Vanhurskaan mahti
Tässä postissani palaan vakioteemoihini, supersankareihin ja toiseen maailmansotaan. Repostelen kolme Marvel-elokuvaa sekä tuoreen sotaelokuvan Hacksaw Ridgen.
Elokuvat perustuvat (tietenkin) Marvel Comicsin sarjakuviin, joista ensimmäiset julkaistiin 1939. Puhuttaessa amerikkalaisista sarjakuvista käytetään käsitteitä Golden Age, sarjakuvien kulta-aika 1930-luvun lopusta 1950-luvun alkuun ja Silver Age, 1950-luvun puolesta välistä n. vuoteen 1970.
Kulta-ajalla toimi Marvelin edeltäjä Timely Comics ja sen sankareihin kuuluivat mm. Angel, Captain America, Namor the Sub-Mariner ja Human Torch. Tulen palaamaan heihin myöhemmin...
Tyypillistä kulta-ajan tarinoille on sankarien taistelu sen aikaisia todellisia vihollisia, esim. natseja ja japanilaisia, vastaan. Hopea-ajalla taas muotoutui supersankarisarjakuvien nykyinen formaatti, jolla on tyypillistä supersankari-tiimit, kuten Avengers ja X-Men, jotka taistelevat supervihollisia, kuten Red Skullia ja Magnetoa, vastaan.
Supersankari-genre ei toki ole niin nuori. Kyllähän jo Vanhan testamentin sankarit, vaikkapa Mooses ja Simson ovat eräänlaisia supersankareita, puhumattakaan sumerilaisten Gilgamesista, joka on luultavasti kaikkein vanhin supersankari (n. 2100 eKr.). Sitten ovat tietenkin kreikkalaisten Herakles ja Odysseus, ja monet muut. Ajanlaskun ajan supersankareista mainittakoon vaikka Thor, Väinämöinen ja Robin Hood.
Tarinoissa nämä muinaisen ajan sankarit usein esitetään todella eläneiksi ihmisiksi (tai jumaliksi), joten ne eivät ole 100% verrokki Marvelin hahmoille. Tarkoituksella viihdefiktioksi tehtyjen supersankareiden ensimmäisiksi voikin ehkä laskea Edgar Rice Burroughsin hengentuotteet Tarzanin (1912) ja John Carterin (1912). Naamion käytössä nykyisten supersankarien esikuva lienee Johnston McCulleyn luoma Zorro (1919).
MARVEL-ELOKUVAT siis perustuvat Marvelin sarjakuviin ja hahmoihin, mutta eivät seuraa mitään tiettyä sarjakuvissa esitettyä tarinan kaarta sellaisenaan. Tulkitsen kuitenkin niiden ottavan paljon elementtejä Mark Millarin Ultimates-sarjakuvista ja Ed Brubakerin Captain America -kaaresta. Sarjakuvien siirtämistä valkokankaalle monimutkaistavat elokuvaoikeuksien jakaantuminen usealle studiolle. Annapa kuin selitän.
Marvelin kaikki sarjakuvat tapahtuvat enemmän tai vähemmän samassa "multiversumissa". Tämän multiversumin sisällä voi olla useita rinnakkaisia universumeita ja niidenkin sisällä vielä vaihtoehtoisia todellisuuksia. Kuitenkin sarjakuvien logiikan mukaan Captain America voi kadulla kohdata Wolverinen tai Deadpoolin tai Spider-Manin tai Bladen, ja sarjakuvissa hahmot usein seikkailevatkin yhdessä. Sen lisäksi että päähahmoilla on omat hahmon mukaan nimetyt lehtensä, on tiimilehtiä joissa tarinoidaan sankareiden yhteisseikkailuista. Tämän lisäksi tapahtuu suunnilleen vuosittain "eventtejä", joissa sankarit kohtaavat yhteisen uhkan.
Yhteislehdet ja eventit ovat jonkinlainen myynninedistämiskeino. Jos olet Wolverine-fani, ei riitä että ostat Wolviksen oman lehden joka kuukausi. Sen lisäksi pitää ostaa pari tiimilehteä ja eventin koittaessa mahdollisesti kymmeniä lehtiä lisää joissa Wolverine "vierailee".
Luulisin että faneja jotka ostavat aina kaiken Marvel-multiversumiin sijoittuvan materiaalin on melko vähän. Tai ainakin heiltä vaaditaan paksu rahapussi ja paljon vapaa-aikaa. Lehtiä ilmestyy yli 80 nimikettä joka kuukausi. Se tekee tuhatkunta lehteä vuodessa!
Myös sarjakuvissa vaaditaan lukijalta vapaaehtoista epäuskosta luopumista. Itse koen että, tarinoiden sisäinen logiikka ei enää pysy kasassa koko tämän massiivisen nimikemäärän yli. Jotta epäuskosta voi luopua, on syytä valita omat suosikkisankarinsa ja rajata seuraaminen niihin.
Marvel-elokuvissa tämä rajaus tehdään osittain katsojan puolesta siten että elokuvaoikeudet on (alunperin epähuomiossa?) myyty useammalle studiolle, seuraavasti:
Toisaalta uskollisuus sarjakuville kärsii tästä rajauksesta. Sarjakuvien The New Avengers -ryhmää tuskin tullaan elokuvissa lähiaikoina näkemään. Ryhmään nimittäin kuuluisivat Captain America, Iron Man, Luke Cage, Spider-Woman, Sentry ja Echo, joiden oikeudet ovat Marvelilla, ja heidän lisäkseen Spider-Man (oikeudet Sonyllä) ja Wolverine (oikeudet Foxilla). Disney ja Sony ovat kyllä päässeet sopimukseen Spider-Manin esiintymisestä MCU-elokuvissa. Tämä on Spider-Manin toinen reboot muutaman vuoden sisällä! Reboot tarkoittaa siis ettei mitään aikaisempia Spider-Man elokuvia ole tapahtunut MCU:ssa.
