Joulun ihmeitä
Ennustamistarkkuuteni seuraavan postin aiheesta on varsin huono. En tässä postissani päässytkään kirjallisuuden pariin. Sen sijaan vinkkaan joulun kunniaksi muutamasta elokuvasta, jotka itse satuin joulunpyhinä katsomaan.
K: Randy Kornfield
4/10
Olen jo 1980-luvun lopulta ollut Arnold Schwarzeneggerin fani. Jingle All the Way, suomen kieliseltä nimeltään Isäni on turbomies, jäi minulta kuitenkin teatterikierroksella katsomatta. Katsoin sen vasta nyt 20 vuotta myöhemmin perheen kanssa. En varsinaisesti menettänyt mitään kun odotin näin pitkään.
Elokuvassa Schwarzenegger esittää perheenisää joka omistautuu työlleen ja suorastaan laiminlyö pientä poikaansa. Isä missaa pojan vyökokeen koska ei malta lähteä töistä ajoissa ja unohtaa ostaa pojalle joululahjan, täysi ihmishirviö siis.
Poikaa esittää Jake Lloyd, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nuorena Anakin Skywalkerina. Viime aikoina Lloydilla on mennyt huonommin. Nyt 27-vuotias Lloyd on joutunut vankilan kautta mielisairaalaan huhtikuussa 2016. Entisen lapsitähden kohtalo voi olla ikävä, eikä sympaattinen Lloyd todellakaan ansaitse tätä. Ei tietenkään kukaan ansaitse, mutta jotenkin en voi välttyä ajattelemasta että elokuvateollisuus on käyttänyt Lloydia ja sen jälkeen jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Voit pitää ajatusta naiivina, koska Lloyd luultavasti sai tuntuvan rahallisen korvauksen panoksestaan elokuvataiteelle. Herkkä ihminen saattaa kuitenkin murtua paineen alla, eikä raha siinä auta. Lloyd on mm. kertonut joutuneensa koulukiusatuksi rooliensa vuoksi. Toivon että hän vielä kuntoutuu!
Nyt juttu saa kuitenkin vielä synkemmän käänteen. Saturday Night Live -sarjan vakionäyttelijänä ja The Simpsons -sarjan vierasäänenä tunnettu Phil Hartman esittää naapurin miestä, joka vokottelee Arskan vaimoa. Hartmanin Simpsons-hahmoja Troy McClurea ja Lionel Hutzia ei ole nähty vuoden 1998 jälkeen. Phil Hartmanin vaimo Brynn nimittäin ampui miehensä kuoliaaksi aamuyöllä 28.5.1998. Sen jälkeen Brynn ampui itsensä. Tekohetkellä hän oli alkoholin, kokaiinin ja masennuslääkkeiden vaikutuksen alainen. Parilta jäi kaksi pientä lasta, jotka olivat veritekojen tapahtumahetkellä parin kotitalossa.
Toivottavasti en nyt näillä rankoilla tiedoilla pilannut innostusta katsoa tätä elokuvaa. Ainakaan lapsikatsojille ei kannattane valottaa Lloydin ja Hartmanin myöhempiä vaiheita. Kerron nyt vastapainoksi jotain iloisempaa. Arskan vaimoa näyttelee Rita Wilson, joka on tosielämässä Tom Hanksin vaimo. Wilson ja Hanks ovat olleet naimisissa vuodesta 1988 ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Minulla on kaikki syyt uskoa että he ovat hyvin onnellisia yhdessä, eivätkä tule koskaan pettämään meitä kuten Brad ja Angelina tekivät.
Itse elokuva alkaa realistisena työ- ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeudesta kertovana draamana. Melko pian astuu mukaan Home Alone (1990) -tyyppistä slapstick-väkivaltaa ja loppua kohden myös fantasia/scifi-elementtejä. En juurikaan pidä slapstickistä. Mielestäni väkivallan seuraukset täytyy kuvata realistisesti, myös lastenelokuvissa.
