -tarinasta. Siinä Hulk päätyy galaktisen gladiaattoriareenan taistelijaksi. Tässä elokuvassa Hulkin vastustajaksi saapuu Thor. Tuo Thorin ja Hulkin taistelu areenalla on ehdottomasti kovinta supersankarimättöä mitä tähän asti on valkokankaalla nähty! Siinä jäävät Superman ja Batman lähtöviivoille, eikä aiemmissakaan MCU-elokuvissa ole nähty mitään yhtä järisyttävää.
Sama meno jatkuu. Kaikki osat vaan loksahtavat kohdalleen: juonenkäänteet, huumori, musiikki (Led Zeppelin: Immigrant Song, tarvitseeko edes sanoa enempää?!?) Jopa minua usein häiritsevät järjettömät mätöt ovat tässä taspapainossa! Kaikki elokuvan sankarit ovat lähes jumalten veroisia ja/tai heillä on hallussaan teknologiaa joka lähentelee taikuutta. Tässä ei ole mitään epäselvää. Kuolevaiset tai kehittymättömät lajit pysykää vaan pois tieltä! Nyt mennään eikä meinata!
Käsittämättömän kovat näyttelijät vievät tarinan ihon alle. Anthony Hopkins, Cate Blanchett, Karl Urban, Jeff Goldblum, Mark Ruffalo, Idris Elba, Benedict Cumberbatch, eikä tässä ollut edes kaikki! Kautta Valhallan, missä toisessa elokuvassa viime aikoina on ollut näin kovatasoinen ja laaja-alainen casting? Tämä on sarjakuvafantasiaa, mutta tämä on myös Shakespearea. Tämä on Eddaa ja tämä on Kalevalaa ja tämä on Raamattua. Ja sitten on vielä Tessa Thompsonin Valkyrie. Olen sulaa vahaa! Siinä on nainen joka ei häshtägää metoota vaan potkii sinua munille jos erehdyt mitenkään kohtelemaan häntä epäkunnioittavasti.
Sitten on visuaalisuus. Jopa elokuvan yksittäiset kuvat ovat kuin liikkuvia tauluja, häikäisevän kauniita. Elokuvaan on poltettu 180 miljoonaa dollaria ja se näkyy. Ohjaaja Taika Waititi on minun uusi guruni. Ja sainoinko jo huumori? Waititi myös vetää törkeän hauskan roolin kivinahkaisena Korgina.
Uskon nähneeni vuoden kaikinpuolin järisyttävimmän elokuvan. Juu, tämä on Blade Runner 2049:n tasoa, mutta elämyksenä huomattavasti intensiivisempi, enkä usko että Star Wars: The Last Jedi (2017) tulee olemaan tänne päinkään.
Mene katsomaan!
Jos Marvel-elokuvien maailma on sinulle vieras, suosittelen lukemaan ensin aiemman postini.
Ant-Man (2015)
O: Peyton ReedK: Edgar Wright, Joe Cornish, Adam McKay, Paul Rudd
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7/10)
Ant-Man (2015) on Marvel-elokuvasarjan kahdestoista elokuva. Se tapahtuu ennen Captain America: Civil Waria (2016) ja on ehkä hyvä myös nähdä ennen sitä.
Marvel-sarjakuvissa alkuperäinen Muurahaismies, Henry "Hank" Pym, esiteltiin vuonna 1962 Tales to Astonish -sarjakuvissa. Hän on Avengerien perustajajäsen, Tony Starkin (Iron Man) ja Reed Richardsin (Mister Fantastic) veroinen nero, ja hänellä on monta supersankariroolia. Muurhaismiehen lisäksi hän on välillä Giant-Man, Goliath tai Yellowjacket (suom. Jättiläinen, Goljatti ja Kimalainen). Sarjakuvissa Pym on se tiedemies joka kehitti Ultronin (jo vuonna 1968), ja tämä vihamielinen tekoäly palaa tasaisin väliajoin piinaamaan luojaansa.