Oikeuksien jakaantumisen takia, myös joidenkin henkilöiden taustatarinat on jouduttu kirjoittamaan uudestaan. Sarjakuvissa Wanda ja Pietro Maximoff ovat mutanttijohtaja Magneton lapsia. Magnetoa tai muita mutantteja ei kuitenkaan ole olemassa MCU-elokuvien maailmassa. Välttämättä tarinankerronta ei näistä muutoksista mitenkään kärsi. Korkeintaan hardcore-sarjakuvafanit saattavat häiriintyä.
Mutta auttaako tämä rajaus MCU-elokuvia kohti eheämpää sisäistä logiikkaa? Se selviää alla.
K: Joss Whedon
7/10
Avengers: Age of Ultron on yhdestoista MCU-elokuva. Ymmärtääksesi paremmin elokuvan tapahtumia ja hahmoja on hyötyä jos olet nähnyt aiemmin ainakin The Avengers (2012) ja Captain America: The Winter Soldier (2014) -elokuvat. Muiden MCU-elokuvien näkeminen ei mielestäni ole välttämätöntä, vaikka niihinkin viitataan. The Avengers kokoaa tiimin ja esittelee kutakin hahmoa riittävästi, kun taas The Winter Soldierin tapahtumat luovat pohjan vallitsevalle "maailmantilanteelle".
Esittelen nyt elokuvan pääasiassa sen hahmojen kautta. Elokuvan Avengers-tiimiin kuuluu hyvin erilaisia sankareita. Ensinnäkin "The Big Three", tavalla tai toisella voimakkaita superkykyjä omaavat Avengerien johtohahmot:
Sanoinko iso kolmonen? Supervoimakkaita on neljäskin. Hän ei kuitenkaan kuulu aina Avengerien jäsenlistalle ja luonteeltaankin hän on ulkopuolinen erakko:
Näiden supervoimakkaiden sankarien lisäksi, Avengersiin kuuluu tulitukiosasto. He ovat normaaleja ihmisiä joilla kuitenkin on yliluonnolista lähenteleviä taitoja:
Ja viimeisenä ovat villit kortit, jotka esitellään tässä elokuvassa. Elokuvan maailmassa he kaikki ovat saaneet voimansa Infinity Stonelta, mystiseltä taikakiveltä:
Seuraavat eivät varsinaisesti ole Avengerien jäseniä, mutta auttavat heitä:
Taisi käydä jo selväksi että tässä elokuvassa on enemmän magiaa kuin kaikissa Harry Potter -elokuvissa yhteensä! Millainen soppa näistä yliluonnollisista aineksista sitten syntyy? Varsin viihdyttävä ja hiukan koskettavakin. Elokuvan tapahtumista pääosa sijoittuu fiktiiviseen Sokoviaan, joka on pieni itä-Eurooppalainen valtio, vähän kuin tosielämän Kosovo. Taikavoimat ottavat yhteen toistuvasti, mutta sivulliset jäävät taistelujen keskelle ja kärsivät. Hirveän syvällistä sanomaa en tästä kuitenkaan löydä.
Tämä on toki pakkokatsottavaa aiempien MCU-elokuvien ystäville ja ylipäätään ihan hyvää fantasiaviihdettä. Kuten aiempana mainitsin, en ehkä suosittele ensimmäiseksi MCU-elokuvaksi, mutta ihan kaikkia aiempia ei tarvitse nähdä ennenkuin hahmojen mukana voi elää.
Elokuva on katsottavissa mm. Netflixistä.
K: Jon Spaiths, Scott Derrickson, C. Robert Cargill
8/10
Äskettäin teattereihin tullut Doctor Strange on neljästoista MCU-elokuva. Elokuvan voi katsoa täysin itsenäisenä fantasiaelokuvana eikä sen ymmärtäminen edellytä mitään ennakkotietoja Marvel-universumista.
Siinä missä Age of Ultronissa käytetään teknologiaksi selitettyä taikuutta, Doctor Strange ei edes yritä antaa ihmeellisille tapahtumille muuta nimiä kuin taikuus.
Stephen Strange on huippuälykäs ja huipputaitava kirurgi, joka poistaa käsivaralta luoteja aivoista. Strange joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen, näprättyään kännykkää autoa ajaessa! Hän kyllä toipuu, mutta hänen kätensä ovat vaurioituneet ja niihin jää pysyvä vapina joka estää hänen jatkonsa kirurgina.
Strange saa vapinan onnettomuuden seurauksena, mutta vaiva muistuttaa tosielämässä melko yleistä essentiaalia vapinaa (ICD-10: G 25.0). Vaiva on sinänsä vähäinen, eikä se estäisi Strangea jatkamasta uraansa lääketieteessä vaikkapa tutkijana, mutta Strange ei koe elämäänsä arvokkaksi jos ei voi jatkaa nimenomaan kirurgina. Niinpä hän lähtee etsimään itselleen parannuskeinoa ja on valmis turvautumaan jopa magiaan!
Varsin pienellä yrityksellä Strange pääsee ikivanhan salaisen taikajärjestön jäljille, tapaa järjestön johtajan Ancient Onen ja mestari Karl Mordon, ja pääsee heidän oppiinsa. Eipä aikaakaan kun Strange jo itse osaa taikoa ja hän tempautuu mukaan ikivanhojen taikavoimien mittelöön.
Apunaan Strangella on taikaesineitä, kuten Eye of Agamotto, johon on kiinnitetty, kyllä, yksi Infinity Stone, jonka jo aiemmin establishoin olevan taikaa! Infinity Stoneja on muuten monta ja niitä on vilahtanut aiemmissa MCU-elokuvissa. Kaikki tämä vilauttelu petaa tietä Avengers: Infinity War -elokuvalle.
Doctor Strange nostaa Inception (2010) -elokuvan unimaailmoissa esiintyneet taittuvat kaupunkimaisemat potenssiin kaksi. Nyt kun tämä on toiseen kertaan käytetty ja toimivaksi havaittu trikki, toivon vaan ettei tästä tule samanlaista gimmickiä kuin Matrixin (1999) bullet timestä.
