Hygge og engle i København
OLEN suuri Ruotsin ja Tanskan ystävä. Arvostan molempien maiden kulttuuria ja pidän maiden ilmapiiristä. Tukholman ydinkeskusta ei ole minun juttuni, mutta lähes kaikkialla muualla missä olen käynyt on tuntunut jotenkin avoimemmalta, vapaammalta ja jopa turvallisemmalta kuin Suomessa. Mistä lie tunteeni johtuu. Tanska on kyllä käytännön tasolla Suomea selvästi vapaampi maa, mm. alkoholipolitiikaltaan (riemuisten suuresti kun voin ostaa tanskalaisesta Irmasta vodkaa lauantaina klo 22), mutta se ei yksin selitä tunnettani, ei varsinkaan Ruotsin osalta. Ruotsihan on folköleineen alkoholipolitiikaltaan tiukempi. Äskettäin uutisoidut kyselyt myös kertovat päinvastaista katuturvallisuuden osalta. Olisiko syynä sitten jokin mystinen hygge tai mys joka Tanskassa ja Ruotsissa on läsnä, mutta joka Suomesta puuttuu?
Lomailin äskettäin perheen kanssa Kööpenhaminassa ja aion muutamalla sanalla suositella joitain sen museoita ja nähtävyyksiä. Kuten tapoihini kuuluu, lipsun hiukan uskonnollisille sivuraiteille. Sen lisäksi arvostelen tanskalaiset alkuperäisversiot Luokkakokous-elokuvista. Kysyt ehkä miksi, ja vastaan että arvosteluasteikon kalibroimiseksi on välillä katsottava huonompiakin elokuvia.
Kaikissa näissä museoissa on myös nähtävää ja ihmeteltävää lapsille. Oma 7-vuotias poikani jaksoi ihmetellä kohteita sen minkä minäkin. Lapset haluavat toki myös Tivoliin, mutta se on talvella kiinni.
PERUSTIETONI Tanskan historiasta ovat valitettavan vähäiset, joten turvaudun nyt Wikipediaan kaivaessani lisätietoja kohteista. Sieltä saan selville että Rosenborgin linna on perustettu 1600-luvun alussa kuningas Kristian IV:n huvimajaksi. Linnaa laajennettiin muutamaan otteeseen ja nykyisen ulkoasunsa se sai vuoden 1633 tietämillä. Linnassa on nykyisin näytillä kuninkaallinen esinekokoelma n. vuodesta 1600 vuoteen 1863.
Tulee melko pian selväksi että Tanska on ollut Suomea monin verroin rikkaampi maa. Kruunun jalokivet on säilötty puolen metrin paksuisten panssariovien sulkemaan holviin. Osa helyistä ei kuitenkaan ole näytteillä, koska ne ovat kuningattarella käytössä! Tällaisia kalleuksia ei kerta kaikkiaan löydy koto-Suomesta. "On maamme köyhä, siksi jää."
Myös linnan sisäkatot ja seinät ovat taideteoksia sinänsä. Linnasta löytyy myös Kristian IV:n alkuperäinen käymälä, jonka kaakelointi on tosin myöhempää perua (1700- ja 1800-luvuilta). Rosenborgin linna on siis ehdottomasti käymisen väärti!
Lisätietoja: http://www.kongernessamling.dk/rosenborg/
JOS Rosenborgin linna oli tuulahdus 1600- ja 1700-luvuilta, tuo Amalienborgin linnan kokoelma vierailijan 1800- ja 1900-luvulle. Itse linna-alue on valmistunut 1750-luvulla ja siitä tuli kuninkaallinen linna vuonna 1794.
Amalienborgin linnan museon esineistö ei hetkauta aivan samalla voimakkuudella kuin Rosenborgin, mutta koska linnoihin pääsee kätevästi yhteislipulla, kannattaa täälläkin käydä. Amalienborgissa hienointa on ehkä itse linna-alue, se nimittäin koostuu neljästä erillisestä palatsista, jotka ovat kahdeksankulmaisen aukion ympärillä. Myös Fredrikin kirkko kuuluu kokonaisuuteen.