Elokuvan jonkinlaisena juonena on joululahjan hankkiminen lapselle. Se himoittu joululahja on Turboman-nukke, joka on sattunut loppumaan kaupoista jo ennen joulua. Arskan kilpakumppanina nukkea etsimässä on Sinbadin esittämä postimies, joka on valmis turvautumaan varsin likaisiin keinoihin nuken saadakseen.
Hiukan erikoista, mutta mitä älyttömämmäksi elokuva menee, sitä enemmän se viihdyttää. Loppuhuipennus on jo täysin päätön ja korni, mutta samalla lievästi koskettava. Kokonaisuudelle en anna kuin 4 pistettä, mutta kyllä tämän yhden kerran perheen kanssa katsoo. Elokuva on K7-tasoa ja löytyy mm. Netflixistä.
K: Mitch Glazer, Michael O'Donoghue
5/10
Scrooged (suom. Haamujen kosto) on nykyaikaan, tai siis 1980-luvulle, tuotu muunnelma Charles Dickensin pienoisromaanista A Christmas Carol. Bill Murray esittää ylimielistä tv-aseman johtajaa, joka on vastine alkuperäistarinan saituri Ebenezer Scroogelle. Hänen luonaan vierailee kolme haamua jotka valottavat hänelle menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Juonesta en sano sen enempää.
Muistan katsoneeni elokuvan melko tuoreeltaan VHS-videolta ja silloin pitäneeni elokuvasta. Nyt lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen, elokuvan teho on hieman laimentunut. Bill Murrayn roolihahmo on varsin ärsyttävä. En erityisemmin pidä Murraystä näyttelijänä, vaikka tämä rooli on kieltämättä tehty hänelle. Minusta vaikuttaa siltä kuin hän kaikissa rooleissaan esittäisi itseään.
Vähän ronskimpaa jouluelokuvaa etsivälle Scrooged on ihan hyvä valinta. Se on edellistä elokuvaa pelottavampi, suunnilleen K12-tasoa. Tämäkin elokuva on katsottavissa Netflixissä.
K: George Seaton (perustuu Valentine Daviesin tarinaan)
8/10
Ihme 34. kadulla on todellinen jouluelokuvien klassikko. Olin välttynyt aiemmin näkemästä sitä, mutta korjasin erheen tänä jouluna. Kris Kringlenä esittäytyvä valkopartainen vanhus palkataan Macy's -tavaratalon joulupukiksi. Hyväntahtoinen vanhus saa aikaan muutoksia ihmisten ajattelussa ja toimintatavoissa, mutta kohtaa myös kateutta ja vastustusta. Lopulta tarvitaan oikeusistuin ratkomaan onko Kringle pakkohoidon tarpeessa vai peräti aito joulupukki.
Elokuva esittelee muutamia amerikkalaisen joulun perinteitä. Ensinnäkin vanhuksen nimi Kris Kringle on amerikkalainen väännös saksan kielen Christkindlistä. Christkindl, eli Jeesus-lapsi, on joululahjojen tuoja mm. Itävallassa, Sveitsissä ja eteläisessä Saksassa. Amerikkalainen Kris Kringle on kuitenkin olemukseltaan joulupukki, Santa Claus. Kansojen ja kulttuurien sulatusuuni pöhisee tässä iloisesti!
Sitten esitellään joulupukin porot, jotka ovat tietenkin nimeltään Dasher, Dancer, Prancer, Vixen, Comet, Cupid, Donner ja Blitzen. Tämänhän toki tiesitkin. Ai etkö? En minäkään ennen tätä joulua ja yllä esitellyn turbomies-elokuvan näkemistä. Arska tekee ison numeron siitä että osaa porojen nimet, ja tämän elokuvan herra Kringle tietenkin osaa ne. Ilmeisesti nimetyt porot ovat perusjuttu amerikkalaisessa joulukaanonissa. Ne on mainittu runossa A Visit from St. Nicholas vuodelta 1823.
