Syöt, juot ja kuolet pois
Olen ollut Kotiteollisuus-yhtyeen fani vuodesta 2002. Tuolloin kolahtivat yhtyeen albumit Tomusta ja tuhkasta (2000) ja Kuolleen kukan nimi (2002). Jotkut yhtyeen sanoitukset olivat minulle aluksi hiukan liikaa, mutta melko pian opin asettamaan ne oikeaan viitekehykseen.
Tuomitsen nyt Kotiteollisuuden viime syksynä ilmestyneen (viidennentoista) studioalbumin sekä samoihin aikoihin julkaistun dokumenttielokuvan.
KOTIEOLLISUUDEN lauluntekijä Jouni Hynynen on useissa yhteyksissä maininnut yhdeksi esikuvakseen Eppu Normaalin. Eppuja Kotiteollisuus versioikin Sotakoira (2008) levyllä ja Murheen mailla II 2007-2014 (2014) kokoelmalla. Tällä uusimmalla levyllä olen kuulevinani tuoreempiakin vaikutteita, ainakin laulujen nimissä ja teksteissä.
Itse levyn nimi on kuin varastettu Apulannalta. Aloituskappale Pahuus ja viha on ehtaa Kotiteollisuutta, alkaa runttauksella ja päättyy kauniisti soljuvaan kitaramelodiaan. Seuraavat kolme kappaletta herättävät minussa erikoisia mielleyhtymiä 90-luvulta. Ruumiinvalvojaisista tulee minulle jostain syystä mieleen YUP:n Meitä odotetaan mullan alla (1999). Varjoihmiset on kuin Don Huonojen ja Costin Kissaihmiset (1994). Mariaanien haudasta puolestaan tulee mieleen Egotripin Unihiekkaa (1997). Mielleyhtymän minulle aiheuttaa ehkä vain muutama värssy tai joku yksittäinen kitarariffi.
Loput kappaleet ovat tuttu yhdistelmä runttausta ja melodioita, toki varmalla ammattitaidolla tehtyjä. Tekisi mieleni väittää että kitaristi Miitri Aaltosen liityttyä bändin varsinaiseksi jäseneksi ja osallistuttua sävellystyöhön musiikillinen variaatio on lisääntynyt. Hynysen sanoitukset kierrättävät samoja teemoja kun koko muu yhtyeen tuotanto: elämän tarkoituksen hakeminen, jatkuva kuoleman läsnäolo, rakastamisen vaikeus ja yleinen maailmantuska, ja kaikki tämä keski-ikäistyvän suomalaisen miehen näkökulmasta! Henkilökohtaisen vivahteen lyriikoihin tuo melko äskettäin koettu avioero ja uusi rakkaus. Syöt, juot ja kuolet pois tiivistää Kotiteollisuuden ydinsanoman:
Vieraan vallan aurinko on Kotiteollisuuden albumien joukossa rautaista keskitasoa. Se tarjoaa mojovan annoksen suomalaista uhoa ja alakuloa, sopivassa suhteessa. Mitä enemmän tätä kuuntelen, sitä enemmään diggaan!
K: Saku Perintö
8/10
KOTITEOLLISUUS on aiemmin ollut elokuvan aiheena vuonna 2005, jolloin valmistui Jaakko Kilpiäisen ohjaama Rai rai! dokumentti. Tämä aiempi dokumentti kuvasi enimmäkseen viinanhuuruista kiertue-elämää. Tuore Leirituomiolla on selvästi seesteisempi ja toisaalta mystisempi, vaikka ei siitäkään viinanhuuruja puutu. Se koostuu levytysstudiossa 15. albumin äänityksen aikana tehdyistä haastatteluista, musiikkiesityksistä sekä fantasiajaksoista, jotka kuvastavat Hynysen (tai kenties ohjaajan?) sielunmaisemaa.
Haastatteluissa pääsevät bändin jäsenten Jouni Hynysen, Jari Sinkkosen, Janne Hongiston ja Miitri Aaltosen lisäksi ääneen bändin pitkäaikainen tuottaja Mikko Karmila ja Finnvox-studion legendaarinen masteroija Mika Jussila. Haastattelut valottavat bändin alkuvaiheista asioita jotka eivät ainakaan minulla olleet tiedossa, ja luulen niiden olevan uutta tietoa monelle muullekin fanille. Aaltonen on selvästi "liikkuttunut" haastattelun tekohetkellä. Hynynen osaa peittää "liikutuksensa" paremmin, liekö kokeneempi.
Vaikutteista puheenollen, dokumentissa Sinkkonen sutkauttaa että uuden levyn Vainoharha-kappaleen nimeksi voisi vaihtaa Ainoharha, jolloin se kuulostaisi CMX:ltä. Oivallista!
Kappaleet Kaiken valtias, Viinamäki ja Varjoihmiset kuullaan kokonaisina esityksinä.
Fantasiajaksot ovat erikoisia, mutta jotenkin istuvat dokumenttiin. Sekä mies- että naiskauneutta esitellään.
Jos Kotiteollisuus vähänkin kiinnostaa, kehotan katsomaan! Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa 2.3.2017 saakka.
Tuomitsen nyt Kotiteollisuuden viime syksynä ilmestyneen (viidennentoista) studioalbumin sekä samoihin aikoihin julkaistun dokumenttielokuvan.