Lisätietoja Amalienborgista: http://www.kongernessamling.dk/amalienborg/
FREDRIKIN kirkko tunnetaan myös nimellä Marmorikirkko. Kirkon rakentaminen aloitettiin jo 1749 kuningas Fredrik V:n aikana, mutta kuninkaan kuoltua 1766 rakennustyö jäi kesken. Kirkon työmaa oli raunioina yli 100 vuoden ajan, kunnes varakas teollisuusmies Carl Fredrik Tietgen osti kirkon työmaan valtiolta ja rahoitti kirkon rakentamisen loppuun. (Tietgen tunnetaan mm. Tuborgin oluttehtaan ja nykyisen Daniscon perustajana.) Kirkko valmistui viimein vuonna 1894 ja sitä ei nimestään huolimatta lopulta rakennettu marmorista vaan kalkkikivestä.
Kirkko on näkemisen arvoinen! Se on myös kätevästi Amalienborgin linnan vieressä ja istuu linnan muodostamaan rakennuskokonaisuuteen.
Myös kirkon kupolissa pääsee vierailemaan päivittäin, vierailu sinne on maksullinen. Itse kirkkoon ei ole pääsymaksua, onhan se käytössä oleva Herran huone. Kirkon ja kupolin aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen vierailua: http://www.marmorkirken.dk/. Meidän vierailuaikanamme kirkon kupoli ei ollut avoinna.
GLYPTOTEEKKI on Carlsbergin panimosuvun perijän Carl Jacobsenin vuonna 1897 perustama massiivinen kuvataidemuseo. Modernin ajan taiteen lisäksi näytteillä on mittava valikoima antiikin ajan taide-esineitä Egyptistä, Kreikasta ja Italian niemimaalta sekä etruskien että Rooman vallan ajalta. En muista nähneeni laajempaa valikoimaa antiikkia kuin British Museumissa! Eurooppalaisista mittavia antiikkikokoelmia omistavista museoista Berliinin Pergamonmuseum on tosin minulla käymättä.
Glyptoteekin antiikin ajan veistosgalleriat ovat häkellyttäviä! Roomalaiset marmorikasvot tuhansien vuosien takaa ovat kuin eläviä. Mutta tuoreempi veistostaide ei jää niistä jälkeen! Joukossa on käsittämättömän taitavasti veistettyjä hahmoja. Suorastaan odotan niiden alkavan liikkua!
Antiikin ja modernien veistosten lisäksi näytteillä on hieno valikoima tanskalaista ja ranskalaista maalaustaidetta.
Erittäin vahva suositus! Lisätiedot: http://www.glyptoteket.dk
TANSKAN vastarintamuseo, Frihedsmuseet, ei varsinaisesti ole huono museo. Sitä ei vaan tällä hetkellä ole olemassa. Museo paloi 28.4.2013 niin pahasti että se jouduttiin purkamaan. Museo on tarkoitus avata uudestaan vuonna 2018. Aion palata silloin tarkastamaan museon.
VAPAHTAJAN kirkko on vuonna 1696 valmistunut pyhättö, joka tunnettaneen parhaiten sen erikoiseta kierretornista. Kirkon torni on valmistunut 1752. Esineistöltään kirkko on upea ja stiä ihmetellessä taas tulee itselleni mieleen ettei tällaista varautta vaan ole ollut Suomessa. Ja tämä on ihan normi-tanskalainen luterilainen kirkko.
Tähänkään kirkkoon ei ole pääsymaksua, mutta tornissa vierailu maksaa. Torniin pääsy on keskitalvella suljettu ja se avautuu tänä vuonna 25.2. Lisätietoja kirkosta löytyy täältä:
http://www.vorfrelserskirke.dk
TORNIN lisäksi kirkosta tekee mieleenpainuvan kuoria vartioivat enkelipatsaat. Patsaiden jalustoihin on kultakirjaimin maalattu enkelien nimet: Raphael, Gabriel, Uriel, Michael, Jeremiell ja Kerub. Okei? Rafael, Gabriel, Uriel ja Mikael ovat minulle tuttuja. He ovat arkkienkeleitä, vähäisempien enkelien päälliköitä ja sanansaattajia Jumalan ja ihmisten välillä.
Kukas sitten on Jeremiel? Päättelen että patsaan jalustassa on joka tapauksessa kirotusvirhe ja yksi ällä liikaa. Joidenkin lähteiden mukaan myös Jeremiel on arkkienkeli, Tuonelan vartija. Tuonela on siis tässä yhteydessä sama asia kuin Sheol ja Haades, tilapäinen kuolemanjälkeinen olotila jossa sielut odottavat viimeistä tuomiota. Se ei siis ole ollenkaan sama asia kuin Kadotus tai Helvetti tai Gehenna, jotka tarkoittavat ikuista eroa Jumalasta. Jeremiel mainitaan ainoastaan Esran ilmestyksessä, joka on varsinaiseen Raamatun kaanoniin kuulumaton apokryfikirja.
