Rakkauslauluja Raamatun naisille

SAIN palautetta edellisestä postistani. Lukijani pyysi että pitäytyisin yhdessä aiheessa kerrallaan. Tämä on minulle kovin vaikeaa, koska ajatukseni lähtevät usein kiertoradalle. Yritän kuitenkin tulevaisuudessa sitoa postini jonkun selkeän teeman ympärille, vaikka teemaa kootessa pitäisikin ylittää muutama silta. Pidätän kuitenkin edelleen oikeuden julkaista posteja jonka teema vaan on "viikon varrella koettua".

Sain myös vinkkejä blogin kirjoittamisesta yleensä, ja yhtenä niistä oli valita blogille napakka ja helposti muistettava nimi. Alkuperäinen J. Suden Kulttuurikatsaus on selvästi liian pitkä. Mietin tovin parempaa nimeä, kunnes välähti! Käytän paljon aasinsiltoja ja voimaeläimeni on susi, joten blogin nimi olkoon tästedes Sudensiltoja!

Tässä postissani käyn edelleen läpi Love Recordsin tuotantoa ja nostan myös hattua äskettäin edesmenneelle Leonard Cohenille.

Musiikkia

Eri esittäjiä: Love Records – Kaikki Singlet 3 (2016)

8/10

KOLMAS osa käsittää singlet syyskuusta 1974 toukokuuhun 1976. Nyt aletaan päästä suomipopin ja -rockin ”kuka on kukin” osastoon. Olet varmasti kuullut yhdestä jo toisestakin artistista, vaikka kaikki kappaleet eivät olekaan saavuttaneet klassikkoasemaa.

Singlet aloittaa Kasevan Tyhjää. Jos Kaseva saa radiosoittoa, kappale on luultavasti idoottimainen Striptease tanssija. Miksi ihmeessä kun yhtyeellä on oikeasti hyviäkin kappaleita? Tyhjää on riipaiseva erobiisi. Siinä lauletaan:

Minne kulkisin, nyt tiedä en
Kuinka eteenpäin mä jatkaisin
Kun tuulinen on päivä tää
Ei vieläkään pois sula jää 

Kuitenkin taas aikanaan
Omat jalkani mua kannattaa
Kun jaksaisin vaan yrittää
Ja nostaa taas pystyyn pään

Ehkä kliseistä, mutta toimii! Kasevalta on tässä paketissa yhteenä kuusi esitystä (myös se radiosta tuttu). Ensimmäisen singlen B-puoli Julie on melkoinen renkutus, suhde on päättynyt ja nimihenkilöä sekä kaivataan että soimataan. Myös Mari kertoo suhteen päätymisestä, mutta nyt mies laulelee melko huolettomasti "hei, hei, hei" entiselle kumppanilleen. Tämän singlen B-puoli Isomahamies on kornista nimestään huolimatta toimiva biisi. Aiheesta tulee mieleen Tehosekoitin ja Bisnesmies.

Nuoruustangon mainitsinkin jo aiemmassa postissani, Kiti Neuvonen laulaa Kaj Chydeniuksen sävellyksen Anu Kaipaisen tekstiin ihanalla paatoksella! Laulu sai ensiesityksensä Peter von Baghin elokuvassa Kreivi, joka on muuten yksi oudoimpia ja ehkä myös huonompia kotimaisia elokuvia.

Tiitta Spout laulaa ajattoman kuuloista singer-songwriter matskua yhteensä neljän kappaleen verran. Indie folkiksi kai tämä nykyisin luokiteltaisiin. Paljastuu kuitenkin että ensimmäisen sinkun kappaleiden takana on Isokynä Lindholm. Toisella sinkulla Niinkuin eilen on Spoutin oma kappale ja Lapsi tuulen on Spoutin käännös Rollareiden biisistä. Oli miten oli, kuuntelen mielellään.

Erkki Saarela ja Kom-teatteri laulavat kappaleen Hävinneen muisto (Vallinkorvan laulu).  Kiehtova esitys. Tämä on ilmeisesti A.B. Mäkelän näytelmästä Ruukin jaloissa vuodelta 1896, ja Kaj Chydeniuksen sävellys. Aiemmin samaan tekstiin on säveltänyt Oskar Merikanto. A.B. Mäkelällä on jotain tekemistä suomalaissiirtolaisten 1900-luvun alussa Kanadaan perustaman Sointula-yhteisön kanssa. Huh. Tähän voisi nyt porautua vaikka kuinka syvälle, mutta menköön nyt sivuhuomiona. Ehkä toisella kerralla.