Tietokoneella luodut taikamaailmat ovat siis upeaa katsottavaa, mutta lopulta tämän elokuvan tekevät loistavat klassiset Shakespeare-näyttelijät Benedict Cumberbatch Strangena, Chiwetel Ejiofor Mordona ja Tilda Swinton Ancient Onena. Tanskan lahja Hollywoodille Mads Mikkelsen on myös pahisroolissaan loistava.
Elokuvan voi nähdä kasvutarinana. Stephen Strange on jo kirurgina ihmisten pelastaja, mutta hänelle itselleen hänen taitonsa ovat itsekorostusta, hän ei välitä potilaistaan ihmisinä. Vasta menetettyään kirurgin kykynsä, hän löytää kutsumuksena ja on valmis uhrautumaan ihmiskunnan edestä. (Hän on lopulta vanhurskas!)
Suosittelen Tohtori Outoa kaikille fantasiaviihteen ystäville. Vaikka olisit aiemmin kaihtanut Marvel-juttuja, tämä on hyvä elokuva aloittaa (ja tähän voi lopettaa jos rautamiehet ja kapu eivät kiinnosta).
K: Christopher Markus, Stephen McFeely
7/10
Captain America: Civil War on sarjassa kolmastoista MCU-elokuva. Se perustuu hyvin löyhästi Mark Millarin käsikirjoittamaan Marvel-sarjakuva-eventtiin, jonka lehdet ilmestyivät vuonna 2007. Sekä sarjakuvassa että elokuvassa tarinan laittaa liikkeelle supersankarien pieleen mennyt tehtävä joka vaatii sivullisia uhreja. Elokuvassa YK (sarjakuvassa Yhdysvaltain hallitus) vaatii supersankareita rekisteröitymään ja haluaa saattaa heidät toimimaan vain virallisesta käskystä. Supersankarit suhtautuvat tähän vaatimukseen eri tavoilla. Heidän välilleen syntyy juopa, joka ajaa heidät jopa taistelemaan toisiaan vastaan.
Taistelevia osapuolia johtavat entiset ystävykset Steve Rogers ja Tony Stark. Civil War -sarjakuva kuvaa melko hatarien vakaumusten ajavan ystävät taistelemaan vastakkain ja on sellaisena epäuskottavampi. Elokuva antaa taistelulle henkilökohtaisia syitä.
Rogersin ja Starkin rinnalla ovat monet Age of Ultronista tutut sankarit. Vain Thor ja Hulk eivät esiinny tässä elokuvassa.
Vanhojen tuttujen Avengerien lisäksi mukana ovat:
Vihollisina nähdään:
Seuraa paljon supersankarien välistä taistelua, joka on sinänsä menevästi toteutettua. Elokuvan hahmojen toiminta on toisaalta paljon uskottavampaa kuin samannimisessä sarjakuvassa. Toisaalta Civil War -sarjakuvan dramaattinen päätös jää näkemättä.
Captain America -nimellä alkavista Marvel-elokuvista tämä on vahvin. Emmin silti antaa tälle seitsemää pistettä. Elokuvan vakavuus, jopa surumielisyys muistuttaa Bourne-elokuvia, ja älyttömät supersankarien (taika!)voimat tuntuvat välillä olevan sen kanssa ristiriidassa.
Jos jotain yhteistä viestiä tai sanomaa näissä kaikissa kolmessa Marvel-elokuvissa on, se on seuraava: ihmisen voima tulee hänen sisältään. Tahdon voima on fyysistä voimaa tärkeämpää. Ja tärkeää on että tahtoa käytetään oikein. Siitä pääsenkin sillalle ja sillalta jyrkänteelle...
10/10
Hacksaw Ridge kertoo tositarinan Desmond Dossista (1919-2006), amerikkalaisesta lääkintämiehestä, josta tuli ensimmäinen aseellisesta palveluksesta kieltäytnyt jolle myönnettiin Yhdysvaltain korkein mahdollinen sodanajan kunniamerkki Medal of Honor. Doss pelasti Okinawan taistelussa huhti-toukokuussa 1945 kolmen viikon aikana kymmeniä ellei satoja haavoittuneita vihollistulen alta (joista 75 yhden ainoan taistelun jälkeen). Doss oli seitsemännen päivän adventisti, joka otti viidennen käskyn tosissaan. Hän oli valmis palvelemaan maataan, muttei halunnut tarttua aseeseen, vaan halusi palvella lääkintämiehenä.
Elokuvassa joitain tapahtumia on dramatisoitu. Elokuvan Doss esim. hakeutuu vapaaehtoisena palvelukseen, kun tosielämässä hän joutui armeijaan kutsuntojen kautta.
Elokuvan esinäytöksenä toimii katkelma Dossin lapsuudesta. Se pohjustaa Dossin ristiriitaista suhdetta isäänsä. Dossin isä kuvataan ensimmäisen maailmansodan veteraaniksi, joka toverinsa sodassa menetettyään on alkoholisoitunut.
Esinäytöksen jälkeen elokuva jakautuu kolmeen näytökseen:
Dossin komppaniatovereita esitellään sen verran että heidän haavoittumisensa tai kaatumisensa myöhemmin koskettaa. Sotaelokuva on miehinen laji, mutta Dossin morsiamella (Teresa Palmer) ja äidillä (Rachel Griffiths) on draamassa tärkeät osansa.
Ohjaaja Mel Gibson on tunnettu katolilaisuudestaan ja myös toilailuistaan viinan kanssa. Gibsonin edellisistä elokuvista The Passion of the Christ (2004) on saanut kritiikkiä liiasta uskonnollisesta paatoksesta. Hacksaw Ridgessä Doss rukoilee Jumalalta: "Anna minulle voimaa hakea vielä yksi". (Totisesti, hän on vanhurskas!) Mitään jumalan ihmeitä ei kuitenkaan esitetä. Dossin vakaumus, kuten häntä vastaan olevien vakaumus, tuodaan esiin kunnioittaen. Dossin isä ja Dossin komppanianpäällikkö saavat tilaisuuden myöntää virheensä.
