Fantastinen joulu: Joulupukin rikokset
Jo kolmannen kerran tarjoilen jouluajan elokuva-rosollia sillin ja kerman kera. Vaikka en tietoisesti sitä tavoitellut, kaikkiin valitsemiini elokuviin sisältyy jokin yliluonnollinen elementti. Ehkä joulun aika on omiaan kutsumaan alitajunnasta kaikenmaailman riiviöt, tontut, enkelit, joulupukit ja velhot esiin...
K: Chris Columbus
★★★
Viittasin Riiviöihin Oudompia asioita käsittelevässä postissani ja toistan sen jutun toteaman nyt hieman eri sanoin. Kaikki 1980-luvun kauhu-fantasia-elokuvat eivät ole kestäneet aikaa ja Stranger Things (2016-) tekee samat jutut paljon paremmin. Gremlins (1984) ei kuitenkaan ole huonoin kasarin kauhu-fantsu-tuotoksista ja sen sietää katsoa edelleen. Koen että se kuuluu E.T.:n (1982) lailla länsimaisen populaarikultuuriin kaanoniin, osastoon "pienet profeetat".
Gremlins sijoittuu lumiseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin ja vieläpä samoihin lavasteisiin kuin Back to the Future (1985). Uskon että elokuvan perusjuoni on jo tiedossa. Jos ei ole, voin tiivistää sen näin: Joululahjaksi saatu lemmikki aiheuttaa kauhua kun sen hoito-ohjeet unohdetaan.
Elokuva sisältää hurttia huumoria ja on melko raaka. Muistelen elokuvan ikärajan olleen K-14 sen ensi-iltakierroksella Suomessa (en olisi itse päässyt luvallisesti elokuvaa katsomaan). Mielestäni se sopii kuitenkin vanhempien seurassa 10-12-vuotiaiden katsottavaksi.
Riiviöiden käsikirjoittaja Chris Columbus on nuorten fantasiatoiminnan veteraani ja 2000-luvulla kunnostautunut ohjaamalla kaksi ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa. Niihin palaan vielä.
★★★★
Oletan että tunnet Rare Exports (2010) konseptin ja en ajatellut avata sitä tässä sen enempää. Jos et kuitenkaan elokuvaa ole nähnyt, suosittelen katsomaan sen vaikka ensi jouluna. Elokuvan maailma on vinksahtanut ja sopivan pelottava 10-12-vuotiaiden lasten kanssa katsottavaksi. En suosittele sitä sen nuoremmille, enkä varsinkaan niille jotka vielä uskovat joulupukkiin.
K: Matt Lieberman
★★★½
Juuri uskosta joulupukkiin ja joulun henkeen on kyse tuoreessa Netflix-tuotannossa The Christmas Chronicles (2018). Kurt Russell esittää velmua partaheppua joka joutuu vaikeuksiin kahden sisaruksen tahattomasti sabotoitua hänen lentävän rekensä. Samalla koko joulun henki vaarantuu ja maailmaa uhkaa luottamuspula ja ihmisten välillä paha tahto.
Vaikka ei aivan Coca Cola -pukki olekaan, Russelin jouluheppu on peri-amerikkalainen hahmo. Se ei toki menoa haittaa. The Christmas Chronicles on varsin toimivaa joulunajan viihdettä ja sitä katsoessa saa monet hilpeät naurut. Hiukan koskettavaa sanomaakin löytyy pohjalta.
K: Frances Goodrich, Albert Hackett, Frank Capra
★★★★½
Ihmeellinen on elämä on jokajouluinen elokuvaklassikko, joka myös kestää katselua, jos ei joka joulu, niin vähintään 10 vuoden välein.
Heti elokuvan alku paljastaa kyseessä olevan fantasian, mutta kun elokuva pääsee vauhtiin, fantasiapuoli unohtuu hetkeksi. Päähenkilö George Baileyn kohtalot ovat todentuntuisia ja häneen samaistuu helposti. James Stewart kaikkine maneereineen näyttelee ilmeikkäästi ja tunteikkaasti. Hän ei ole kiiltokuvamainen sankari, vaan erittäin inhimillinen ja erehtyvä.