Kolmantena jouluperinteenä on paraati. Ihmeessä se on kiitospäivän paraati, joka aloittaa joulu(myynti)kauden. Turbomiehen loppuhuipennuksessa nähtiin (käsikirjoittajan keksimä?) joulupäivän paraati.
Jouluelokuvana tässä on erikoista että kaikki ihmeet ovat ihmisten aikaansaamia. Jotkut käänteet ovat ehkä epäuskottavia, mutta nimestään huolimatta Ihme 34. kadulla ei sisällä lainkaan fantasia-elementtejä! Jää katsojan pääteltäväksi uskooko hän Kringlen olevan aito joulupukki vai hyväntahtoinen hullu. Elokuva julistaa uskoa inhimilliseen kapitalistiseen järjestelmään. Avuliaisuus ja hyväntahtoisuus on kannattavaa myös bisnekselle! Elokuva julistaa myös uskoa amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Muutos lähtee yhdestä ihmisestä joka haluaa tehdä hyvää. Ja oikeus tapahtuu lopulta, ja oikeuden airueena voi toimia yksi järjestelmän rivityöntekijä jolla on rohkeutta ajatella itse.
Miracle on viaton ja ihastuttava, ja sopii kaiken ikäisille. Lapsille saattaa olla tarpeen valottaa elokuvan tekoaikaa ja tupakanpolton yleisyyttä silloin. Mielestäni tämän elokuvan näkeminen kuuluu melkeinpä länsimaiseen yleissivistykseen. Elokuva on katsottavissa mm. Netflixissä.
K: Casper Christensen, Frank Hvam
5/10
Klovn Forever ei varsinaisesti täytä jouluelokuvan kriteerejä, eikä se missään tapauksessa sovi perheen pienimmille. Otin sen mukaan koska satuin itse katsomaan sen nyt pyhinä ja elokuvan loppu tapahtuu jouluna.
Elokuva on jatkoa Casper Christensenin ja Frank Hvamin Klovn (2005-2009) tv-sarjalle ja samannimiselle vuonna 2010 valmistuneelle elokuvalle. Jos et ole nähnyt näitä parivaljakon aiempia tuotoksia, tämä ei ole hyvä elokuva aloittaa tutustumista heihin. Jos kuitenkin olet roisin huumorin ystävä, suosittelen ehdottomasti Klovn (2010) elokuvaa. Jos pidät siitä, voit jatkaa tämän uudemman elokuvan ja vanhemman sarjan parissa. Koko sarjan katsominen ei siis ole edellytys tämän elokuvan ymmärtämiselle.
Klovnin tyylilaji on "kohotetun realistinen roisi deadpan-huumori" (keksin määritelmän juuri itse). Kohotettu realismi tarkoittaa että yksittäisinä sattumina tapahtumat voisivat olla tosielämästä, mutta kun ne jatkuvasti sattuvat samoille henkilöille, mennään selvästi fiktion puolelle. Christensen ja Hvam esittävät itsensä nimisiä henkilöitä jotka joutuvat, tavallisesti omaa syytään, noloihin tilanteisiin, joista he vain harvoin selviävät kunnialla. Tv-sarjan suomen kielinen nimi olikin Kyllä nolottaa.