Japanilaisia katsotaan lähes pelkästään vihollsina. Mutta myös heidän vakaumustaan kunnioitetaan. Epäonnistumisen häpeä täytyy hyvittää.
Okinawan taisteluja väitetään yhdeksi syyksi sille että Truman päätti pudottaa atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, sen sijaan että olisi valinnut maihinnousun Japanin pääsaarille. Japanilaisten vastarinta oli hirvittävän ankaraa saarrettuna. He käyttivät lapsisotilaita ja tekivät itsemurhaiskuja. Tämä oli senaikaisen japanilaisen sotilaskunnian mukaista, mutta nykyisin sitä halveksittaisiin. Samoin halveksittaisiin satojentuhansien siviilien tappamista palo- ja atomipommeilla...
Ihmiskunta on kehittynyt 70 vuodessa ja Desmond Dossin kaltaiset vanhurskaat ihmiset näyttävät sille suuntaa!
Elokuvalle vahva suositus!
Elokuvaa
MARVEL STUDIOS on Walt Disney Companyn omistama elokuvayhtiö, jonka tuottama Marvel Cinematic Universe (MCU) lienee jo nyt kaikkien aikojen laajin supersankarielokuvien sarja. Samasta maailmasta on tehty jo 14 elokuvaa ja 5 tv-sarjaa (mikäli pysyn laskuissa). Ja lisää on tulossa noin kahden elokuvan ja kahden uuden tv-sarjan vuosivauhtia.Elokuvat perustuvat (tietenkin) Marvel Comicsin sarjakuviin, joista ensimmäiset julkaistiin 1939. Puhuttaessa amerikkalaisista sarjakuvista käytetään käsitteitä Golden Age, sarjakuvien kulta-aika 1930-luvun lopusta 1950-luvun alkuun ja Silver Age, 1950-luvun puolesta välistä n. vuoteen 1970.
Kulta-ajalla toimi Marvelin edeltäjä Timely Comics ja sen sankareihin kuuluivat mm. Angel, Captain America, Namor the Sub-Mariner ja Human Torch. Tulen palaamaan heihin myöhemmin...
Tyypillistä kulta-ajan tarinoille on sankarien taistelu sen aikaisia todellisia vihollisia, esim. natseja ja japanilaisia, vastaan. Hopea-ajalla taas muotoutui supersankarisarjakuvien nykyinen formaatti, jolla on tyypillistä supersankari-tiimit, kuten Avengers ja X-Men, jotka taistelevat supervihollisia, kuten Red Skullia ja Magnetoa, vastaan.
Supersankari-genre ei toki ole niin nuori. Kyllähän jo Vanhan testamentin sankarit, vaikkapa Mooses ja Simson ovat eräänlaisia supersankareita, puhumattakaan sumerilaisten Gilgamesista, joka on luultavasti kaikkein vanhin supersankari (n. 2100 eKr.). Sitten ovat tietenkin kreikkalaisten Herakles ja Odysseus, ja monet muut. Ajanlaskun ajan supersankareista mainittakoon vaikka Thor, Väinämöinen ja Robin Hood.
Tarinoissa nämä muinaisen ajan sankarit usein esitetään todella eläneiksi ihmisiksi (tai jumaliksi), joten ne eivät ole 100% verrokki Marvelin hahmoille. Tarkoituksella viihdefiktioksi tehtyjen supersankareiden ensimmäisiksi voikin ehkä laskea Edgar Rice Burroughsin hengentuotteet Tarzanin (1912) ja John Carterin (1912). Naamion käytössä nykyisten supersankarien esikuva lienee Johnston McCulleyn luoma Zorro (1919).
MARVEL-ELOKUVAT siis perustuvat Marvelin sarjakuviin ja hahmoihin, mutta eivät seuraa mitään tiettyä sarjakuvissa esitettyä tarinan kaarta sellaisenaan. Tulkitsen kuitenkin niiden ottavan paljon elementtejä Mark Millarin Ultimates-sarjakuvista ja Ed Brubakerin Captain America -kaaresta. Sarjakuvien siirtämistä valkokankaalle monimutkaistavat elokuvaoikeuksien jakaantuminen usealle studiolle. Annapa kuin selitän.
Marvelin kaikki sarjakuvat tapahtuvat enemmän tai vähemmän samassa "multiversumissa". Tämän multiversumin sisällä voi olla useita rinnakkaisia universumeita ja niidenkin sisällä vielä vaihtoehtoisia todellisuuksia. Kuitenkin sarjakuvien logiikan mukaan Captain America voi kadulla kohdata Wolverinen tai Deadpoolin tai Spider-Manin tai Bladen, ja sarjakuvissa hahmot usein seikkailevatkin yhdessä. Sen lisäksi että päähahmoilla on omat hahmon mukaan nimetyt lehtensä, on tiimilehtiä joissa tarinoidaan sankareiden yhteisseikkailuista. Tämän lisäksi tapahtuu suunnilleen vuosittain "eventtejä", joissa sankarit kohtaavat yhteisen uhkan.
Yhteislehdet ja eventit ovat jonkinlainen myynninedistämiskeino. Jos olet Wolverine-fani, ei riitä että ostat Wolviksen oman lehden joka kuukausi. Sen lisäksi pitää ostaa pari tiimilehteä ja eventin koittaessa mahdollisesti kymmeniä lehtiä lisää joissa Wolverine "vierailee".
Luulisin että faneja jotka ostavat aina kaiken Marvel-multiversumiin sijoittuvan materiaalin on melko vähän. Tai ainakin heiltä vaaditaan paksu rahapussi ja paljon vapaa-aikaa. Lehtiä ilmestyy yli 80 nimikettä joka kuukausi. Se tekee tuhatkunta lehteä vuodessa!