Ovatpa nuo muutkin arkkienkelit poimittu sekalaisista lähteistä. Ainoastaan Mikael ja Gabriel mainitaan varsinaisessa kaanonissa. Rafael mainitaan useissa apokryfikirjoissa. Uriel myöskin mainitaan ainoastaan Esran ilmestyksessä. Erään juutalaisen tradition mukaan arkkienkeleitä on seitsemän ja juutalaiset toivat tiedon arkkienkelien nimistä palatessaan Baabelin vankeudesta. Itse asiassa koko enkelioppi lienee peräisin Babyloniasta ja zarathustralaisuudesta.
Nykyisistä kirkkokunnista ainoastaan ortodoksit nimeävät Jehrameelin arkkienkeliksi, ja hän on heille kahdeksas sellainen! Neljän minulle tutun enkelin lisäksi ortodoksien listalla ovat Sealtiel, Jegudiel ja Barakiel. Onkin melko kummallista että Jehrameeliä esittävä patsas on pystytetty luterilaiseen kirkkoon. Luterilaiset kun tunnustavat ainoastaan Mikaelin arkkienkeliksi.
Kerubin luulisi olevan kerubi, De Coelesti Hierarchian mukaan enkelien toiseksi korkeimman lajin edustaja. Kerubien yläpuolella ovat vain serafit, kun taas arkkienkelit ovat saman teoksen mukaan vasta kahdeksanneksi korkeimpia. Kerubeilla on neljä päätä ja neljä siipeä ja ne siivet ovat täynnä silmiä. Kirkon patsas ei kuitenkaan vastaa tätä kuvausta. Patsaan androgyynillä ihmishahmolla on kaksi siipeä ja kädessään kirja ja liekehtivä miekka.
Patsaan veistäjä ei siis ole lukenut De Coelesti Hierarchiaa tai sitten kyseessä on joku Da Vinci -koodi jota en ole vielä selvittänyt. Täytyy syventyä asiaan lisää. Lupaan palata enkelien nimiin ja hierarkioihin myöhemmin toisessa postissa.
Enkeleistä siirrymmekin jouhevasti vanhoihin piruparkoihin!
K: Claudia Boderke, Lars Mering
4/10
SUOMALAINEN Luokkakokous (2015) on melko kammottava elokuva. Katsoin sen jokin aika sitten odottaen sen olevan edes hiukan viihdyttävä, mutta sain pettyä pahasti. Tanskalainen esikuva oli jossain mainittu rohkeaksi ja hauskaksi, ja koska tykkään Klovn-sarjan huumorista, ajattelin tarkastaa sen. Ennakko-odotukset olivat kyllä melko matalat.
Luvassa on siis alapäähuumoria ja siinä sivussa muutama osuva havainto vanhenemisesta. Tanskalaisessa versiossa vanhenemisen teema on konkreettisempi. Suomi-versiossa vietetään vuoden 1995 ylioppilaiden luokkakokousta, kun tanska-versiossa muisteltu vuosi on 1986. Pääosien esittäjät Nicolaj Kopernikus, Anders W. Berthelsen ja Troels Lyby ovat siis kymmenkunta vuotta vanhempia kuin suomalaiset vastineensa Aku Hirviniemi, Sami Hedberg ja Jaajo Linnonmaa. He ovat myös parempia näyttelijöitä. Se on ainoa syy miksi tämä elokuva on jotenkuten siedettävä.
Luokkakokouksen käsikirjoitus on melkein yksi-yhteen kopioitu Klassefestenistä. Jos olet nähnyt toisen, olet nähnyt molemmat. En voi suositella kumpaakaan, mutta jos jostain syystä haluat tämäntyyppisen elokuvan katsoa, katso alkuperäinen. Se maistuu hiukan enemmän oikealta elämältä ja siksi sen aiheuttamat myötähäpeän (ja muutamassa kohtauksessa ilon) tunteet ovat hiukan voimakkaampia.
K: Claudia Boderke, Lars Mering
2/10
LUOKKAKOKOUKSELLE on molemmissa maissa tehty jatko-osa. Jos suomalainen jatko-osa on ykköseen verrattuna yhtä huono kuin tämä tanskalainen, se on todella kelvoton. Enkä aio tälle monta sanaa uhrata.