Klovnin esikuvaksi on mainittu amerikkalainen tv-sarja Curb Your Enthusiasm (2000-). Olen tätäkin sarjaa pari jaksoa katsonut, mutta en pitänyt siitä lainkaan niin kuin Klovnista, enkä nähnyt syytä jatkaa katomista. Suomalainen Napamiehet (2015) taas otti vaikutteita Klovnista ja pidin siitä
Klovn Forever tapahtuu 5 vuotta edellisen elokuvan jälkeen. Frankin toilailut on ilmeisesti anteeksiannettu, mutta Casperin ei, koska hän on eronnut vaimostaan Ibenistä. Ibeniä esittää Christensenin tosielämän vaimo Iben Hjejle, ja myös tosielämässä pari on eronnut. Elokuvassa Frankilla on jo kaksi lasta ja Casper ja Frank eivät ole juurikaan tavanneet. Osasyynä tähän on Frankin vaimo Mia (Mia Lyhne, ei oikeasti naimisissa Hvamin kanssa), joka ei pidä Casperista, syistä jotka käyvät hyvin selville mm. edellisestä elokuvasta.
Elokuvan juoni on melko löyhä. Casper muuttaa Hollywoodiin rakentamaan kansainvälistä uraa ja tietysti Frank seuraa häntä sinne. Seuraa erilaisia noloja tilanteita ja useita julkkis-cameoita, mm. Nikolaj Coster-Waldau käväisee esittämässä itseään.
Edellinen elokuva on siis selvästi parempi, mutta kyllä tämänkin katsominen piristää. Kolmatta elokuvaa odotellessa...
K: Chris Weitz, Tony Gilroy
7/10
Noh, Rogue One ei varsinkaan ole jouluelokuva, mutta kyllähän se sopii tähän joukkoon varsinkin kuin Anakin Skywalker mainittiin alussa. Lisäksi tässä elokuvassa näyttelee Mads Mikkelsen, joka on vieraillut myös Klovnissa. Sudensilta on valmis!
Tänään elokuvasalista ulos astuessani minut saavutti suruviesti Carrie Fisherin kuolemasta ja sain ikäväkseni kolmannen jänteen siltaani. Carrie Fisher esitti ensimmäisessä kolmessa Star Wars -elokuvassa prinsessa Leiaa. Jo Empire Strikes Back (1980) -elokuvan kuvausten aikoihin Fisher käytti kokaiinia ja 1980-luvulla hän sortui vuosiksi päihteiden väärinkäyttöön. Näin hän muistuttaa edellä mainittua Jake Lloydia. Fisher kuitenkin pääsi kuiville. Hän kunnostautui käsikirjoittajana ja "script doctorina", eli korjaili muiden elokuvakäsikirjoituksia ilman mainintaa siitä elokuvien lopputeksteissä.
Rogue One olisi myös kaivannut script doctoria. En paljasta juonesta yhtään mitään, mutta elokuva alkaa todella hitaasti. Substanssi mahtuu viimeiseen kolmeen varttiin. Elokuvan on tarkoitus muodostaa silta Star Wars: A New Hope (1977) -elokuvaan, ja se ei tee sitä täysin onnistuneesti. Aikaisempien Star Wars -elokuvien näkeminen on lähes pakollista jotta tätä elokuvaa voisi ymmärtää tai arvostaa. Mutta siinä piilee myös ongelma. Olen nähnyt A New Hopen helposti yli 10 kertaa ja tunnen sen liiankin hyvin ja huomaan tuskallisesti kohdat jossa nämä kaksi elokuvaa eivät mätsaa.
Jos olet Star Wars -fani, menet tietenkin katsomaan Rogue Onen, tai luultavasti olet sen jo nähnyt. Jos taas et ole, et mene, enkä tällä blogipostilla voi sinua käännyttää.
Onhan Rogue Onessa hienoja kohtia joissa en voinut liikutukselta välttyä. Hidasta alkua en silti voi antaa anteeksi. Pidin viime vuotisesta Star Wars: The Force Awakens -elokuvasta enemmän.
Carrie Fisher, may the force be with you, always.
Elokuvaa
Esittelen kolme koko perheen* jouluelokuvaa käänteisessä ilmestymisjärjestyksessä, koska katsoin ne tässä järjestyksessä. Neljäntenä esittelen elokuvan joka ei sovi koko perheelle, ja viidentenä arvostelen uusimman Star Warsin!