Muutenkin tässä kolmannella paketilla on lukuisia kappaleita jotka ansaitsivat syvempää käsittelyä, ja onhan niitä varmaan muiden toimesta jo käsiteltykin.

En ole koskaan ollut Maaritin erityinen fani, mutta hänen tulkintansa Beatlesin She's leaving home -kappaleesta puoltaa paikkaansa. Hectorin käännös nimellä Hän lähtee pois on varsin uskollinen alkuperäiselle. Singlen B-puoli Puhelu seis on erikoinen muistuma kylmän sodan Suomesta. Rohkeat(?) sanat on tehnyt nimimerkki Gobseck:

Hei nyt puhelu seis!
Tätä äänitetään
Me vaihdetaan kelaa
Teidät me pannaan rekisteriin

Paavo Maijasen The Seventh Son on kovaa kamaa! Räkäistä bluesia, mutta sanoitukseltaan voisi olla myös mystistä heavy metalia. Ja tämä on tehty noin 13 vuotta ennen kuin Iron Maiden lauloi Seventh Son of the Seventh Sonista! Onkohan Steve Harris kuunnellut Maijasta? Myös aiemmin mainitsemani Rock'n'Roll Band rokkaa Paven johdolla!

Hurriganes, joka debyytti kuulaan toisella kokoelmalla, pääsee nyt vauhtiin, ja millaiseen vauhtiin pääseekin! Remu Aaltosesta on tullut vanhoilla päivillään jonkunsortin valtakunnan pelle, mutta aikoinaan hän oli Suomen rock'n'roll kuningas! Get onin rymistely toimii, mutta minuun tekee isoimman vaikutuksen balladi I will stay. Hanoi Rocks on selvästi velkaa Hurriganesille! Guns N' Roses taas on velkaa Hanoi Rocksille. Siis Axl Rose, sano kiitos Remulle, Cisselle, Albertille ja Ilelle!

Paketti sisältää myös Rauli Badding Somerjoen parhaat kappaleet (minun mielestäni). Feel love / Lights ja Aamuöiseen sateeseen / Öitten neidot ovat täynnä tunnelmaa. En muista niitä juuri radiossa soitetun.

Outoudesta vastaa mm. Äimä ja kansanlaulumainen Teppana Jänis. Äimän kappale Niinkuin Jarno on taas jonkinlainen Teuvo, maanteiden kuningas kappaleen edeltäjä aiheeltaan.

Lisää outoa ja kiehtovaa matskua tarjoilevat:

• Jukka Tolosen instrumentaalit Silva the cat / Django
• Vesa-Matti Loiri ja vanha kunnon lastenlaulu Jussin talo
• Johan Lewis & Korjaa Bois (Parempi etten sano tästä mitään. Huumori-rockia jossa taustavoimina mm. Matti Pellonpää ja Kari Väänänen!)
• Neilikka ja Partisaanivalssi

KOLMOSPAKETTIA leimaa kuitenkin kaikkein eniten kaksi miestä joissa kiteytyy suomi-rockin kauneus ja kornius. He ovat Juice Leskinen ja Mikko Alatalo ja jollain tavalla heidän käsialansa näkyy ainakin 22 esityksessä. Minusta vaikuttaa siltä niinkuin Juice kulkisi huumorista kohti vakavuutta, kun taas Alatalon suunta on päinvastainen. Jossain puolivälissä he kuitenkin kohtaavat.

Vähemmän tunnetuista kappaleista Juicen Napoleonin mopo on nokkela ja vauhdikas. Muut Juicen humoristiset kappaleet eivät niin minuun iske. Vakavoitunut Syksyn sävel kuullaan loppupuolella.

Mikko Alatalo & Coitus Intin Baby face hipoo korniutta, mutta otan sen silti vakavasti:

Kun toivot että kuolema veis
Kun olet aivan seis
Tule, tule silloin baby face

En nyt ymmärrä kuka on baby face, mutta toivoa ja lohdusta hän tuo. Myös B-puoli Hän hymyilee kuin lapsi kannattaa kuunnella.

Maalaispoika oon ja sitä seuraava tuotanto ei sitten olekaan minun makuuni. Tai no, Kotisaunan lauteilla on ihan mukava ralli ja sitä kuunnellessa tulee rennolle tuulelle.