Begravelsen (hautajaiset) ei nimittäin ole ollenkaan hauska. Ykkösosan vähäinenkin tunnelma on kadoksissa. Tämän luultavasti haluaa katsoa vain jos on jostain syystä kiintynyt ykköselokuvan hahmoihin tai näyttelijöihin. Vain muutama loppupuolen kohtaus on jotenkin toimiva ja osuva, siitä hyvästä 2 tähteä kymmenestä.
Luokkakokouksista on siis hygge kaukana. Jos haluan aistia sitä Suomesta käsin, täytynee katsoa Klovnia uusintana. Ehkä myös Rita (2012-) -sarja ajaa saman asian.
Lomailin äskettäin perheen kanssa Kööpenhaminassa ja aion muutamalla sanalla suositella joitain sen museoita ja nähtävyyksiä. Kuten tapoihini kuuluu, lipsun hiukan uskonnollisille sivuraiteille. Sen lisäksi arvostelen tanskalaiset alkuperäisversiot Luokkakokous-elokuvista. Kysyt ehkä miksi, ja vastaan että arvosteluasteikon kalibroimiseksi on välillä katsottava huonompiakin elokuvia.
Museoita
ALKUUN totean että Kööpenhaminassa on useita muitakin ehdottomasti käymisen arvoisia kohteita kuin alla mainitut. Nationalmuseet, eli Tanskan kansallismuseo, on valtaisa historiallinen museo. Statens Museum for Kunst on varovasti arvioiden n. 4 kertaa Helsingin Ateneumin kokoinen taidemuseo. Näissä vierailimme edellisellä Köpiksen visiitillämme.Kaikissa näissä museoissa on myös nähtävää ja ihmeteltävää lapsille. Oma 7-vuotias poikani jaksoi ihmetellä kohteita sen minkä minäkin. Lapset haluavat toki myös Tivoliin, mutta se on talvella kiinni.
Rosenborg Slot
9/10PERUSTIETONI Tanskan historiasta ovat valitettavan vähäiset, joten turvaudun nyt Wikipediaan kaivaessani lisätietoja kohteista. Sieltä saan selville että Rosenborgin linna on perustettu 1600-luvun alussa kuningas Kristian IV:n huvimajaksi. Linnaa laajennettiin muutamaan otteeseen ja nykyisen ulkoasunsa se sai vuoden 1633 tietämillä. Linnassa on nykyisin näytillä kuninkaallinen esinekokoelma n. vuodesta 1600 vuoteen 1863.
Vakavamielinen Kristian IV lapsena
Myös linnan sisäkatot ja seinät ovat taideteoksia sinänsä. Linnasta löytyy myös Kristian IV:n alkuperäinen käymälä, jonka kaakelointi on tosin myöhempää perua (1700- ja 1800-luvuilta). Rosenborgin linna on siis ehdottomasti käymisen väärti!
Lisätietoja: http://www.kongernessamling.dk/rosenborg/
Amalienborg Slot
7/10JOS Rosenborgin linna oli tuulahdus 1600- ja 1700-luvuilta, tuo Amalienborgin linnan kokoelma vierailijan 1800- ja 1900-luvulle. Itse linna-alue on valmistunut 1750-luvulla ja siitä tuli kuninkaallinen linna vuonna 1794.
Amalienborgin linnan museon esineistö ei hetkauta aivan samalla voimakkuudella kuin Rosenborgin, mutta koska linnoihin pääsee kätevästi yhteislipulla, kannattaa täälläkin käydä. Amalienborgissa hienointa on ehkä itse linna-alue, se nimittäin koostuu neljästä erillisestä palatsista, jotka ovat kahdeksankulmaisen aukion ympärillä. Myös Fredrikin kirkko kuuluu kokonaisuuteen.
Lisätietoja Amalienborgista: http://www.kongernessamling.dk/amalienborg/
Frederiks Kirke
8/10FREDRIKIN kirkko tunnetaan myös nimellä Marmorikirkko. Kirkon rakentaminen aloitettiin jo 1749 kuningas Fredrik V:n aikana, mutta kuninkaan kuoltua 1766 rakennustyö jäi kesken. Kirkon työmaa oli raunioina yli 100 vuoden ajan, kunnes varakas teollisuusmies Carl Fredrik Tietgen osti kirkon työmaan valtiolta ja rahoitti kirkon rakentamisen loppuun. (Tietgen tunnetaan mm. Tuborgin oluttehtaan ja nykyisen Daniscon perustajana.) Kirkko valmistui viimein vuonna 1894 ja sitä ei nimestään huolimatta lopulta rakennettu marmorista vaan kalkkikivestä.