*) Huom, koko perheen määritelmä vaihtelee tässä sallitusta K12:een. Tarkennan kunkin elokuvan kohdalla sopivuutta perheen pienimmille.
*) Huom, koko perheen määritelmä vaihtelee tässä sallitusta K12:een. Tarkennan kunkin elokuvan kohdalla sopivuutta perheen pienimmille.
Jingle All the Way (1996)
O: Brian LevantK: Randy Kornfield
4/10
Olen jo 1980-luvun lopulta ollut Arnold Schwarzeneggerin fani. Jingle All the Way, suomen kieliseltä nimeltään Isäni on turbomies, jäi minulta kuitenkin teatterikierroksella katsomatta. Katsoin sen vasta nyt 20 vuotta myöhemmin perheen kanssa. En varsinaisesti menettänyt mitään kun odotin näin pitkään.
Elokuvassa Schwarzenegger esittää perheenisää joka omistautuu työlleen ja suorastaan laiminlyö pientä poikaansa. Isä missaa pojan vyökokeen koska ei malta lähteä töistä ajoissa ja unohtaa ostaa pojalle joululahjan, täysi ihmishirviö siis.
Poikaa esittää Jake Lloyd, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nuorena Anakin Skywalkerina. Viime aikoina Lloydilla on mennyt huonommin. Nyt 27-vuotias Lloyd on joutunut vankilan kautta mielisairaalaan huhtikuussa 2016. Entisen lapsitähden kohtalo voi olla ikävä, eikä sympaattinen Lloyd todellakaan ansaitse tätä. Ei tietenkään kukaan ansaitse, mutta jotenkin en voi välttyä ajattelemasta että elokuvateollisuus on käyttänyt Lloydia ja sen jälkeen jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Voit pitää ajatusta naiivina, koska Lloyd luultavasti sai tuntuvan rahallisen korvauksen panoksestaan elokuvataiteelle. Herkkä ihminen saattaa kuitenkin murtua paineen alla, eikä raha siinä auta. Lloyd on mm. kertonut joutuneensa koulukiusatuksi rooliensa vuoksi. Toivon että hän vielä kuntoutuu!
Nyt juttu saa kuitenkin vielä synkemmän käänteen. Saturday Night Live -sarjan vakionäyttelijänä ja The Simpsons -sarjan vierasäänenä tunnettu Phil Hartman esittää naapurin miestä, joka vokottelee Arskan vaimoa. Hartmanin Simpsons-hahmoja Troy McClurea ja Lionel Hutzia ei ole nähty vuoden 1998 jälkeen. Phil Hartmanin vaimo Brynn nimittäin ampui miehensä kuoliaaksi aamuyöllä 28.5.1998. Sen jälkeen Brynn ampui itsensä. Tekohetkellä hän oli alkoholin, kokaiinin ja masennuslääkkeiden vaikutuksen alainen. Parilta jäi kaksi pientä lasta, jotka olivat veritekojen tapahtumahetkellä parin kotitalossa.
Toivottavasti en nyt näillä rankoilla tiedoilla pilannut innostusta katsoa tätä elokuvaa. Ainakaan lapsikatsojille ei kannattane valottaa Lloydin ja Hartmanin myöhempiä vaiheita. Kerron nyt vastapainoksi jotain iloisempaa. Arskan vaimoa näyttelee Rita Wilson, joka on tosielämässä Tom Hanksin vaimo. Wilson ja Hanks ovat olleet naimisissa vuodesta 1988 ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Minulla on kaikki syyt uskoa että he ovat hyvin onnellisia yhdessä, eivätkä tule koskaan pettämään meitä kuten Brad ja Angelina tekivät.
Itse elokuva alkaa realistisena työ- ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeudesta kertovana draamana. Melko pian astuu mukaan Home Alone (1990) -tyyppistä slapstick-väkivaltaa ja loppua kohden myös fantasia/scifi-elementtejä. En juurikaan pidä slapstickistä. Mielestäni väkivallan seuraukset täytyy kuvata realistisesti, myös lastenelokuvissa.