Myös sarjakuvissa vaaditaan lukijalta vapaaehtoista epäuskosta luopumista. Itse koen että, tarinoiden sisäinen logiikka ei enää pysy kasassa koko tämän massiivisen nimikemäärän yli. Jotta epäuskosta voi luopua, on syytä valita omat suosikkisankarinsa ja rajata seuraaminen niihin.
Marvel-elokuvissa tämä rajaus tehdään osittain katsojan puolesta siten että elokuvaoikeudet on (alunperin epähuomiossa?) myyty useammalle studiolle, seuraavasti:
- Avengers / Marvel Cinematic Universe (Marvel Studios / Disney)
- Blade (New Line Cinema / Warner Bros.)
- Spider-Man (Columbia Pictures / Sony)
- Fantastic Four (20th Century Fox / Fox)
- X-Men, mukaan lukien Deadpool (20th Century Fox / Fox)
Toisaalta uskollisuus sarjakuville kärsii tästä rajauksesta. Sarjakuvien The New Avengers -ryhmää tuskin tullaan elokuvissa lähiaikoina näkemään. Ryhmään nimittäin kuuluisivat Captain America, Iron Man, Luke Cage, Spider-Woman, Sentry ja Echo, joiden oikeudet ovat Marvelilla, ja heidän lisäkseen Spider-Man (oikeudet Sonyllä) ja Wolverine (oikeudet Foxilla). Disney ja Sony ovat kyllä päässeet sopimukseen Spider-Manin esiintymisestä MCU-elokuvissa. Tämä on Spider-Manin toinen reboot muutaman vuoden sisällä! Reboot tarkoittaa siis ettei mitään aikaisempia Spider-Man elokuvia ole tapahtunut MCU:ssa.
Oikeuksien jakaantumisen takia, myös joidenkin henkilöiden taustatarinat on jouduttu kirjoittamaan uudestaan. Sarjakuvissa Wanda ja Pietro Maximoff ovat mutanttijohtaja Magneton lapsia. Magnetoa tai muita mutantteja ei kuitenkaan ole olemassa MCU-elokuvien maailmassa. Välttämättä tarinankerronta ei näistä muutoksista mitenkään kärsi. Korkeintaan hardcore-sarjakuvafanit saattavat häiriintyä.
Mutta auttaako tämä rajaus MCU-elokuvia kohti eheämpää sisäistä logiikkaa? Se selviää alla.
Avengers: Age of Ultron (2015)
O: Joss WhedonK: Joss Whedon
7/10
Avengers: Age of Ultron on yhdestoista MCU-elokuva. Ymmärtääksesi paremmin elokuvan tapahtumia ja hahmoja on hyötyä jos olet nähnyt aiemmin ainakin The Avengers (2012) ja Captain America: The Winter Soldier (2014) -elokuvat. Muiden MCU-elokuvien näkeminen ei mielestäni ole välttämätöntä, vaikka niihinkin viitataan. The Avengers kokoaa tiimin ja esittelee kutakin hahmoa riittävästi, kun taas The Winter Soldierin tapahtumat luovat pohjan vallitsevalle "maailmantilanteelle".
Esittelen nyt elokuvan pääasiassa sen hahmojen kautta. Elokuvan Avengers-tiimiin kuuluu hyvin erilaisia sankareita. Ensinnäkin "The Big Three", tavalla tai toisella voimakkaita superkykyjä omaavat Avengerien johtohahmot:
- Captain America / Steve Rogers on toisen maailmansodan veteraani, supersotilas. Hän sai vuonna 1940 seerumia, joka antoi hänelle yli-inhimilliset voimat. Sodan lopulla 1945 yrittäessään estää Red Skullin ja Hydra-järjestön katalaa suunnitelmaa Rogers katosi jonnekin päin pohjoista napajäätikköä. Nick Furyn johtama S.H.I.E.L.D-järjestö löysi hänet syväjäätyneenä 65 vuotta myöhemmin ja elvytti hänet.
Rogersin supervoimat tuovat hänet inhimillisen suorituskyvyn ylärajoille, ja hiukan ylikin, mutta hän on kuitenkin lihaa ja verta. Voimiensa lisäksi hänellä onkin apuvälineenä Howard Starkin valmistamaa vibranium-kilpi. Vibranium on harvinainen metalli jolla on yliluonnollisia ominaisuuksia. Joku pseudo-tieteellinen selitys kilven ominaisuuksille annetaan, mutta taikuutta se on, luota minuun. Se torjuu kaikki luodit, absorboi singon ammukset ja energiasäteet (ja kaiken muun mitä käsikirjoittaja sattuu keksimään).
Vaikkei voimakkain, Rogers on Avengereista taitavin taistelija. Kuitenkin voisi sanoa että hänen tärkein supervoimansa on järkähtämätön oikeamielisyys (vanhurskaus). - Iron Man / Tony Stark on yritysjohtaja, miljardööri ja playboy, joka rahoittaa Avengerien toimintaa. Hänen synnynnäinen supervoimansa on lähes kaikkien insinööritieteiden Nobel-tasoinen osaaminen. Taidoillaan hän on kehittänyt useita versioita lentävästä Iron Man -haarniskasta, joita hän käyttää itse, lainaa muille, tai operoi kauko-ohjattuna. Vasta haarniska tekee Tony Starkista Iron Manin, ja se yllä Stark on lähes voittamaton. Haarniska on niin edistyksellistä teknologiaa, että se on käytännössä jo taikuutta.
- Thor on kotoisin Asgardista, joka sijaitsee toisessa maailmassa (ulottuvuudessa), mutta kuitenkin samassa universumissa. Asgardilla on läheinen yhteys ihmisten maailmaan, Midgardiin. Marvelin multiversumissa siis muinaiset norjalaiset mytologiat ovat ikäänkuin totta. Thor ei varsinaisesti ole jumala, mutta Midgardin ihmisiin verrattuna hän on supervoimakas, lähes haavoittumaton, ja hyvin pitkäikäinen. Vasaransa Mjolnirin avulla Thor kykenee lentämään ja kutsumaan taivaalta salamoita. Puhdasta mytologiaa ja taikuutta siis!