Elokuvan sukupuoliroolit ovat varsin perinteiset. Mary Hatch (Donna Reed) on määrätietoinen tavoitellessaan puolisoa, mutta rouva Baileynä hänen roolikseen jää tukea hiljaisesti miestään. George ei puhu vaikeuksistaan vaimolleen, vaan perinteisen miehen tavoin pakenee niitä pulloon ja suunnittelee itsemurhaa. Lopulta yliluonnollinen interventio ja vaimon rakastava tuki pelastavat miehen.
Elokuva on kestänyt aikaa hyvin. Se tarjoaa ajatonta valkokankaan magiaa ja sen sanoma on merkittävä ja yhä ajankohtainen. Myös loppuratkaisu yllättää edelleen.
Magiaa tarjoaa myös seuraava elokuva.
K: J.K. Rowling
★
Gremlins (1984)
O: Joe DanteK: Chris Columbus
★★★
Viittasin Riiviöihin Oudompia asioita käsittelevässä postissani ja toistan sen jutun toteaman nyt hieman eri sanoin. Kaikki 1980-luvun kauhu-fantasia-elokuvat eivät ole kestäneet aikaa ja Stranger Things (2016-) tekee samat jutut paljon paremmin. Gremlins (1984) ei kuitenkaan ole huonoin kasarin kauhu-fantsu-tuotoksista ja sen sietää katsoa edelleen. Koen että se kuuluu E.T.:n (1982) lailla länsimaisen populaarikultuuriin kaanoniin, osastoon "pienet profeetat".
Gremlins sijoittuu lumiseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin ja vieläpä samoihin lavasteisiin kuin Back to the Future (1985). Uskon että elokuvan perusjuoni on jo tiedossa. Jos ei ole, voin tiivistää sen näin: Joululahjaksi saatu lemmikki aiheuttaa kauhua kun sen hoito-ohjeet unohdetaan.
Elokuva sisältää hurttia huumoria ja on melko raaka. Muistelen elokuvan ikärajan olleen K-14 sen ensi-iltakierroksella Suomessa (en olisi itse päässyt luvallisesti elokuvaa katsomaan). Mielestäni se sopii kuitenkin vanhempien seurassa 10-12-vuotiaiden katsottavaksi.
Riiviöiden käsikirjoittaja Chris Columbus on nuorten fantasiatoiminnan veteraani ja 2000-luvulla kunnostautunut ohjaamalla kaksi ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa. Niihin palaan vielä.
Rare Exports (2010)
O&K: Jalmari Helander★★★★
Oletan että tunnet Rare Exports (2010) konseptin ja en ajatellut avata sitä tässä sen enempää. Jos et kuitenkaan elokuvaa ole nähnyt, suosittelen katsomaan sen vaikka ensi jouluna. Elokuvan maailma on vinksahtanut ja sopivan pelottava 10-12-vuotiaiden lasten kanssa katsottavaksi. En suosittele sitä sen nuoremmille, enkä varsinkaan niille jotka vielä uskovat joulupukkiin.
The Christmas Chronicles (2018)
O: Clay KaytisK: Matt Lieberman
★★★½
Juuri uskosta joulupukkiin ja joulun henkeen on kyse tuoreessa Netflix-tuotannossa The Christmas Chronicles (2018). Kurt Russell esittää velmua partaheppua joka joutuu vaikeuksiin kahden sisaruksen tahattomasti sabotoitua hänen lentävän rekensä. Samalla koko joulun henki vaarantuu ja maailmaa uhkaa luottamuspula ja ihmisten välillä paha tahto.
Vaikka ei aivan Coca Cola -pukki olekaan, Russelin jouluheppu on peri-amerikkalainen hahmo. Se ei toki menoa haittaa. The Christmas Chronicles on varsin toimivaa joulunajan viihdettä ja sitä katsoessa saa monet hilpeät naurut. Hiukan koskettavaa sanomaakin löytyy pohjalta.