Ant-Man ja Wasp eivät ole laajemmalle kohdeyleisölle enää niin tuttuja. Siksi on ymmärrettävää että Marvel Cinematic Universessä (MCU) heidät esitellään vasta nyt. Elokuva esittelee muutenkin puhtoisemman version Pymistä. MCU:ssa Hank Pym ja Janet van Dyne ovat vaikuttaneet sankareina 1960- ja 1970-luvuilla. Ant-Man on toiminut supersankarina Vietnamin sodassa, mutta myöhemmin luopunut roolista. Elokuva näyttää takaumissa tapahtumaketjun joka on johtanut tähän. Pymistä on tullut pasifisti joka ei ole halunnut enää jatkaa Howard ja Tony Starkin linjoilla.
Sarjakuvia seuraten elokuva esittelee uuden Ant-Manin, Scott Langin. Lang on alunperin elektroniikkaekspertti, joka on päätynyt rikoksen polulle. Hänet esitellään robinhoodmaisena hahmona, iloisen rosvojoukon jäsenenä, joka ryöstää rikkailta eikä varsinaisesti tarkoita pahaa kenellekään. Elokuva siis alkaa veijarikomediana.
Näyttelijävalinnat korostavat elokuvan veijariluonnetta. Scott Langin rooliin on palkattu (romanttisista) komediarooleista, mm. Frendeistä, tuttu Paul Rudd. Ruddilla on jo ikää lähemmäs viisikymmentä, mutta hän on onnistunut säilyttämään poikamaiset kasvonpiirteet ja elkeet. Langin rosvotovereiden näyttelijät ovat myös tuttuja huumorirooleista. Erityisesti Michael Peña tekee hervottoman roolityön hiukan hölmönä Luis'na. Michael Douglas tuo elokuvaan ripauksen vakavuutta jämeränä tohtori Pyminä.
Elokuvassa kiinnittää huomiota sen kuvaus "vanhassa" widescreen-kuvasuhteessa (1,85:1), normaalisti isoissa Hollywood-tuotannoissa käytetyn Panavision-kuvasuhteen (2,35:1) sijaan. Käytetty kuvasuhde on melko lähellä nykyistä HDTV 16:9-kuvasuhdetta, ja tämä luo elokuvaan tv-tuotannon tunnelmaa. Tämä on siis pelkästään positiivinen asia ja uskon sen olevan täysin harkittu tehokeino. Ant-Manissa on kuvasuhteenkin ansiosta rikos- ja veijaridraaman tunnelma, ja siksi supersankarimaailman paljastuminen tulee ikäänkuin yhtä suurena yllätyksenä katsojille kuin elokuvan Scott Langille ja hänen kumppaneilleen. Erikoistehosteissa ei tietenkään ole pihistelty, ja niiden osalta tv-komedian tunnelma on tipotiessään. Tuotantobudjetti on ollut 130 miljoonan dollarin luokkaa.
Elokuva on huumorinsa ansiosta varsin viihdyttävä. Lisäksi Pymin taustatarina ja Ant-Man-konseptin historia on kerrottu onnistuneesti. Loppupuolella rymistely saa ehkä hiukan liian kreisejä piirteitä. Kokonaisuudesta kuitenkin seitsemän tähteä kymmenestä.
Elokuva on huumorinsa ansiosta varsin viihdyttävä. Lisäksi Pymin taustatarina ja Ant-Man-konseptin historia on kerrottu onnistuneesti. Loppupuolella rymistely saa ehkä hiukan liian kreisejä piirteitä. Kokonaisuudesta kuitenkin seitsemän tähteä kymmenestä.
 |
| Ant-Man vs. Star-Lord |
Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017)
O: James GunnK: James Gunn
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7/10)
Ensimmäinen Guardians of the Galaxy (2014) oli varsin kahtiajakoinen elokuva. Sen alkuosa oli merkityksetöntä rymistelyä, mutta loppuosa tiukkaa ja tunteisiin käyvää Marvel-fantasiaa. Kakkososa tasaa rymistelyn ja tunteilun yli koko elokuvan ja onnistuu siten hiukan ykkösosaa paremmin.