Sanoinko iso kolmonen? Supervoimakkaita on neljäskin. Hän ei kuitenkaan kuulu aina Avengerien jäsenlistalle ja luonteeltaankin hän on ulkopuolinen erakko:
- Hulk / Bruce Banner on nerokas tiedemies, jonka pieleen mennyt koe gammasäteillä saa muuttumaan Hulkiksi. Hulk-muodossa hän on vihreä kolmimetrinen jätti ja hänen voimansa ovat lähes rajattomat. Tohtori Banner ei kykene hallitsemaan muutosprosessia, ja Hulkina hän saattaa toimia sokeana raivosta ja vahingoittaa sivullisia ja ystäviäänkin.
Hulkin muuntautuminen ja rajattomat voimat ovat pelkkää taikuutta! Meta-tasolla Banner/Hulk on kuitenkin symboli älykkään ihmisen piilotetulle raivolle.
Näiden supervoimakkaiden sankarien lisäksi, Avengersiin kuuluu tulitukiosasto. He ovat normaaleja ihmisiä joilla kuitenkin on yliluonnolista lähenteleviä taitoja:
- Black Widow / Natasha Romanoff on entinen neuvosto-agentti, ylivertainen lähitaistelija ja aseenkäsittelijä. Hänellä ja Bruce Bannerilla on läheinen suhde.
- Hawkeye / Clint Barton on entinen S.H.I.E.L.D:in agentti. Hänen taitonsa jousen kanssa ovat legendojen Robin Hoodin veroiset.
- Falcon / Sam Wilson on Irakin sodan veteraani joka käyttelee kokeellista lentoreppua. Tässä elokuvassa Falcon ainostaan vilahtaa muutamassa kohtauksessa.
Ja viimeisenä ovat villit kortit, jotka esitellään tässä elokuvassa. Elokuvan maailmassa he kaikki ovat saaneet voimansa Infinity Stonelta, mystiseltä taikakiveltä:
- Scarlet Witch / Wanda Maximoff on sokovialainen orpo, jonka vanhemmat ovat kuolleet Yhdysvaltojen pommituksessa. Wanda on saanut Infinity Stonella tehtyjen kokeiden seurauksena taikavoimia, joihin kuuluvat mielenhallinta ja esineiden siirtely ajatuksen voimalla.
- Quicksilver / Pietro Maximoff on edellisen veli. Hänen taika... siis supervoimansa on supernopeus. Pietro syyttää Tony Starkia vanhempiensa kuolemasta.
- Vision on androidi, joka kykenee lentämään ja projektoimaan energiaa. Elokuvassa Vision saa voimansa Thorilta ja Infinity Stonelta.
Seuraavat eivät varsinaisesti ole Avengerien jäseniä, mutta auttavat heitä:
- War Machine / James Rhodes on USA:n ilmavoiminen eversti ja Tony Starkin ystävä. Hän käyttää versiota Iron Man -haarniskasta.
- Nick Fury on kansainvälisen rauhanturvajärjestön S.H.I.E.L.D:in entinen johtaja. Hän alunperin saattoi Avengerit yhteen The Avengers-elokuvassa. S.H.I.E.L.D:in tukiohtana aiemmissa elokuvissa on toiminut helicarrier, lentotukialus joka lentää, käytännössä taikuuden voimalla!
Taisi käydä jo selväksi että tässä elokuvassa on enemmän magiaa kuin kaikissa Harry Potter -elokuvissa yhteensä! Millainen soppa näistä yliluonnollisista aineksista sitten syntyy? Varsin viihdyttävä ja hiukan koskettavakin. Elokuvan tapahtumista pääosa sijoittuu fiktiiviseen Sokoviaan, joka on pieni itä-Eurooppalainen valtio, vähän kuin tosielämän Kosovo. Taikavoimat ottavat yhteen toistuvasti, mutta sivulliset jäävät taistelujen keskelle ja kärsivät. Hirveän syvällistä sanomaa en tästä kuitenkaan löydä.
Tämä on toki pakkokatsottavaa aiempien MCU-elokuvien ystäville ja ylipäätään ihan hyvää fantasiaviihdettä. Kuten aiempana mainitsin, en ehkä suosittele ensimmäiseksi MCU-elokuvaksi, mutta ihan kaikkia aiempia ei tarvitse nähdä ennenkuin hahmojen mukana voi elää.
Elokuva on katsottavissa mm. Netflixistä.
Doctor Strange (2016)
O: Scott DerricksonK: Jon Spaiths, Scott Derrickson, C. Robert Cargill
8/10
Äskettäin teattereihin tullut Doctor Strange on neljästoista MCU-elokuva. Elokuvan voi katsoa täysin itsenäisenä fantasiaelokuvana eikä sen ymmärtäminen edellytä mitään ennakkotietoja Marvel-universumista.
Siinä missä Age of Ultronissa käytetään teknologiaksi selitettyä taikuutta, Doctor Strange ei edes yritä antaa ihmeellisille tapahtumille muuta nimiä kuin taikuus.
Stephen Strange on huippuälykäs ja huipputaitava kirurgi, joka poistaa käsivaralta luoteja aivoista. Strange joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen, näprättyään kännykkää autoa ajaessa! Hän kyllä toipuu, mutta hänen kätensä ovat vaurioituneet ja niihin jää pysyvä vapina joka estää hänen jatkonsa kirurgina.
Strange saa vapinan onnettomuuden seurauksena, mutta vaiva muistuttaa tosielämässä melko yleistä essentiaalia vapinaa (ICD-10: G 25.0). Vaiva on sinänsä vähäinen, eikä se estäisi Strangea jatkamasta uraansa lääketieteessä vaikkapa tutkijana, mutta Strange ei koe elämäänsä arvokkaksi jos ei voi jatkaa nimenomaan kirurgina. Niinpä hän lähtee etsimään itselleen parannuskeinoa ja on valmis turvautumaan jopa magiaan!