Alatalo on toiminut myös Tabula Rasan sanoittajana. Tuo yhtye jossa laulaa Jukka Leppilampi ja kitaraa soittaa Heikki Silvennoinen. Tabula Rasalta on tässä vain kaksi esitystä. Niiden perusteella haluan joskus kuunnella heitä lisää.

Yksi Alatalon koskettavista lauluesityksistä on Per Vers, runoilija, jossa hän esiintyy Juice Leskinen & Coitus Intin solistina, eikä edes laula kovin hyvin. Liekö Leskinen tarkoittanut tämän kappaleen parodiaksi, mutta minä otan sen tosissani:

Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa,
ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan
ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa
en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan
hukun miekkaan!

Voisin pohtia pidempäänkin mikä on tämä tarve naamioida tuska huumoriin, tai jopa kieltää se tsoukilla: "Ei musta nyt oikeasti näin pahalta tunnu. Läpällä vaan..." Mutta jätän tämän pohdinnan myöhempiin posteihin.

LOPUSSA on Saara. Saarakin on humoristinen, mutta saa minulta ison plussan koska Alatalo osoittaa sanoituksessaan Raamatun tuntemusta ja vetää sieltä nokkelia vertauksia. Laulajahahmo yrittää vakuuttaa jonkun Saaran vertaamalla häntä Rakeliin ja Delilaan. Itseään hän vertaa Joosuaan, Jakobiin, Simsoniin, Danieliin ja Jobiin. Melko röyhkeää, mutta toimii!

Mitä siitä jos sinua mä venttaan?
Jakobkin odotteli Rakelia 14 pitkää vuotta.
...
Mitä siitä jos sinua mä palvon?
Simsonkin lempi Delilaa, vaikka riski oli suuri.
Mitä siitä jos tukkani leikkaisit...

Ja kertosäkeessä laulaja kysyy Saaralta niinkuin Abrahamin vaimolta:

Oi Saara, Saara miksi naurat, vaikka sydämeni kiihkeänä sykkää?

Niinpä. Loven kolmas kokoelma on rakkautta täynnä ja kestää kuuntelua!

Leonard Cohen: Hallelujah

10/10

KYSYT nyt varmaankin miten Leonard Cohen tähän postiin liittyy? Juuri täten, silta kulkee Saarasta Hallelujaan. En ole aiemmin ollut mikään Leonard Cohenin fani, eikä miehen tuotanto ole vieläkään minulle kauttaaltaan tuttua. Viime aikoina olen kuitenkin kuunnellut Cohenin Hallelujah-kappaletta melkeinpä repeatilla. Tästä laulusta on kirjoitettu 250-sivuinen(!) kirja, joten seuraava analyysini jäänee siihen verrattuna vajaaksi.

Jos joku random x-factor-artisti nykyisin esittää Hallelujah'n, hän laulaa sen luultavasti Jeff Buckleyn tutuksi tekemillä sanoilla (jotka nekin ovat Cohenin kynästä). Alkuperäinen vuoden 1984 sanoitus on kuitenkin erilainen, minusta yhtenäisempi ja voimakkaampi, sanoisin sitä vanha-testamentilliseksi. Molemmat sanat alkavat samalla tavalla, mainitaan Daavid ja salainen sointu joka miellytti Herraa. Mutta ethän sinä edes piittaa lauluista, ethän?

Kuningas Daavidin usko oli suuri, mutta sitä oli silti koeteltava. Eräänä iltana uneton Daavid näki Batseban kylpemässä kuunvalossa ja naisen kauneus sokaisi hänet. "Nainen oli näöltään hyvin ihana", sanoo 2. Samuelin kirja. Samantien Daavid makasi Batseban kanssa ja tämä tuli raskaaksi. Batseba oli kuitenkin naimisissa Uurian kanssa, ja Uuria oli yksi Daavidin parhaita ja uskollisimpia sotureita. Peitelläkseen rikoksensa Daavid käski Uurian taisteluun eturintamaan, jossa tämä sai surmansa. Daavid nai leski-Batseban ja tämä synnytti Salomon. (Rakkaus suistaa miehen kammottaviin tekoihin, jopa rikoksiin.)

Simson oli Israelin tuomari ennen Daavidin aikaa. Delila oli vihollisnainen joka vietteli ja petti hänet.
Delila leikkasi hiukset Simsonilta ja hiusten myötä Simson menetti voimansa ja kuvainnollisesti hänen valtaistuimensa murtui. (Rakkaus tekee miehen heikoksi ja vie hänen voimansa ja valtansa.)