It's a Wonderful Life (1946)
O: Frank CapraK: Frances Goodrich, Albert Hackett, Frank Capra
★★★★½
Ihmeellinen on elämä on jokajouluinen elokuvaklassikko, joka myös kestää katselua, jos ei joka joulu, niin vähintään 10 vuoden välein.
Heti elokuvan alku paljastaa kyseessä olevan fantasian, mutta kun elokuva pääsee vauhtiin, fantasiapuoli unohtuu hetkeksi. Päähenkilö George Baileyn kohtalot ovat todentuntuisia ja häneen samaistuu helposti. James Stewart kaikkine maneereineen näyttelee ilmeikkäästi ja tunteikkaasti. Hän ei ole kiiltokuvamainen sankari, vaan erittäin inhimillinen ja erehtyvä.
Elokuvan sukupuoliroolit ovat varsin perinteiset. Mary Hatch (Donna Reed) on määrätietoinen tavoitellessaan puolisoa, mutta rouva Baileynä hänen roolikseen jää tukea hiljaisesti miestään. George ei puhu vaikeuksistaan vaimolleen, vaan perinteisen miehen tavoin pakenee niitä pulloon ja suunnittelee itsemurhaa. Lopulta yliluonnollinen interventio ja vaimon rakastava tuki pelastavat miehen.
Elokuva on kestänyt aikaa hyvin. Se tarjoaa ajatonta valkokankaan magiaa ja sen sanoma on merkittävä ja yhä ajankohtainen. Myös loppuratkaisu yllättää edelleen.
Magiaa tarjoaa myös seuraava elokuva.
Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald (2018)
O: David YatesK: J.K. Rowling
★
Sanon sen heti: Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald (2018) tekee Harry Potter -elokuville saman minkä Star Wars: Episode I - The Phantom Menace (1999) teki Star Wars -elokuville. Crimes ei ole elokuvana pelkästään turha ja sekava. Se on täydellinen pilaus, joka murentaa J.K. Rowlingin luoman taikamaailman perustuksia. Kaiken huipuksi, kuten Menace oli George Lucasin, Crimes on J.K. Rowlingin omasta kynästä! Se että Rowling kirjoittaa tällaista käsittämätöntä sotkua ikäänkuin asettaa koko hänen kirjallisen taituruutensa kyseenalaiseksi ja saa minut epäilemään että Harry Potter -sarjan nerokkaat piirteet ovat pelkästään sattumaa.
Pimeä velho Grindelwald mainitaan jo ensimmäisessä Harry Potter -kirjassa ja hänen toimiaan valotetaan lisää sarjan viimeisessä osassa. Sarjan faneilla, kuten minulla, on siis jo jonkinlainen ennakko-odotus Grindelwaldista ja siihen vastaaminen on väkisin haaste. Star Wars -analogiaa jatkaakseni, vanhoilla faneilla oli mielikuva kloonisodista, ja se miten ne esitettiin Episodeissa II ja III oli useimpien mielestä pettymys.
Ensimmäinen Fantastic Beasts -sarjan elokuva toimi hyvin itsenäisenä elokuvana. Tämä toinen odottaa enemmän pohjatietoa taikamaailmasta. Esim. Albus Dumbledoren on syytä olla katsojalle ennestään tuttu. Toisaalta koska elokuva on kauttaaltaan sekava ja rikkoo aiemmin kerrottuja, en tiedä onko pohjatiedoilla mitään väliä. Ehkä onkin mahdollista pitää tästä elokuvasta jos ei tiedä ennestään liikaa Potter-maailmasta.