Varsin pienellä yrityksellä Strange pääsee ikivanhan salaisen taikajärjestön jäljille, tapaa järjestön johtajan Ancient Onen ja mestari Karl Mordon, ja pääsee heidän oppiinsa. Eipä aikaakaan kun Strange jo itse osaa taikoa ja hän tempautuu mukaan ikivanhojen taikavoimien mittelöön.
Apunaan Strangella on taikaesineitä, kuten Eye of Agamotto, johon on kiinnitetty, kyllä, yksi Infinity Stone, jonka jo aiemmin establishoin olevan taikaa! Infinity Stoneja on muuten monta ja niitä on vilahtanut aiemmissa MCU-elokuvissa. Kaikki tämä vilauttelu petaa tietä Avengers: Infinity War -elokuvalle.
Doctor Strange nostaa Inception (2010) -elokuvan unimaailmoissa esiintyneet taittuvat kaupunkimaisemat potenssiin kaksi. Nyt kun tämä on toiseen kertaan käytetty ja toimivaksi havaittu trikki, toivon vaan ettei tästä tule samanlaista gimmickiä kuin Matrixin (1999) bullet timestä.
Tietokoneella luodut taikamaailmat ovat siis upeaa katsottavaa, mutta lopulta tämän elokuvan tekevät loistavat klassiset Shakespeare-näyttelijät Benedict Cumberbatch Strangena, Chiwetel Ejiofor Mordona ja Tilda Swinton Ancient Onena. Tanskan lahja Hollywoodille Mads Mikkelsen on myös pahisroolissaan loistava.
Elokuvan voi nähdä kasvutarinana. Stephen Strange on jo kirurgina ihmisten pelastaja, mutta hänelle itselleen hänen taitonsa ovat itsekorostusta, hän ei välitä potilaistaan ihmisinä. Vasta menetettyään kirurgin kykynsä, hän löytää kutsumuksena ja on valmis uhrautumaan ihmiskunnan edestä. (Hän on lopulta vanhurskas!)
Suosittelen Tohtori Outoa kaikille fantasiaviihteen ystäville. Vaikka olisit aiemmin kaihtanut Marvel-juttuja, tämä on hyvä elokuva aloittaa (ja tähän voi lopettaa jos rautamiehet ja kapu eivät kiinnosta).
Captain America: Civil War (2016)
O: Anthony Russo, Joe RussoK: Christopher Markus, Stephen McFeely
7/10
Captain America: Civil War on sarjassa kolmastoista MCU-elokuva. Se perustuu hyvin löyhästi Mark Millarin käsikirjoittamaan Marvel-sarjakuva-eventtiin, jonka lehdet ilmestyivät vuonna 2007. Sekä sarjakuvassa että elokuvassa tarinan laittaa liikkeelle supersankarien pieleen mennyt tehtävä joka vaatii sivullisia uhreja. Elokuvassa YK (sarjakuvassa Yhdysvaltain hallitus) vaatii supersankareita rekisteröitymään ja haluaa saattaa heidät toimimaan vain virallisesta käskystä. Supersankarit suhtautuvat tähän vaatimukseen eri tavoilla. Heidän välilleen syntyy juopa, joka ajaa heidät jopa taistelemaan toisiaan vastaan.
Taistelevia osapuolia johtavat entiset ystävykset Steve Rogers ja Tony Stark. Civil War -sarjakuva kuvaa melko hatarien vakaumusten ajavan ystävät taistelemaan vastakkain ja on sellaisena epäuskottavampi. Elokuva antaa taistelulle henkilökohtaisia syitä.
Rogersin ja Starkin rinnalla ovat monet Age of Ultronista tutut sankarit. Vain Thor ja Hulk eivät esiinny tässä elokuvassa.
Vanhojen tuttujen Avengerien lisäksi mukana ovat:
- Winter Soldier / Bucky Barnes on Steve Rogersin taistelutoveri toisesta maailmansodasta. Sodan melskeissä hän jäi Hydran vangiksi ja päätyi neuvostoliittolaisten käsiin. Hän sai kyberneettisen käden (taikaa!) ja hänestä ohjelmoitiin tappaja koodinimeltään Winter Soldier, Talvisotilas. Bucky on ollut tärkeänä hahmona mukana kaikissa aiemmissa Captain America -elokuvissa.
- Black Panther / T'Challa on kuvitteellisen Wakandan prinssi, joka pukeutuu vibranium-asuun. Hän on olympiatason akrobaatti ja lähitaistelija. Wakanda on (taikuudessa!) edistynyt Afrikan valtio ja ainoa paikka maailmasta josta löytyy vibraniumia. Tämä on Black Pantherin ensiesiintyminen elokuvissa.
- Ant-Man / Scott Lang on entinen pikkurikollinen, joka pukeutuu tiedemies Hank Pymin kehittämään (taika!)asuun, jonka avulla hän pystyy pienentämään kokonsa muurahais-luokkaan ja pienemmäksikin, säilyttäen kuitenkin ihmisen voimat. Ant-Man esiteltiin nimeään kantavassa 12. MCU-elokuvassa.
- Spider-Man / Peter Parker on se heppu joka on saanut supervoimat radioaktiivisen (tai ehkä geenimuunnellun) hämähäkin puremasta. Luulen että hän on sinullekin tuttu muista lähteistä. Tämän elokuvan Peter Parker on rebootattu ja hän mainitsee saaneensa voimansa "pari kuukautta" sitten.
- Sharon Carter / Agent 13 on entinen S.H.I.E.L.D:in agentti. Hänellä ei ole supervoimia edes sen vertaa kuin Black Widowilla. Sharon Carterin kohtalo Civil War -sarjakuvassa on melko kamala. Sarjakuvia lukeneelle tämä elokuva tuottaa lievän pettymyksen.