Kirkko on näkemisen arvoinen! Se on myös kätevästi Amalienborgin linnan vieressä ja istuu linnan muodostamaan rakennuskokonaisuuteen.
Myös kirkon kupolissa pääsee vierailemaan päivittäin, vierailu sinne on maksullinen. Itse kirkkoon ei ole pääsymaksua, onhan se käytössä oleva Herran huone. Kirkon ja kupolin aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen vierailua: http://www.marmorkirken.dk/. Meidän vierailuaikanamme kirkon kupoli ei ollut avoinna.
Ny Carlsberg Glyptotek
10/10GLYPTOTEEKKI on Carlsbergin panimosuvun perijän Carl Jacobsenin vuonna 1897 perustama massiivinen kuvataidemuseo. Modernin ajan taiteen lisäksi näytteillä on mittava valikoima antiikin ajan taide-esineitä Egyptistä, Kreikasta ja Italian niemimaalta sekä etruskien että Rooman vallan ajalta. En muista nähneeni laajempaa valikoimaa antiikkia kuin British Museumissa! Eurooppalaisista mittavia antiikkikokoelmia omistavista museoista Berliinin Pergamonmuseum on tosin minulla käymättä.
Glyptoteekin antiikin ajan veistosgalleriat ovat häkellyttäviä! Roomalaiset marmorikasvot tuhansien vuosien takaa ovat kuin eläviä. Mutta tuoreempi veistostaide ei jää niistä jälkeen! Joukossa on käsittämättömän taitavasti veistettyjä hahmoja. Suorastaan odotan niiden alkavan liikkua!
Laurent-Honoré Marqueste: Perseus tappamassa Medusaa
Erittäin vahva suositus! Lisätiedot: http://www.glyptoteket.dk
Frihedsmuseet
0/10TANSKAN vastarintamuseo, Frihedsmuseet, ei varsinaisesti ole huono museo. Sitä ei vaan tällä hetkellä ole olemassa. Museo paloi 28.4.2013 niin pahasti että se jouduttiin purkamaan. Museo on tarkoitus avata uudestaan vuonna 2018. Aion palata silloin tarkastamaan museon.
Vor Frelsers Kirke
8/10VAPAHTAJAN kirkko on vuonna 1696 valmistunut pyhättö, joka tunnettaneen parhaiten sen erikoiseta kierretornista. Kirkon torni on valmistunut 1752. Esineistöltään kirkko on upea ja stiä ihmetellessä taas tulee itselleni mieleen ettei tällaista varautta vaan ole ollut Suomessa. Ja tämä on ihan normi-tanskalainen luterilainen kirkko.
Tähänkään kirkkoon ei ole pääsymaksua, mutta tornissa vierailu maksaa. Torniin pääsy on keskitalvella suljettu ja se avautuu tänä vuonna 25.2. Lisätietoja kirkosta löytyy täältä:
http://www.vorfrelserskirke.dk
Kukas sitten on Jeremiel? Päättelen että patsaan jalustassa on joka tapauksessa kirotusvirhe ja yksi ällä liikaa. Joidenkin lähteiden mukaan myös Jeremiel on arkkienkeli, Tuonelan vartija. Tuonela on siis tässä yhteydessä sama asia kuin Sheol ja Haades, tilapäinen kuolemanjälkeinen olotila jossa sielut odottavat viimeistä tuomiota. Se ei siis ole ollenkaan sama asia kuin Kadotus tai Helvetti tai Gehenna, jotka tarkoittavat ikuista eroa Jumalasta. Jeremiel mainitaan ainoastaan Esran ilmestyksessä, joka on varsinaiseen Raamatun kaanoniin kuulumaton apokryfikirja.
Jeremiell? Jermiel? Jerahmeel? Eremiel? Remiel?
Nykyisistä kirkkokunnista ainoastaan ortodoksit nimeävät Jehrameelin arkkienkeliksi, ja hän on heille kahdeksas sellainen! Neljän minulle tutun enkelin lisäksi ortodoksien listalla ovat Sealtiel, Jegudiel ja Barakiel. Onkin melko kummallista että Jehrameeliä esittävä patsas on pystytetty luterilaiseen kirkkoon. Luterilaiset kun tunnustavat ainoastaan Mikaelin arkkienkeliksi.