Elokuvassa esitetään Grindelwaldin olevan voimakas velho ja vain Dumbledoren olevan hänen veroisensa. Grindelwald myös esittelee elokuvassa ylivertaisia kykyjään. Elokuvassa ei kuitenkaan näytetä tai perustella miten nämä kyvyt ja asema voimakkaana velhona on saavutettu. Dumbledore on ikäänkuin jo 1920-luvulla yhtä vahva kuin Harry Potterin aikana 70 vuotta myöhemmin. Juuri sen näkeminen miten Grindelwald ja Dumbledore ovat kasvaneet voimallisiksi olisi voinut olla kiinnostavaa. Avattiinhan Voldemortin voimien kasvua Harry Potter -sarjassa kutkuttavalla ja taikamaailman kontekstissa uskottavalla tavalla.
Pimeä velho Grindelwald mainitaan jo ensimmäisessä Harry Potter -kirjassa ja hänen toimiaan valotetaan lisää sarjan viimeisessä osassa. Sarjan faneilla, kuten minulla, on siis jo jonkinlainen ennakko-odotus Grindelwaldista ja siihen vastaaminen on väkisin haaste. Star Wars -analogiaa jatkaakseni, vanhoilla faneilla oli mielikuva kloonisodista, ja se miten ne esitettiin Episodeissa II ja III oli useimpien mielestä pettymys.
Ensimmäinen Fantastic Beasts -sarjan elokuva toimi hyvin itsenäisenä elokuvana. Tämä toinen odottaa enemmän pohjatietoa taikamaailmasta. Esim. Albus Dumbledoren on syytä olla katsojalle ennestään tuttu. Toisaalta koska elokuva on kauttaaltaan sekava ja rikkoo aiemmin kerrottuja, en tiedä onko pohjatiedoilla mitään väliä. Ehkä onkin mahdollista pitää tästä elokuvasta jos ei tiedä ennestään liikaa Potter-maailmasta.
Elokuvassa esitetään Grindelwaldin olevan voimakas velho ja vain Dumbledoren olevan hänen veroisensa. Grindelwald myös esittelee elokuvassa ylivertaisia kykyjään. Elokuvassa ei kuitenkaan näytetä tai perustella miten nämä kyvyt ja asema voimakkaana velhona on saavutettu. Dumbledore on ikäänkuin jo 1920-luvulla yhtä vahva kuin Harry Potterin aikana 70 vuotta myöhemmin. Juuri sen näkeminen miten Grindelwald ja Dumbledore ovat kasvaneet voimallisiksi olisi voinut olla kiinnostavaa. Avattiinhan Voldemortin voimien kasvua Harry Potter -sarjassa kutkuttavalla ja taikamaailman kontekstissa uskottavalla tavalla.
Eräs elokuvan juonenkäänne tuo kovasti mieleen Blade Runner 2049:n (2017). Runnerissa käänne toimii, Crimesissa ei, koska sitä ei pohjusteta tarpeeksi.
Elokuvan trailerit ovat huomattavasti parempia kuin itse elokuva. Suosittelenkin katsomaan trailerit ja jättämään itse elokuvan väliin.
Elokuva loppuu tilanteeseen, jolle en todellakaan halua nähdä jatkoa. Voi kuitenkin toivoa (joulupukilta) että kolmososassa pystytään jotenkin paikkamaan tämän osan erheitä. Olihan Star Wars: Episode II:kin kelvollinen maineen palautus Star Warseille. Tosin Episode III:ssa otettiin taas pakkia.
Tästä huolimatta, tulen palaamaan blogissani Harry Potteriin.
Elokuvan trailerit ovat huomattavasti parempia kuin itse elokuva. Suosittelenkin katsomaan trailerit ja jättämään itse elokuvan väliin.
Elokuva loppuu tilanteeseen, jolle en todellakaan halua nähdä jatkoa. Voi kuitenkin toivoa (joulupukilta) että kolmososassa pystytään jotenkin paikkamaan tämän osan erheitä. Olihan Star Wars: Episode II:kin kelvollinen maineen palautus Star Warseille. Tosin Episode III:ssa otettiin taas pakkia.
Tästä huolimatta, tulen palaamaan blogissani Harry Potteriin.
Comments
Post a Comment