En ole ehtinyt tutustua Galaksin vartijoiden pohjan muodostaviin sarjakuviin, enkä ole vielä vakuuttunut että niihin edes kannattaa tutustua. Sarjakuvat ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1969, mutta nyt elokuvissa esitelty tiimi on kasattu vuonna 2008 sekalaisista Marvel-sankareista. Peter Quill (Star-Lord), Drax, Gamora ja Rocket Raccoon on esitelty 1970-luvulla, ja ennen ryhmääntymistään he ovat esiintyneet harvakseltaan sivuhenkilöinä muiden hahmojen tarinoissa. Alkuperäinen versio Grootista on peräti vuodelta 1960, edellämainitusta Tales to Astonish -sarjakuvasta. Siinä Groot on vihamielinen hirviö, joka tarinan lopuksi tuhotaan. Hahmon seuraavaa esiintymistä saatiin odottaa vuoteen 1976, jolloin uudestisyntynyt Groot toimii Hulkin vastustajana. Nyt Marvel-sarjakuvissa seikkaileva Groot ei ole sama hahmo, mutta ehkä tuon alkuperäisen 1960-luvun Grootin rönsy.
Galaksin vartijoiden lisäksi elokuvassa esiintyy useita muita Marvel-sarjakuvien hahmoja. Merkittävimmät näistä ovat Peter Quillin eräänlainen ottoisä Yondu Udonta sekä Quillin biologiseksi(?) isäksi paljastuva mahti-olento Ego. Sarjakuvissa Yondu on itse asiassa alkuperäisten vuoden 1969 Galaksin vartijoiden jäsen. Ego on taasen esitelty Thor-sarjakuvissa jo 1966. Elokuvassa kumpikaan hahmo ei ole täysin uskollinen esikuvalleen, mutta mitäpä sitten. Muutokset ovat tarpeellisia että yli 50 vuoden sekava sarjakuvahistoria saadaan sovitettua valkokankaalle.
Elokuvan juonesta en sano sen enempää kuin että se saa varsin eeppiset mittasuhteet. Eeppisissä puitteissa heitetään koko ajan läppää ja kuunnellaan 1970-luvun musaa. Jos mahdollista, musiikki on Guardians of the Galaxy -elokuvissa jopa merkittävämmässä osassa kuin Quentin Tarantinon leffoissa. Kuuluuhan jo elokuvan juoneen, että päähenkilö Peter Quillin äiti on jättänyt hänelle c-kasetteja joille hän on koonnut omaa suosikkimusiikkiaan. Nyt soi mm. Electric Light Orchestra, Fleetwood Mac sekä George Harrison, ja kappalevalinnat sopivat kohtauksiin kuin kivinyrkki supersankarin silmään!
Toiminnassa ei siis edes yritetä pysyä maan pinnalla, mutta uskottavuutta tuovat pätevät näyttelijät. Michael Rooker Yonduna ja Kurt Russell Egona pääsevät loistamaan. Entinen showpainija ja vapaaottelija Dave Bautista on varsin sopiva Draxin rooliin. Hänen vastinparinaan toimii tietokoneanimoitu Rocket Raccoon, ja se on todellakin taitavimmin animoitu tietokonehahmo tämän hetken elokuvissa. Osan hahmon uskottavuutta luovat Bradley Cooperin ääni ja Sean Gunnin liikkeiden kaappaus. (Rocketin lisäksi Sean Gunn esittää elokuvassa Yondun luutnanttia Kraglinia.)
Kokonaisuutena elokuva on oikein hyvää fantasiaviihdettä, mutta taas hiukan liian kreisiä tehdäkseen minuun syvää vaikutusta.