Musiikkia
Kotiteollisuus: Vieraan vallan aurinko (2016)
8/10KOTIEOLLISUUDEN lauluntekijä Jouni Hynynen on useissa yhteyksissä maininnut yhdeksi esikuvakseen Eppu Normaalin. Eppuja Kotiteollisuus versioikin Sotakoira (2008) levyllä ja Murheen mailla II 2007-2014 (2014) kokoelmalla. Tällä uusimmalla levyllä olen kuulevinani tuoreempiakin vaikutteita, ainakin laulujen nimissä ja teksteissä.
Itse levyn nimi on kuin varastettu Apulannalta. Aloituskappale Pahuus ja viha on ehtaa Kotiteollisuutta, alkaa runttauksella ja päättyy kauniisti soljuvaan kitaramelodiaan. Seuraavat kolme kappaletta herättävät minussa erikoisia mielleyhtymiä 90-luvulta. Ruumiinvalvojaisista tulee minulle jostain syystä mieleen YUP:n Meitä odotetaan mullan alla (1999). Varjoihmiset on kuin Don Huonojen ja Costin Kissaihmiset (1994). Mariaanien haudasta puolestaan tulee mieleen Egotripin Unihiekkaa (1997). Mielleyhtymän minulle aiheuttaa ehkä vain muutama värssy tai joku yksittäinen kitarariffi.
Loput kappaleet ovat tuttu yhdistelmä runttausta ja melodioita, toki varmalla ammattitaidolla tehtyjä. Tekisi mieleni väittää että kitaristi Miitri Aaltosen liityttyä bändin varsinaiseksi jäseneksi ja osallistuttua sävellystyöhön musiikillinen variaatio on lisääntynyt. Hynysen sanoitukset kierrättävät samoja teemoja kun koko muu yhtyeen tuotanto: elämän tarkoituksen hakeminen, jatkuva kuoleman läsnäolo, rakastamisen vaikeus ja yleinen maailmantuska, ja kaikki tämä keski-ikäistyvän suomalaisen miehen näkökulmasta! Henkilökohtaisen vivahteen lyriikoihin tuo melko äskettäin koettu avioero ja uusi rakkaus. Syöt, juot ja kuolet pois tiivistää Kotiteollisuuden ydinsanoman:
Syöt, juot ja kuolet pois!Kaiken valtias kertoo aluksi Rooman viemäreiden löyhkästä, josta CMX-yhtye on saanut nimensä (Cloaca Maxima). Muuten biisi ei muistuta CMX:ää. Ja ei levyn nimibiisikään lopulta kuulosta lainkaan Apulannalta.
On elo siinä, ja sen täytyy riittää
On turha luulla, että joku kiittää
Ei ole mitään taivasta korkeemmalla
Vain madot mullan alla
Vieraan vallan aurinko on Kotiteollisuuden albumien joukossa rautaista keskitasoa. Se tarjoaa mojovan annoksen suomalaista uhoa ja alakuloa, sopivassa suhteessa. Mitä enemmän tätä kuuntelen, sitä enemmään diggaan!
Elokuvaa
Kotiteollisuus - Leirituomiolla (2016)
O: Saku PerintöK: Saku Perintö
8/10
KOTITEOLLISUUS on aiemmin ollut elokuvan aiheena vuonna 2005, jolloin valmistui Jaakko Kilpiäisen ohjaama Rai rai! dokumentti. Tämä aiempi dokumentti kuvasi enimmäkseen viinanhuuruista kiertue-elämää. Tuore Leirituomiolla on selvästi seesteisempi ja toisaalta mystisempi, vaikka ei siitäkään viinanhuuruja puutu. Se koostuu levytysstudiossa 15. albumin äänityksen aikana tehdyistä haastatteluista, musiikkiesityksistä sekä fantasiajaksoista, jotka kuvastavat Hynysen (tai kenties ohjaajan?) sielunmaisemaa.
Haastatteluissa pääsevät bändin jäsenten Jouni Hynysen, Jari Sinkkosen, Janne Hongiston ja Miitri Aaltosen lisäksi ääneen bändin pitkäaikainen tuottaja Mikko Karmila ja Finnvox-studion legendaarinen masteroija Mika Jussila. Haastattelut valottavat bändin alkuvaiheista asioita jotka eivät ainakaan minulla olleet tiedossa, ja luulen niiden olevan uutta tietoa monelle muullekin fanille. Aaltonen on selvästi "liikkuttunut" haastattelun tekohetkellä. Hynynen osaa peittää "liikutuksensa" paremmin, liekö kokeneempi.
Vaikutteista puheenollen, dokumentissa Sinkkonen sutkauttaa että uuden levyn Vainoharha-kappaleen nimeksi voisi vaihtaa Ainoharha, jolloin se kuulostaisi CMX:ltä. Oivallista!
Kappaleet Kaiken valtias, Viinamäki ja Varjoihmiset kuullaan kokonaisina esityksinä.
Fantasiajaksot ovat erikoisia, mutta jotenkin istuvat dokumenttiin. Sekä mies- että naiskauneutta esitellään.
Jos Kotiteollisuus vähänkin kiinnostaa, kehotan katsomaan! Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa 2.3.2017 saakka.
Comments
Post a Comment