Tämän jälkeen Cohenin alkuperäisteksti ja myöhempi tutumpi teksti eroavat:

You say I took the name in vain;
I don't even know the name.

Lausuinko sen sanan turhaan? En edes tiedä sitä sanaa. Jos tietäisinkin, entä sitten? Kaikissa sanoissa on valkeutta ja voimaa. (Sanat voivat haavoittaa. Ne voivat myös parantaa.)

Tässä kohden huomaat ettei Cohen laulakaan Daavidista ja Batsebasta eikä Simsonista ja Delilasta! Hän laulaa itsestään ja omista päättyneistä suhteistaan. Hän laulaa kaikista joskus rakastaneista.

Tein parhaani. Se ei riittänyt. En tuntenut mitään. Yritin koskettaa. Kaikki sanani olivat totta, en tullut huijaamaan sinua.

Ja lopuksi:

And even though it all went wrong,
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my tongue but Hallelujah!

Kaikki päättyy aikanaan, tavalla tai toisella. Kestipä se 24 tuntia tai 24 vuotta, minä rakastin. Se on tärkeintä. Voin seisoa ylpeänä Herran edessä ja laulaa ylistystä ja kiitosta että olen saanut elää ja rakastaa!

Vaikka et uskoisi mihinkään, laulun symbolismi on universaalia! En ihmettele miksi tämä on yksi maailman eniten coveroiduista lauluista! (Luultavasti vain Beatlesin Yesterday menee edelle.)

Hector on tehnyt Hallelujasta suomen kielisen version vuonna 1995. Suomennos ontuu mutta ääni kantaa tunnetta.

Hallelujah'n kaltaiset kappaleet ovat syy miksi rakastan pop-musiikkia. Kuuntelukokemus on spirituaalinen ja puhdistava. Siis kiitos Juice, Mikko ja Leonard! Levätkää rauhassa, paitsi Mikko, joka eläköön vielä pitkään!

Elokuvaa

Leonard Cohen: Bird on a Wire (2010)

O: Tony Palmer

9/10

MINUA harvemmin koskettaa kenenkään julkkiksen kuolema. Aiemmin tänä vuonna en paljon olkaani kohauttanut Princen ja David Bowien poismenolle. Nyt jostain syystä koen Leonard Cohenin kuoleman menetyksenä. (No nyt kun rupesin palauttamaan mieliin tänä vuonna kuolleita, George Martinin, Beatlesin tuottajan/sovittajan noteerasin. Ja Jerry Doylen huomasin nyt kuolleen ja hiukan järkytyin. Jos et tiedä kuka hän on, saatan palata häneen tulevissa posteissa.)

Päätin siis tutustua Coheniin tarkemmin ja aloitin tutustumisen katsomalla Yle Areenasta dokumentin Cohenin vuoden 1972 Euroopan kiertueelta. Elokuva on alunperin julkaistu vuonna 1974 nimellä Bird on a Wire. Ohjaaja Tony Palmer koosti 11 minuuttia pidemmän version  löydettyään kadonneeksi luultuja alkuperäisfilminauhoja ja julkaisi sen hieman uudelleen nimettynä vuonna 2010.

Dokumentti alkaa Tel Avivin konsertista, jossa on syntymässä jonkinmoinen mellakka. Cohen toisaalta rauhoittelee yleisöä, toisaalta yllyttää heitä tulemaan lavan eteen, mikä johtaa kahnaukseen turvamiesten kanssa.

Cohen on lavalla rento kuin viilipytty. Välipuheet itsessään ovat kuin runoutta, mutta hän ei niinkään esiinny vaan puhuu niinkuin puhuisi vieressä istuvalle kaverilleen. Läsnäolo on mieletön. Cohen polttelee filmillä paljon tupakkaa, mutta lavan takana vetelee myös muita aineita, ainakin LSD:tä. (Tätä ei näytetä filmillä.) Näillä lienee jonkinlainen vaikutus esiintymisten lunkiuteen ja läsnäoloon, mutta ne johtavat myös kyvyttömyyteen esiintyä kun "fiilis ei ole hyvä".