Spider-Man: Homecoming (2017)
O: Jon WattsK: Jonathan Goldstein, John Francis Daley, Jon Watts, Christopher Ford, Chris McKenna, Erik Sommers
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8/10)
Iron Man -elokuvista tutut Tony Stark ja Happy Hogan ovat mukana elokuvan alkumetreiltä saakka. Mutta vaikka Iron Man onkin vaikuttamassa taustalla, kuvaa elokuva ensisijaisesti Spider-Manin elinpiiriä. Jos Ant-Man oli supersankarin kaapuun verhottu rikoskomedia, on Spider-Man: Homecoming high school -teini-komedia! Nimen homecoming tarkoittaa todellakin amerikkalaiseen kouluperinteeseen kuuluvia tanssiaisia.
Sarjakuvissa Peter Parker on alkujaan teini-ikäinen poika, joka radioaktiivisen hämähäkin pureman saatuaan huomaa muuttuvansa Hämähäkkimieheksi. Elokuvissa häntä on yleensä esittänyt vanhempi näyttelijä. Kaksi edellistä Hämistä Andrew Garfield ja Tobey Maguire olivat kumpikin kolmenkympin molemmin puolin roolityönsä aikoihin. Nyt Tom Holland on tasan 20 aloittaessaan roolissa. Hän on varsin uskottava ja sympaattinen hiukan epävarmana mutta helposti innostuvana teini-sankarina.
Hämähäkkimies on Teräsmiehen ja Lepakkomiehen ohella yksi tunnetuimmista supersankarihahmoista. Ei ehkä suurelle yleisölle, mutta sarjisten lukijoille ovat tuttuja myös Hämähäkkimiehen viholliset. Onpa suomalaisrokkari Herra Ylppö tehnyt kappaleenkin Lista Hämähäkkimiehen vihollisista. Vulture (suom. Korppikotka) ei Herra Ylpön listalla esiinny, mutta hän on kuitenkin yksi vanhimmista Hämiksen vastustajista. Upean pelottava Michael Keaton esittää Adrian Toomesia / Vulturea ja jo yksin hän tekee tästä elokuvasta näkemisen arvoisen!
Kuten Guardians of the Galaxyssä, tässäkin leffassa on kosolti huumoria ja mainiota musiikkia. Huumori ei ole niin osoittelevaa, vaan pysyy deadpan-linjalla. Ramonesin Blitzkrieg Bop soi juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa! Rymistelykin pysyy maltillisissa rajoissa. Näistä aineksista syntyy toimivaa viihdettä!
Thor: Ragnarok (2017)
O: Taika WaititiK: Eric Pearson, Craig Kyle, Christopher Yost
⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (10/10)
Mutta lopuksi iskee ukkonen! Kaksi edellistä Thor-elokuvaa ovat olleet kelvollisia, mutta eivät mitenkään järisyttäviä elokuvia. Chris Hemsworthin esittämä Thor on ollut hiukan ärsyttävä hahmo kaikessa pullistelussaan ja ylimielisyydessään, ja häntä uhkaavat mystiset voimat ovat häilyneet tylsän ja kornin rajamailla. Elokuvissa melkein parasta on ollut Tom Hiddlestonin esittämä Loki niiden outojen voimien komentajana tai vaihtoehtoisesti kätyrinä.
Marvel-sarjakuvien Thor ei ole täysin uskollinen saman nimiselle muinais-skandinaaviselle esikuvalleen, eikä MCU:n Thor ole täysin uskollinen sarjakuvien Thorille. Siis tämän elokuvan tulkinta Ragnarökistä, jumalten kohtalosta ei vastaa skandinaavisen mytologian tulkintaa. Mutta mitäpä sitten kun se tulkinta on näin älyttömän viihdyttävä!
Taannun täysin 13-vuotiaan tasolle elokuvaa katsoessani ja samoin minun käy yrittäessäni arvostella sitä, joten ehkä on parempi etten muuta yritäkään.
