Lisää outoilua

Edellisessä postissani kirjoitin Stranger Thingsistä (2016-) ja siinä yhteydessä unohdin mainita Arkajalat (1985, alkup. The Goonies) yhtenä sarjan esikuvana. Tämä omissio johtui puhtaasti siitä etten ollut nähnyt elokuvaa aiemmin. Elokuva on katsottavissa Netflixissä, joten aukko sivistyksessä oli helppo korjata. Nyt kun vihdoin elokuvan katsoin, The Goonies -lainat Stranger Thingsissä ovat merkittäviä ja silmiinpistäviä! Seikkailevien nuorten kaverusten ryhmä ja soppaan sekaantuvat teini-ikäiset isoveljet ja -siskot on yhteistä molempien juonelle. Mutta kumpi ompi parempi? Onko Arkajalat kestänyt aikaa?

Toiseksi vähän niinkuin siltana sota-aiheen ja oudon scifin välillä, tuore kotimainen sota-scifi-häröily-sarjakuva Isku Porkkalaan! (Arktinen Banaani 2017), missä oikeat sotasankarit kohtaavat yliluonnollisen uhan.

Elokuva

The Goonies (1985)

O: Richard Donner
K: Chris Columbus, Steven Spielberg (tarina)

★★½

Arkajalat on saavuttanut pienen kulttiaseman, mutta elokuvan nähtyäni en ole oikein varma mistä se johtuu. Elokuva on ikäänkuin risteytys Steven Spielbergin Indiana Jonesia ja Chirs Columbuksen myöhempää Home Alone -elokuvasarjaa. (Siinä ei kyllä ole Richard Donnerin Lethal Weaponia.) Itse juonen voi kuvailla karkeasti yhdellä lauseella: Ryhmä nuoria etsii merirosvoaarretta kintereillään rikollisperhe.

Elokuvan kohdeikäryhmä on melko rajallinen. Juoni etenee turhan simppelisti ja näyttelijäntyö on monilta osin ylilyötyä. Toisaalta mukana on teiniromantiikkaa, pelottavia luurankoja ja ruumiita ja vakavaa lapsiin kohdistuvaa väkivallan uhkaa. Omalle 8-vuotiaalle pojalleni elokuva oli selvästi liian pelottava. 10-vuotias taas taisi tykätä. Itse en kauheasti tykännyt. Haarukoin siten että elokuva voi hyvinkin vedota 10-14-vuotiaisiin.

Aikuiskatsojalle huomionarvoisinta elokuvassa ovat näyttelijät. Sean Astin, Josh Brolin ja Joe Pantoliano tunnetaan paremmin myöhemmistä töistään. Robert Davi ja Corey Feldman olivat sen sijaan 1980-luvun vakiokasvoja. Ke Huy Quan on tuttu Tuomion temppelin (1984) Short Roundina.

Arkajalat saa minulta pisteet näyttelijöistä, kasari-nostalgiasta ja yllättävästä sankarihahmosta. Jos ei ole parempaakaan tekemistä, leffan voi katsoa Stranger Thingsin uusia jaksoja odotellessa. Omalle klassikkolistalleni en tätä kuitenkaan nosta.

Sarjakuva

Vesa Vitikainen: Isku Porkkalaan! (Arktinen Banaani 2017)

★★½

Tämä tuore kotimainen taideteos sattui kouraani kirjakaupasta. Se on ikäänkuin kontrafaktuaalista jatkoa lehtipisteissä näkyneille suomalaisten sotasankareiden elämäkerta-sarjakuville. Olen näistä muutaman lukenut, mutta en juurikaan pitänyt. En ylipäätään ole koskaan ollut Korkeajännitys-tyyppisen sotasarjakuvan ystävä. Hurja kansikuva herätti kuitenkin kiinnostukseni tähän teokseen!

Jo kansikuva kertoo mistä on kyse!

Sarjakuvan tarina tuo yhteen todelliset talvi- ja jatkosodan sankarit Lauri Törnin, Simo Häyhän, Viljami Pylkkään, Aarne ja Ilmari Juutilaisen sekä sotien ylipäällikön Suomen marsalkka Mannerheimin. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1946, siis ns. vaaran vuosiin, jolloin Porkkala oli Neuvostoliiton miehittämä ja liittoutuneiden valvontakomissio piti majaa Hotelli Tornissa. Maailmantilanne on todellinen, kaikki muu onkin puhdasta pulp-fantasiaa. Porkkalassa valmistetaan joukkotuhoaseita, mutta siellä on sen lisäksi jotain vieläkin hirveämpää! Kyseessä on ikäänkuin Suomen Expendables tai League of Extraordnary Gentlemen, jotka käsikirjoittaja Vesa Vitikainen mainitsee sarjiksen esikuvina.

Tarina tuo joiltain osin mieleen Jukka Vienon käsikirjoittaman myös vaaran vuosiin sijoittuneen tv-sarjan Tuntemattomalle jumalalle (1993), mutta on vielä paria potenssia hurjempi. Toisaalta pääosa sarjakuvasta on puhdasta toimintaa ja tarinan fantastiset elementit eivät saa mitään selityksiä.

Piirtäjiä tässä 70-sivuisessa tarinassa on peräti 17. Vitikainen on halunnut noudattaa sarjakuvan ensemble-henkeä myös kutsumalla mukaan jok'ikisen suomalaisen sotasarjakuvapiirtäjän. Lähes kaikki ovat myös suostuneet.

Pisteet yksinomaan kreisistä ideasta. Toteutus jää puolitiehen, sekä juonen että osittain piirrostyön osalta. Silti tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos kioskikirjallisen fantasian harrastajille! Sarjis löytynee hyvin varustelluista kirjakaupoista.

Comments

Popular posts from this blog

MCU:n välivaihe

Uneksivatko androidit sähkölampaista?

Sukupolvia, natseja ja supersankareita