Elokuvan jonkinlaisena juonena on joululahjan hankkiminen lapselle. Se himoittu joululahja on Turboman-nukke, joka on sattunut loppumaan kaupoista jo ennen joulua. Arskan kilpakumppanina nukkea etsimässä on Sinbadin esittämä postimies, joka on valmis turvautumaan varsin likaisiin keinoihin nuken saadakseen.
Hiukan erikoista, mutta mitä älyttömämmäksi elokuva menee, sitä enemmän se viihdyttää. Loppuhuipennus on jo täysin päätön ja korni, mutta samalla lievästi koskettava. Kokonaisuudelle en anna kuin 4 pistettä, mutta kyllä tämän yhden kerran perheen kanssa katsoo. Elokuva on K7-tasoa ja löytyy mm. Netflixistä.
Scrooged (1988)
O: Richard DonnerK: Mitch Glazer, Michael O'Donoghue
5/10
Scrooged (suom. Haamujen kosto) on nykyaikaan, tai siis 1980-luvulle, tuotu muunnelma Charles Dickensin pienoisromaanista A Christmas Carol. Bill Murray esittää ylimielistä tv-aseman johtajaa, joka on vastine alkuperäistarinan saituri Ebenezer Scroogelle. Hänen luonaan vierailee kolme haamua jotka valottavat hänelle menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Juonesta en sano sen enempää.
Muistan katsoneeni elokuvan melko tuoreeltaan VHS-videolta ja silloin pitäneeni elokuvasta. Nyt lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen, elokuvan teho on hieman laimentunut. Bill Murrayn roolihahmo on varsin ärsyttävä. En erityisemmin pidä Murraystä näyttelijänä, vaikka tämä rooli on kieltämättä tehty hänelle. Minusta vaikuttaa siltä kuin hän kaikissa rooleissaan esittäisi itseään.
Vähän ronskimpaa jouluelokuvaa etsivälle Scrooged on ihan hyvä valinta. Se on edellistä elokuvaa pelottavampi, suunnilleen K12-tasoa. Tämäkin elokuva on katsottavissa Netflixissä.
Miracle on 34th Street (1947)
O: George SeatonK: George Seaton (perustuu Valentine Daviesin tarinaan)
8/10
Ihme 34. kadulla on todellinen jouluelokuvien klassikko. Olin välttynyt aiemmin näkemästä sitä, mutta korjasin erheen tänä jouluna. Kris Kringlenä esittäytyvä valkopartainen vanhus palkataan Macy's -tavaratalon joulupukiksi. Hyväntahtoinen vanhus saa aikaan muutoksia ihmisten ajattelussa ja toimintatavoissa, mutta kohtaa myös kateutta ja vastustusta. Lopulta tarvitaan oikeusistuin ratkomaan onko Kringle pakkohoidon tarpeessa vai peräti aito joulupukki.
Elokuva esittelee muutamia amerikkalaisen joulun perinteitä. Ensinnäkin vanhuksen nimi Kris Kringle on amerikkalainen väännös saksan kielen Christkindlistä. Christkindl, eli Jeesus-lapsi, on joululahjojen tuoja mm. Itävallassa, Sveitsissä ja eteläisessä Saksassa. Amerikkalainen Kris Kringle on kuitenkin olemukseltaan joulupukki, Santa Claus. Kansojen ja kulttuurien sulatusuuni pöhisee tässä iloisesti!
Sitten esitellään joulupukin porot, jotka ovat tietenkin nimeltään Dasher, Dancer, Prancer, Vixen, Comet, Cupid, Donner ja Blitzen. Tämänhän toki tiesitkin. Ai etkö? En minäkään ennen tätä joulua ja yllä esitellyn turbomies-elokuvan näkemistä. Arska tekee ison numeron siitä että osaa porojen nimet, ja tämän elokuvan herra Kringle tietenkin osaa ne. Ilmeisesti nimetyt porot ovat perusjuttu amerikkalaisessa joulukaanonissa. Ne on mainittu runossa A Visit from St. Nicholas vuodelta 1823.