Thor-sarjakuvien ohella Thor: Ragnarök (2017) on imenyt vahvoja vaikutteita Grek Pakin ja Carlo Pagulayanin vuoden 2006 Planet Hulk -tarinasta. Siinä Hulk päätyy galaktisen gladiaattoriareenan taistelijaksi. Tässä elokuvassa Hulkin vastustajaksi saapuu Thor. Tuo Thorin ja Hulkin taistelu areenalla on ehdottomasti kovinta supersankarimättöä mitä tähän asti on valkokankaalla nähty! Siinä jäävät Superman ja Batman lähtöviivoille, eikä aiemmissakaan MCU-elokuvissa ole nähty mitään yhtä järisyttävää.
Sama meno jatkuu. Kaikki osat vaan loksahtavat kohdalleen: juonenkäänteet, huumori, musiikki (Led Zeppelin: Immigrant Song, tarvitseeko edes sanoa enempää?!?) Jopa minua usein häiritsevät järjettömät mätöt ovat tässä taspapainossa! Kaikki elokuvan sankarit ovat lähes jumalten veroisia ja/tai heillä on hallussaan teknologiaa joka lähentelee taikuutta. Tässä ei ole mitään epäselvää. Kuolevaiset tai kehittymättömät lajit pysykää vaan pois tieltä! Nyt mennään eikä meinata!
Käsittämättömän kovat näyttelijät vievät tarinan ihon alle. Anthony Hopkins, Cate Blanchett, Karl Urban, Jeff Goldblum, Mark Ruffalo, Idris Elba, Benedict Cumberbatch, eikä tässä ollut edes kaikki! Kautta Valhallan, missä toisessa elokuvassa viime aikoina on ollut näin kovatasoinen ja laaja-alainen casting? Tämä on sarjakuvafantasiaa, mutta tämä on myös Shakespearea. Tämä on Eddaa ja tämä on Kalevalaa ja tämä on Raamattua. Ja sitten on vielä Tessa Thompsonin Valkyrie. Olen sulaa vahaa! Siinä on nainen joka ei häshtägää metoota vaan potkii sinua munille jos erehdyt mitenkään kohtelemaan häntä epäkunnioittavasti.
Sitten on visuaalisuus. Jopa elokuvan yksittäiset kuvat ovat kuin liikkuvia tauluja, häikäisevän kauniita. Elokuvaan on poltettu 180 miljoonaa dollaria ja se näkyy. Ohjaaja Taika Waititi on minun uusi guruni. Ja sainoinko jo huumori? Waititi myös vetää törkeän hauskan roolin kivinahkaisena Korgina.
Uskon nähneeni vuoden kaikinpuolin järisyttävimmän elokuvan. Juu, tämä on Blade Runner 2049:n tasoa, mutta elämyksenä huomattavasti intensiivisempi, enkä usko että Star Wars: The Last Jedi (2017) tulee olemaan tänne päinkään.
Mene katsomaan!
MCU tähän asti
Lopuksi vielä omat tähtiarvioni kaikista tähän astisista MCU-elokuvista. Ensi vuonna on jälleen tulossa ensi-iltaan peräti kolme elokuvaa!| 1. | Iron Man (2008) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 2. | The Incredible Hulk (2008) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6) |
| 3. | Iron Man 2 (2010) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8) |
| 4. | Thor (2011) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 5. | Captain America: The First Avenger (2011) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6) |
| 6. | The Avengers (2012) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 7. | Iron Man 3 (2013) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 8. | Thor: The Dark World (2013) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6) |
| 9. | Captain America: The Winter Soldier (2014) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6) |
| 10. | Guardians of the Galaxy (2014) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (6) |
| 11. | Avengers: Age of Ultron (2015) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 12. | Ant-Man (2015) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 13. | Captain America: Civil War (2016) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 14. | Doctor Strange (2016) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8) |
| 15. | Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (7) |
| 16. | Spider-Man: Homecoming (2017) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (8) |
| 17. | Thor: Ragnarok (2017) | ⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑⭑ (10) |
| 18. | Black Panther (2018) | ??? |
| 19. | Avengers: Infinity War (2018) | ??? |
| 20. | Ant-Man and the Wasp (2018) | ??? |
Comments
Post a Comment