Vihollisina nähdään:
- Crossbones / Brock Rumlow on elokuvassa entinen S.H.I.E.L.D:in agentti, joka toimii nyt vihollisen puolella. Sarjakuvissa Crossbonesin rooli on merkittävä ja niitä lukeneille tämä elokuva tuottaa lievän pettymyksen.
- Helmut Zemo on tämän elokuvan päävihollinen ja hän ei muistuta lainkaan sarjakuvien samannimistä hahmoa. En paljasta hänestä enempää.
Seuraa paljon supersankarien välistä taistelua, joka on sinänsä menevästi toteutettua. Elokuvan hahmojen toiminta on toisaalta paljon uskottavampaa kuin samannimisessä sarjakuvassa. Toisaalta Civil War -sarjakuvan dramaattinen päätös jää näkemättä.
Captain America -nimellä alkavista Marvel-elokuvista tämä on vahvin. Emmin silti antaa tälle seitsemää pistettä. Elokuvan vakavuus, jopa surumielisyys muistuttaa Bourne-elokuvia, ja älyttömät supersankarien (taika!)voimat tuntuvat välillä olevan sen kanssa ristiriidassa.
Jos jotain yhteistä viestiä tai sanomaa näissä kaikissa kolmessa Marvel-elokuvissa on, se on seuraava: ihmisen voima tulee hänen sisältään. Tahdon voima on fyysistä voimaa tärkeämpää. Ja tärkeää on että tahtoa käytetään oikein. Siitä pääsenkin sillalle ja sillalta jyrkänteelle...
Hacksaw Ridge (2016)
O: Mel Gibson
K: Robert Schenkkan, Andrew Knight
10/10
Hacksaw Ridge kertoo tositarinan Desmond Dossista (1919-2006), amerikkalaisesta lääkintämiehestä, josta tuli ensimmäinen aseellisesta palveluksesta kieltäytnyt jolle myönnettiin Yhdysvaltain korkein mahdollinen sodanajan kunniamerkki Medal of Honor. Doss pelasti Okinawan taistelussa huhti-toukokuussa 1945 kolmen viikon aikana kymmeniä ellei satoja haavoittuneita vihollistulen alta (joista 75 yhden ainoan taistelun jälkeen). Doss oli seitsemännen päivän adventisti, joka otti viidennen käskyn tosissaan. Hän oli valmis palvelemaan maataan, muttei halunnut tarttua aseeseen, vaan halusi palvella lääkintämiehenä.
Elokuvassa joitain tapahtumia on dramatisoitu. Elokuvan Doss esim. hakeutuu vapaaehtoisena palvelukseen, kun tosielämässä hän joutui armeijaan kutsuntojen kautta.
Elokuvan esinäytöksenä toimii katkelma Dossin lapsuudesta. Se pohjustaa Dossin ristiriitaista suhdetta isäänsä. Dossin isä kuvataan ensimmäisen maailmansodan veteraaniksi, joka toverinsa sodassa menetettyään on alkoholisoitunut.
Esinäytöksen jälkeen elokuva jakautuu kolmeen näytökseen:
- Doss tapaa tulevan vaimonsa, löytää kutsumuksena ja päätös sotaanlähdöstä kypsyy.
- Dossin peruskoulutuskausi.
- Okinawan taistelut, jotka elokuvassa tiivistetään muutamaan päivään.
Dossin komppaniatovereita esitellään sen verran että heidän haavoittumisensa tai kaatumisensa myöhemmin koskettaa. Sotaelokuva on miehinen laji, mutta Dossin morsiamella (Teresa Palmer) ja äidillä (Rachel Griffiths) on draamassa tärkeät osansa.
Ohjaaja Mel Gibson on tunnettu katolilaisuudestaan ja myös toilailuistaan viinan kanssa. Gibsonin edellisistä elokuvista The Passion of the Christ (2004) on saanut kritiikkiä liiasta uskonnollisesta paatoksesta. Hacksaw Ridgessä Doss rukoilee Jumalalta: "Anna minulle voimaa hakea vielä yksi". (Totisesti, hän on vanhurskas!) Mitään jumalan ihmeitä ei kuitenkaan esitetä. Dossin vakaumus, kuten häntä vastaan olevien vakaumus, tuodaan esiin kunnioittaen. Dossin isä ja Dossin komppanianpäällikkö saavat tilaisuuden myöntää virheensä.
Japanilaisia katsotaan lähes pelkästään vihollsina. Mutta myös heidän vakaumustaan kunnioitetaan. Epäonnistumisen häpeä täytyy hyvittää.
Okinawan taisteluja väitetään yhdeksi syyksi sille että Truman päätti pudottaa atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, sen sijaan että olisi valinnut maihinnousun Japanin pääsaarille. Japanilaisten vastarinta oli hirvittävän ankaraa saarrettuna. He käyttivät lapsisotilaita ja tekivät itsemurhaiskuja. Tämä oli senaikaisen japanilaisen sotilaskunnian mukaista, mutta nykyisin sitä halveksittaisiin. Samoin halveksittaisiin satojentuhansien siviilien tappamista palo- ja atomipommeilla...
Ihmiskunta on kehittynyt 70 vuodessa ja Desmond Dossin kaltaiset vanhurskaat ihmiset näyttävät sille suuntaa!
Elokuvalle vahva suositus!
Otsikko?
Entäs otsikko, kysyt nyt? Se on viittaus The Untouchables -elokuvaan ja sen Ennio Morriconen säveltämään musiikkiin. Elokuvan tunnusmelodia kantaa nimeä The Strength of the Righteous. Se taas lienee viittaus 75. Psalmiin. Sen viimeinen jae kuuluu:I will cut down the strength of the wicked, but the strength of the righteous will be lifted up.Ja suomeksi:
Hän murtaa jumalattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.Näihin raamatullisiin tunnelmiin päätän tämän postini. Seuraavassa postissani lankean neljännen kerran Loveen.
Comments
Post a Comment