Kolmantena jouluperinteenä on paraati. Ihmeessä se on kiitospäivän paraati, joka aloittaa joulu(myynti)kauden. Turbomiehen loppuhuipennuksessa nähtiin (käsikirjoittajan keksimä?) joulupäivän paraati.
Jouluelokuvana tässä on erikoista että kaikki ihmeet ovat ihmisten aikaansaamia. Jotkut käänteet ovat ehkä epäuskottavia, mutta nimestään huolimatta Ihme 34. kadulla ei sisällä lainkaan fantasia-elementtejä! Jää katsojan pääteltäväksi uskooko hän Kringlen olevan aito joulupukki vai hyväntahtoinen hullu. Elokuva julistaa uskoa inhimilliseen kapitalistiseen järjestelmään. Avuliaisuus ja hyväntahtoisuus on kannattavaa myös bisnekselle! Elokuva julistaa myös uskoa amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Muutos lähtee yhdestä ihmisestä joka haluaa tehdä hyvää. Ja oikeus tapahtuu lopulta, ja oikeuden airueena voi toimia yksi järjestelmän rivityöntekijä jolla on rohkeutta ajatella itse.
Miracle on viaton ja ihastuttava, ja sopii kaiken ikäisille. Lapsille saattaa olla tarpeen valottaa elokuvan tekoaikaa ja tupakanpolton yleisyyttä silloin. Mielestäni tämän elokuvan näkeminen kuuluu melkeinpä länsimaiseen yleissivistykseen. Elokuva on katsottavissa mm. Netflixissä.
Klovn Forever (2015)
O: Mikkel NørgaardK: Casper Christensen, Frank Hvam
5/10
Klovn Forever ei varsinaisesti täytä jouluelokuvan kriteerejä, eikä se missään tapauksessa sovi perheen pienimmille. Otin sen mukaan koska satuin itse katsomaan sen nyt pyhinä ja elokuvan loppu tapahtuu jouluna.
Elokuva on jatkoa Casper Christensenin ja Frank Hvamin Klovn (2005-2009) tv-sarjalle ja samannimiselle vuonna 2010 valmistuneelle elokuvalle. Jos et ole nähnyt näitä parivaljakon aiempia tuotoksia, tämä ei ole hyvä elokuva aloittaa tutustumista heihin. Jos kuitenkin olet roisin huumorin ystävä, suosittelen ehdottomasti Klovn (2010) elokuvaa. Jos pidät siitä, voit jatkaa tämän uudemman elokuvan ja vanhemman sarjan parissa. Koko sarjan katsominen ei siis ole edellytys tämän elokuvan ymmärtämiselle.
Klovnin tyylilaji on "kohotetun realistinen roisi deadpan-huumori" (keksin määritelmän juuri itse). Kohotettu realismi tarkoittaa että yksittäisinä sattumina tapahtumat voisivat olla tosielämästä, mutta kun ne jatkuvasti sattuvat samoille henkilöille, mennään selvästi fiktion puolelle. Christensen ja Hvam esittävät itsensä nimisiä henkilöitä jotka joutuvat, tavallisesti omaa syytään, noloihin tilanteisiin, joista he vain harvoin selviävät kunnialla. Tv-sarjan suomen kielinen nimi olikin Kyllä nolottaa.