Dokumentissa kuullaan livenä kappaleet:

• Avalanche (1971)
• Suzanne (1967)
• Passing through (1972)
• Sisters of Mercy (1967)
• Who by Fire (1974)
• Story of Isaac (1969) - Laulu joka alkaa Abrahamin ja Iisakin tarinana Iisakin näkökulmasta kerrottuna, mutta jonka sanoma vaihtuukin yleiseksi sodanvastaisuudeksi. Taas sanoitus jonka analysoimiseksi voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan!
• The Partisan (1969)
• Chelsea Hotel No. 1 (1974)
• Seems so long ago, Nancy (1969)
• Famous blue raincoat (1971)
• Hey, that's no way to say goodbye (1967)
• So long Marianne (1967) - Cohenin rakkaudentunnustus Marianne Ihlenille joka vuosien ajan oli hänen muusansa ja sielunkumppaninsa ja joka kuoli tämän vuoden heinäkuussa, vain muutama kuukausi ennen Cohenia.
• Bird on a wire (1969)

Voimallisia ja tunnelmallisia esityksiä useimmat. Cohen osaa myös tehdä pilaa itsestään ja vakavista aiheistaan yleisön edessä. Haastattelussa Cohen kertoo suhtautumisestaan esiintymiseen ja lauluihin eläytymisestä. Jos teksti alkaa olla 6-7 vuotta vanha ja sen on laulanut kymmeniä kertoja, saattaa olla että tunneside tekstiin katoaa. Sen jälkeen laulun voi laulaa vain lauluna tai yrittää palauttaa tunteen mieleen. Ilman tunnetta Cohen ei halua esiintyä.

Dokumentissakin käy ilmi että Cohen aloitti runoilijana ja kirjailijana jo 1950-luvulla, ennen muusikonuraansa. "Yksinäisyys on poliittista. Siksi yksinäisyydestä kertovat laulut ovat poliittisia", Cohen toteaa. Vietnamin ja lähi-idän sotien kuvastoa näkyy taustalla. Nguyen Van Lemin katuteloitus. Pommituksessa kuollut pieni lapsi paareilla. Tästä ei ole menty eteenpäin 45 vuodessa.

Leonard osoittautuu myös melkoiseksi naistenmieheksi. Hän on toisaalta ujo, toisaalta hyvin tietoinen viehätysvoimastaan. Filmille on tallentunut useita kohtaamisia naisten kanssa, jotka suorastaan tyrkyttävät itseään Leonardille.

Kuvaa jaetusta Berliinistä. Karuja näkymiä. Tämän päivän Berliini on jotain aivan muuta ja on lähes mahdoton ymmärtää että tuo karuus on ollut todellisuutta minun lapsuudessani. Miten nopeasti historia muuttuukaan jonkinlaiseksi viihteeksi. Tunneside historiaankin katoaa, jos sitä ei palauta mieleen uudestaan ja uudestaan.

Kiertue alkoi keväällä 1972 Dublinista ja päättyi Jerusalemiin. Muita kiertueen kaupunkeja matkan varrella olivat mm. Lontoo, Glasgow, Amsterdam, Wien ja Kööpenhamina. Suomeen ei Cohen tällä reissullaan eksynyt.

Tukholmassa on ongelmia äänentoiston kanssa. Osa yleisöstä alkaa vaatia rahojaan takaisin. Cohen ja bändin jäsenet kaivavat dollareita ja puntia omista lompakoistaan.

Filmille esitykset ovat tallentuneet hienosti, mutta muillakin keikoilla äänentoisto yleisön suuntaan on ilmeisesti puutteellista. Jollain keikoista Cohen tekee tästä performanssin ja pyytää yleisöä lavalle istumaan. Taas ovat turvamiehet ihmeissään.

Viimeisessä konsertissa Jerusalemissa, Cohen häiriintyy yleisön taputuksista ja keskeyttää laulamisen ja puhkeaa filosofoimaan (Kabbalaa). Sen jälkeen koko yhtye poistuu lavalta. Mieletöntä performanssia, suunniteltua tai ei. Jos olit paikalla, muistat tällaisen esityksen loppuelämäsi. Cohen valittaa takahuoneessa huonoa fiilistään, ajaa partansa, polttaa tupakan (ja vetää hiukan LSD:tä) ja palaa soittamaan keikan loppuun.

Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa tämän vuoden loppuun. Suosittelen.


POSTEISSANI on nyt ollut vahva musapainotus. Ensi kerralla toteutan aiemman lupaukseni ja käsittelen syvemmin Marvel-elokuvia ja -sarjakuvia.