Kerubin luulisi olevan kerubi, De Coelesti Hierarchian mukaan enkelien toiseksi korkeimman lajin edustaja. Kerubien yläpuolella ovat vain serafit, kun taas arkkienkelit ovat saman teoksen mukaan vasta kahdeksanneksi korkeimpia. Kerubeilla on neljä päätä ja neljä siipeä ja ne siivet ovat täynnä silmiä. Kirkon patsas ei kuitenkaan vastaa tätä kuvausta. Patsaan androgyynillä ihmishahmolla on kaksi siipeä ja kädessään kirja ja liekehtivä miekka.
Vapahtajan kirkon vääräoppinen(?) kerubi
Patsaan veistäjä ei siis ole lukenut De Coelesti Hierarchiaa tai sitten kyseessä on joku Da Vinci -koodi jota en ole vielä selvittänyt. Täytyy syventyä asiaan lisää. Lupaan palata enkelien nimiin ja hierarkioihin myöhemmin toisessa postissa.
Enkeleistä siirrymmekin jouhevasti vanhoihin piruparkoihin!
Elokuvaa
EDELTÄVÄ osuus oli koko perheelle soveliasta. Seuraavat elokuvat eivät enää ole.
Klassefesten (2011)
O: Niels NørløvK: Claudia Boderke, Lars Mering
4/10
SUOMALAINEN Luokkakokous (2015) on melko kammottava elokuva. Katsoin sen jokin aika sitten odottaen sen olevan edes hiukan viihdyttävä, mutta sain pettyä pahasti. Tanskalainen esikuva oli jossain mainittu rohkeaksi ja hauskaksi, ja koska tykkään Klovn-sarjan huumorista, ajattelin tarkastaa sen. Ennakko-odotukset olivat kyllä melko matalat.
Luvassa on siis alapäähuumoria ja siinä sivussa muutama osuva havainto vanhenemisesta. Tanskalaisessa versiossa vanhenemisen teema on konkreettisempi. Suomi-versiossa vietetään vuoden 1995 ylioppilaiden luokkakokousta, kun tanska-versiossa muisteltu vuosi on 1986. Pääosien esittäjät Nicolaj Kopernikus, Anders W. Berthelsen ja Troels Lyby ovat siis kymmenkunta vuotta vanhempia kuin suomalaiset vastineensa Aku Hirviniemi, Sami Hedberg ja Jaajo Linnonmaa. He ovat myös parempia näyttelijöitä. Se on ainoa syy miksi tämä elokuva on jotenkuten siedettävä.
Luokkakokouksen käsikirjoitus on melkein yksi-yhteen kopioitu Klassefestenistä. Jos olet nähnyt toisen, olet nähnyt molemmat. En voi suositella kumpaakaan, mutta jos jostain syystä haluat tämäntyyppisen elokuvan katsoa, katso alkuperäinen. Se maistuu hiukan enemmän oikealta elämältä ja siksi sen aiheuttamat myötähäpeän (ja muutamassa kohtauksessa ilon) tunteet ovat hiukan voimakkaampia.
Klassefesten 2: Begravelsen (2014)
O: Mikkel SerupK: Claudia Boderke, Lars Mering
2/10
LUOKKAKOKOUKSELLE on molemmissa maissa tehty jatko-osa. Jos suomalainen jatko-osa on ykköseen verrattuna yhtä huono kuin tämä tanskalainen, se on todella kelvoton. Enkä aio tälle monta sanaa uhrata.
Begravelsen (hautajaiset) ei nimittäin ole ollenkaan hauska. Ykkösosan vähäinenkin tunnelma on kadoksissa. Tämän luultavasti haluaa katsoa vain jos on jostain syystä kiintynyt ykköselokuvan hahmoihin tai näyttelijöihin. Vain muutama loppupuolen kohtaus on jotenkin toimiva ja osuva, siitä hyvästä 2 tähteä kymmenestä.
Luokkakokouksista on siis hygge kaukana. Jos haluan aistia sitä Suomesta käsin, täytynee katsoa Klovnia uusintana. Ehkä myös Rita (2012-) -sarja ajaa saman asian.
Comments
Post a Comment