Klovnin esikuvaksi on mainittu amerikkalainen tv-sarja Curb Your Enthusiasm (2000-). Olen tätäkin sarjaa pari jaksoa katsonut, mutta en pitänyt siitä lainkaan niin kuin Klovnista, enkä nähnyt syytä jatkaa katomista. Suomalainen Napamiehet (2015) taas otti vaikutteita Klovnista ja pidin siitä
Klovn Forever tapahtuu 5 vuotta edellisen elokuvan jälkeen. Frankin toilailut on ilmeisesti anteeksiannettu, mutta Casperin ei, koska hän on eronnut vaimostaan Ibenistä. Ibeniä esittää Christensenin tosielämän vaimo Iben Hjejle, ja myös tosielämässä pari on eronnut. Elokuvassa Frankilla on jo kaksi lasta ja Casper ja Frank eivät ole juurikaan tavanneet. Osasyynä tähän on Frankin vaimo Mia (Mia Lyhne, ei oikeasti naimisissa Hvamin kanssa), joka ei pidä Casperista, syistä jotka käyvät hyvin selville mm. edellisestä elokuvasta.
Elokuvan juoni on melko löyhä. Casper muuttaa Hollywoodiin rakentamaan kansainvälistä uraa ja tietysti Frank seuraa häntä sinne. Seuraa erilaisia noloja tilanteita ja useita julkkis-cameoita, mm. Nikolaj Coster-Waldau käväisee esittämässä itseään.
Edellinen elokuva on siis selvästi parempi, mutta kyllä tämänkin katsominen piristää. Kolmatta elokuvaa odotellessa...
Rogue One (2016)
O: Gareth EdwardsK: Chris Weitz, Tony Gilroy
7/10
Noh, Rogue One ei varsinkaan ole jouluelokuva, mutta kyllähän se sopii tähän joukkoon varsinkin kuin Anakin Skywalker mainittiin alussa. Lisäksi tässä elokuvassa näyttelee Mads Mikkelsen, joka on vieraillut myös Klovnissa. Sudensilta on valmis!
Tänään elokuvasalista ulos astuessani minut saavutti suruviesti Carrie Fisherin kuolemasta ja sain ikäväkseni kolmannen jänteen siltaani. Carrie Fisher esitti ensimmäisessä kolmessa Star Wars -elokuvassa prinsessa Leiaa. Jo Empire Strikes Back (1980) -elokuvan kuvausten aikoihin Fisher käytti kokaiinia ja 1980-luvulla hän sortui vuosiksi päihteiden väärinkäyttöön. Näin hän muistuttaa edellä mainittua Jake Lloydia. Fisher kuitenkin pääsi kuiville. Hän kunnostautui käsikirjoittajana ja "script doctorina", eli korjaili muiden elokuvakäsikirjoituksia ilman mainintaa siitä elokuvien lopputeksteissä.
Rogue One olisi myös kaivannut script doctoria. En paljasta juonesta yhtään mitään, mutta elokuva alkaa todella hitaasti. Substanssi mahtuu viimeiseen kolmeen varttiin. Elokuvan on tarkoitus muodostaa silta Star Wars: A New Hope (1977) -elokuvaan, ja se ei tee sitä täysin onnistuneesti. Aikaisempien Star Wars -elokuvien näkeminen on lähes pakollista jotta tätä elokuvaa voisi ymmärtää tai arvostaa. Mutta siinä piilee myös ongelma. Olen nähnyt A New Hopen helposti yli 10 kertaa ja tunnen sen liiankin hyvin ja huomaan tuskallisesti kohdat jossa nämä kaksi elokuvaa eivät mätsaa.
Jos olet Star Wars -fani, menet tietenkin katsomaan Rogue Onen, tai luultavasti olet sen jo nähnyt. Jos taas et ole, et mene, enkä tällä blogipostilla voi sinua käännyttää.
Onhan Rogue Onessa hienoja kohtia joissa en voinut liikutukselta välttyä. Hidasta alkua en silti voi antaa anteeksi. Pidin viime vuotisesta Star Wars: The Force Awakens -elokuvasta enemmän.
Carrie Fisher, may the force be with you, always.
Comments
Post a Comment